Vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta saa voimaa tyttärestään – ”Pienet kädet rutistuvat kaulani ympärille ja hän sanoo, äiti, olet niin rakas”
Vihreiden uusi puheenjohtaja Sofia Virta on poliitikkona tottunut voittamaan, mutta yksityiselämässään hän on joutunut nielemään kyyneleitä niin talous- kuin rakkauselämässäänkin.
Vihreiden uusi puheenjohtaja Sofia Virta kuvattiin Brysselissä, jossa hän osallistui maanpuolustuskurssille.
Kun kaarinalainen kansanedustaja Sofia Virta, 33, valittiin vihreiden puheenjohtajaksi kesäkuussa, hän sai käsiinsä kriisissä olevan puolueen.
Vihreiden eduskuntavaalitappio oli raju. Virta oli kyennyt vaaleissa uusimaan kansanedustajan paikkansa, moni muu vihreä edustaja ei.
”Vaalitappio oli niin suuri, ettei sitä voi mitenkään ohittaa”, hän sanoo nyt.
Virran tavoitteena on tehdä vihreistä näkyvin oppositiopuolue.
Kymmenen vuoden päästä vihreät aikoo Virran mukaan hätyytellä pääministeripuolueita, viiden vuoden päästä tavoitteen täytyy olla vähintään se, että nyt menetetyt kansanedustajapaikat otetaan takaisin.
”Olen aina sellainen, että asetan kovat tavoitteet, mutta yleensä olen myös päässyt niihin tavoitteisiin. Tuloksia ei tule takki auki tai ylimielisesti. Sen sijaan palaute otetaan vastaan ja ongelmat tunnustetaan.”
Poliitikkourallaan Virta on tottunut voittamaan. Kunnallispolitiikassa on tullut paikka kaupunginvaltuustossa, valtakunnanpolitiikassa paikka eduskunnassa ja puolueen sisäisessä kisassa paikka puheenjohtajana.
Mutta nyt menestystä haetaan yksilön sijaan puolueelle, eikä kampanjoita tehdä enää yksin tai pienen tiimin kanssa.
”Aivan varmasti minunkin uralleni tulee vastatuulta ja myrskyä, niitä tulee politiikassa aina. Silloin mitataan, kuinka olen onnistunut kokoamaan puolueen yhtenäiseksi.”
Myrskyä hän on kokenut yksityiselämässäänkin.
Rankat kokemukset
Sofia Virta on vuonna 2019 syntyneen tyttärensä yksinhuoltaja.
Tytär syntyi kolme kuukautta ennen kuin Virta valittiin ensi kertaa kansanedustajaksi. Seuraavana vuonna hän jäi yksinhuoltajaksi, minkä yhdistäminen vaativaan työhön toi omat haasteensa.
”Onhan se ollut välillä melkoista tasapainoilemista. Olen opetellut tekemään monia asioita yhtä aikaa.”
Ero lapsen isästä ei ollut helppo. Tänä keväänä Virta on eroon liittyen jonkin verran puhunut aiemmin kokemastaan lähisuhdeväkivallasta. Asian kommentointi ei kuitenkaan ollut hänen oma valintansa, vaan hän kokee joutuneensa puhumaan pakotetusti.
”Viime vaalien aikana minusta levitettiin aivan hirveitä valeita ja syytöksiä. Tein silloin yhden somepostauksen, jossa kerroin, että olen kohdannut väkivaltaa ja tekijä on saanut tuomion.”
Tarkoitus ei ollut nostaa väkivaltaa sen yksityiskohtaisemmin esiin, mutta media kaivoi esiin asian yksityiskohdat. Entinen puoliso oli pahoinpidellyt Virtaa monin eri tavoin.
”Eräs media tilasi käräjäoikeuden paperit ja teki siitä jutun, jolloin kävi ilmi, että kyse oli lähisuhdeväkivallasta.”
Silloin Virta sai paljon yhteydenottoja suomalaisilta, jotka kertoivat samanlaisista kokemuksistaan.
”Ajattelin silloin, että jos ikävistä kokemuksistani on mitään hyötyä, niin ehkä joku tämän julkisen käsittelyn ansiosta ymmärtää lähteä omasta suhteestaan tai hakea apua.”
Tuoreena kansanedustajana ja yksinhuoltajana Virta päätyi tekemään töitä paljon öisinkin, illat hän oli lapsensa kanssa.
”Yksinhuoltajana tyttäreni on ollut maailman paras sparraaja siinä, että työtkin pitää välillä katkaista. Kansanedustajan on periaatteessa töissä vuorokauden ympäri. Kun olimme kahdestaan, tiesin, etten voi tehdä iltaisin töitä.”
Tyttären kanssa oleminen auttaa Virtaa palautumaan kaikesta muusta.
”Siitä olen hänelle kiitollinen. Olemme aina olleet todella tiivis kaksikko.”
Nyt Virralla on miesystävä, joka auttaa myös lapsenhoidossa.
Virran miesystävä nähtiin viime joulukuussa linnan juhlissa, mutta muutoin mies on pysynyt poissa julkisuudesta. Se on pariskunnan tietoinen päätös.
”Ei elämä pikkulapsen kanssa tietenkään aina ole ruusuilla tanssimista. Tuon ikäisten vanhemmat tietävät kyllä, minkälaista pikkulapsiarjen ja työelämän yhteensovittaminen voi olla. Toisaalta saan aivan uskomattoman paljon voimaa hänen pienistä käsistään, kun ne rutistuvat kaulani ympärille ja hän sanoo, että äiti, olet niin rakas.”
Hometalo nieli rahat
Samoihin aikoihin kansanedustajavalinnan ja yksinhuoltajaksi jäämisen kanssa Virta teki elämänsä suurimman taloudellisen harha-askeleen. Hän osti omakotitalon, josta paljastui erittäin pahoja homeongelmia, vaikka asianmukaiset kuntotarkastukset oli tehty.
”Sen myötä talo tietysti menetti arvostaan hyvin radikaalin osan.”
Vaikka talon arvo meni, kaikki velat jäivät.
”Onneni oli se, että olin juuri noussut eduskuntaan nollabudjetilla tekemälläni kampanjalla. Jos olisin ollut edelleen vanhassa työssäni sote-puolella, minulla ei ikinä olisi ollut varoja maksaa oikeudenkäyntejä ja kaikkia velkoja sekä tietenkin muualla asumisen kuluja.”
Lopulta Virta pääsi talosta eroon merkittävällä myyntitappiolla.
”Luojan kiitos eräs ihminen sen sitten osti.”
Ukraina sydämessä
Virta kävi marraskuussa kansanedustajana vierailulla puolustussotaa käyvässä Ukrainassa. Hän kävi muun muassa Irpinissä, Hostomelissä ja Butchassa, eikä voinut olla ajattelematta lapsia, jotka ovat sotarikosten uhreina.
”Koko sota on inhimillinen katastrofi. Mutta ensimmäisenä mieleen tulee tietysti se, että lukemattomien lasten täytyy olla sodan keskellä.”
Virta kertoo pelkäävänsä, että länsimaat eräänä päivänä turtuvat sotaan.
”Tuleeko päivä, jolloin solidaarisuutta ei enää riitäkään? Päättäjänä ja vaikuttajana pidän erittäin tärkeänä kamppailla sen puolesta, että turtumista ei tule, vaan ymmärrämme aivan lähellä tapahtuvan järkyttäviä asioita.”
Ukrainassa hän vietti paljon aikaa myös paikallisten sotaveteraanien kanssa.
Veteraanit olivat noin 20-vuotiaita.
”Olen syntynyt vuonna 1990 ja minulle käsitys sotaveteraanista oli jotain aivan muuta. Tapaamani nuoret miehet olivat vammautuneet taistelukentällä. Se oli jotakin aivan hirvittävää. En unohda heidän kohtaamistaan koskaan.”
Talous ympäristön rinnalle
Ympäristö, ilmasto ja luontokato pysyvät vihreillä esillä Virrankin puheenjohtajakaudella, mutta hän haluaa vihreiden olevan aiempaa enemmän mukana talouskeskustelussa. Sofia Virta aikoo huomioida etenkin yritykset ja yrittäjät, mutta toisaalta pitää esillä myös lasten oikeudet ja köyhyydentorjunnan, jotka monin paikoin liittyvät toisiinsa.
Virran ajattelussa talousajattelu ja heikoimmista huolta pitäminen eivät ole vastakkaisia asioita.
”Voimme tehdä yhtä aikaa reilua markkinataloutta ja pitää samalla kynsin ja hampain kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa jokaisesta lapsesta voi tulla mitä vain ja jokainen saa hoitoa ja apua silloin kuin tarvitsee.”
Lapsuudenkodissaan tai myöhemminkään nuorena aikuisena Virta ei kasvanut mihinkään poliittiseen aatteeseen tai puolueeseen. Hänen vanhempansa kutsuivat itseään duunareiksi. Isällä oli rekkayritys, äiti oli lastenhoitaja. Kotoa Sofia Virta oppi sen, että unelmiensa eteen on tehtävä työtä eikä mikään tule ilmaiseksi.
Vaikka kotona ei puhuttu puoluepolitiikkaa, yhteiskunnallisen ajattelun malleja tarjottiin kuin vaivihkaa. Aikuisena Virta ymmärsi saaneensa kotoa vahvan arvopohjan.
”Kotonamme opetettiin empaattisuutta, välittämistä, vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Ne ovat aivan niitä samoja ajatuksia, joilla lähdin mukaan politiikkaan.”
Poliitikkona häntä ahdistaa ajatus siitä, että kaikessa pitäisi tehdä aina valinta mallilla joko tai. Virta näkee itsensä enemmän sekä että -ihmisenä.
”En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että moni asia esitetään niin, että täytyy esimerkiksi olla joko työntekijöiden tai työnantajien puolella. Todellisuudessahan molemmat niistä puolista tarvitsevat toisiaan.”
Virran puheessa toistuu jatkuvasti, että politiikan täytyy olla kokonaisvaltaista ja huomioida ihmisten arkitodellisuus.
”Käytännössä se tarkoittaa, että vaikka ihminen ajattelisi kuinka paljon ympäristöä ja ilmastoa, mutta oma arki on selviytymistä, eikä ole rahaa ruokaan, niin varmasti se panee ihmisen ajattelemaan puoluevalintaa”, hän sanoo.
Hän heittää toisenkin esimerkin.
”Yksinhuoltaja ei ehkä edes pääse pienipalkkaiseen työhönsä, jos lapselle ei järjesty kesän ajaksi iltapäiväkerhoa. Eduskunnassa täytyy ymmärtää myös tätä todellisuutta.”
Ehkä Virran sanoissa yhdistettynä edellä mainittuun sekä että -ajatteluun on riittävästi pohjaa uudenlaisen äänestäjäkunnan hankkimiseen.
Jos vihreät onnistuu sekä pitämään ydinkannattajansa että saavuttamaan luottamusta vähävaraisten joukossa ja haja-asutusalueiden kansalaisissa, siinä voi piillä puolueen uuden nousun mahdollisuus.