STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà ei ole huolissaan Suomen velkaantumisesta: ”Valtiot eivät ole maksamassa velkojaan koskaan kokonaan pois”
Patrizio Lainà muistuttaa, että raha syntyy velasta: ”Kansalaisten velka täytyy maksaa elämän aikana pois. Valtio puolestaan on pysyvä asia. Velka on rahapolitiikan väline, jolle on tässä turvallisuus-, terveys- ja energiapoliittisessa ympäristössä selkeästi lisätarve.”
Apurahatutkijana STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà joutui laskemaan tarkkaan jokaisen euron. Tutkijauran jälkeen rahahuolia ei ole ollut. Hän muistuttaa, että raha tarkoittaa aina myös velkaa. ”Raha syntyy velasta, ja se täytyisi muistaa keskustelussa velan määrästä.”
Vuonna 2019 aloittanut Sanna Marinin (sd) hallitus on ottanut koronakriisistä selvitäkseen paljon velkaa. Kriisin taloudellisista vaikutuksista on selvitty suhteellisen hyvin. Työllisyysaste on ennätyskorkealla, vaikka tauti on yhä keskuudessamme.
Nyt lisävelkaa otetaan esimerkiksi kasvaviin puolustusmenoihin. Rahaa tarvitaan myös energiakriisiin tukitoimiin. Hallitus neuvotteli elo-syyskuun vaihteessa valtiontalouden menoista budjettiriihessä.
”Yleisesti ottaen voi sanoa, että hallitus on onnistunut finanssipolitiikassaan. Silloin kun on tarvinnut, on elvytetty. Koronakriisissä elvytettiin huomattavasti enemmän kuin finanssikriisissä saati 1990-luvun lamassa. Jos nyt olisi valittu leikkausten tie, kuten finanssikriisin jälkeen, olisi syntynyt rakenteellista työttömyyttä”, sanoo STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà, 37.
Lainà on ollut syksystä 2019 asti vaikuttamassa keskusjärjestön politiikkasuosituksiin. STTK:hon kuuluu 13 jäsenliittoa ja noin 450 000 jäsentä. Suurella palkansaajien keskusjärjestöllä on painoarvoa erityisesti palkkapolitiikasta päätettäessä.
Ennen STTK:n pestiään Patrizio Lainà pääsi vaikuttamaan nykyisen hallituksen suuriin linjoihin. Hän oli mukana vuoden 2019 hallitusneuvotteluissa Vasemmistoliiton pyytämänä asiantuntijana keskusteluissa, joissa päätettiin, kuinka paljon valtion menoja lisättäisiin hallituskauden aikana ja mikä olisi sopiva katto näille menoille.
Hallitus lähtikin tavoittelemaan työllisyysasteen korottamista elvyttävällä talouspolitiikalla.
Vaikuttamista teoriapohjalta
Antti Rinteen ja sittemmin Marinin johtaman hallituksen aikana Suomi on ottanut yhteensä 28 miljardia velkaa.
Velan määrä ei huoleta Patrizio Lainàa.
Hän ei myöskään ole huolissaan valtion korkomenojen mahdollisesta nousemisesta, sillä velasta noin 40 prosenttia on lainaa omalta keskuspankiltamme, Suomen Pankilta. Se palauttaa osan korkomenoista valtiolle voittoina.
Valtion velkaantumista ei pitäisi Patrizio Lainàn mukaan verrata kotitalouksien velkaan.
”Kansalaisten velka täytyy maksaa elämän aikana pois. Valtio puolestaan on pysyvä asia. Valtiot eivät ole maksamassa velkojaan koskaan kokonaan pois. Velka on rahapolitiikan väline, jolle on tässä turvallisuus-, terveys- ja energiapoliittisessa ympäristössä selkeästi lisätarve.”
© Tommi Tuomi
Lainàn mukaan nyt ei silti kannata tehdä elvyttämistä keventämällä verotusta, koska rahan lisääminen talouden kiertoon aiheuttaa hintojen nousua eli inflaatiota. Energiakriisin helpottamiseksi olisi kuitenkin tehtävä investointeja vihreän energian tuotantoon.
Sähköntuotannon rakentaminen kuitenkin lisäisi inflaatiota, kun työllisyyden lisääntymisen vuoksi talouden kiertoon tulisi lisää rahaa. Pitkällä aikavälillä energiainvestoinnit kuitenkin laskisivat hintoja sähkölaskujen pienentyessä.
”Tilanne on vaikea, mutta energiainvestoinnit ovat käytännössä pakollisia. Ihannetilanteessa ne maksettaisiin windfall-verolla.”
Windfall-vero tarkoittaa korkeampaa veroprosenttia voitoista, jotka syntyvät odottamattomasti ilman yrityksen omia toimia.
Sähköyhtiöt, jotka tuottavat energiaa muilla tavoin kuin venäläisellä fossiilisella energialla, hyötyvät sähkön hinnan noususta.
”Taloustieteellisesti on täysin perusteltua verottaa tällaisia ylimääräisiä voittoja pois ja niiden avulla tukea kansalaisia sähkölaskuissaan.”
Muun muassa Belgia, Britannia ja Espanja ovat ottaneet windfall-veron käyttöön. Maissa toimivat suuret öljy-yhtiöt ovat tehneet ennätysvoittoja öljyn ja maakaasun korkeiden hintojen vuoksi. Suomessa voitokkaasta alkuvuoden tuloksesta raportoi öljynjalostusyhtiö Neste.
Finanssikriisi pysäytti
Patrizio Lainà on pienen kylän kasvatti. Hän muutti kahdeksanvuotiaana muutaman sadan ihmisen Lempyyn kylään Suonenjoelle. Kolme vuotta aikaisemmin perhe oli muuttanut Saksan Kölnistä Kuopioon.
Lempyyllä täytyi tulla toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa, koska samanikäisiä oli vähän. Koululuokalla oli neljä muuta oppilasta, ja luokat 3–6 opiskelivat samassa tilassa.
Taloustieteeseen Lainà tutustui ensimmäisen kerran lukion taloustiedon tunneilla. Aihe oli niin mielenkiintoinen, että hän haki opiskelemaan sitä Aalto-yliopistoon.
Parin opiskeluvuoden jälkeen nuoren taloustieteilijän ajattelussa tapahtui suuri käänne.
Kansainvälinen finanssikriisi oli alkanut 2007. Taloustieteilijät eivät olleet osanneet ennustaa sitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Patrizio Lainà alkoi kyseenalaistaa yliopistossa opiskelemaansa.
”Makrotalouden kursseilla oli opetettu, että rahalla ja pankeilla ei ole merkitystä kokonaistaloudelle. Ensimmäiseksi vastaukseksi finanssikriisin syystä yliopistolta sain sen, että ihmiset olisivat vain alkaneet haluta enemmän vapaa-aikaa.”
Lainà ei tyytynyt yksinkertaistuksiin. Ajatustyössä auttoi ja auttaa avaruuden ilmiöiden harrastaminen.
”Fysiikassa ja tähtitieteessä avoimesti myönnetään, että on paljon, mitä ei tiedetä. Valtavirtaisessa taloustieteessä lähtökohta on, että kaikki tiedetään ja tulevaisuudesta on todennäköisyysjakauma, jonka mukaan talouden toimijat käyttäytyvät.”
Tutkimusmatka
Patrizio Lainà alkoi etsiä järkevämpiä vastauksia. Internetistä löytyi tietoa rahan luonteesta ja vaihtoehtoisista talousteorioista sekä kirjoja, joiden teoriat selittivät syyn finanssikriisille. Youtubesta löytyi luentoja, joissa kerrottiin rahan keskeisestä roolista taloudessa. Netissä pystyi myös käymään avartavia keskusteluja aiheesta.
Yliopistoissa on 1970-luvulta asti opetettu uusklassista talousteoriaa. Tätä ennen valtavirtana oli John Maynard Keynesin muotoilema teoria. Keynesin näkemyksen mukaan taantumat johtuvat kokonaiskysynnän vähyydestä ja valtion tulee lisätä kysyntää eli elvyttää tasoittaakseen suhdannevaihteluja.
Keynesiläistä teoriaa kehitti eteenpäin jälkikeynesiläisen taloustieteen koulukunta, joka näkee rahan ja sen luonnin olevan keskeistä taloudessa: rahalla ja velalla on merkittävä rooli tuotannon ja työllisyyden kehityksessä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Valtavirran taloustieteilijöiden näkemys oli pitkään, että rahalla ja pankeilla ei ole suurta merkitystä taloudessa. Raha oli vain liukaste taloudessa.
Jälkikeynesiläiset taloustieteilijät osoittivat, että raha syntyy tyhjästä yksityisissä pankeissa ihmisten ja yritysten ottaessa lainaa. Siksi finanssikriisi johtui liiallisesta rahanluonnista asuntolainoja varten.
Myöhemmin selvisi, että yhdysvaltalaisten lainanottajien maksukykyä ei ollut tarkistettu ja lainoja annettiin niin paljon kuin ehdittiin. Asuntolainoista muodostettiin arvopapereita, joita myytiin johdannaismarkkinoilla aina Suomeen asti. Korttitalo kaatui, kun yhä useampi asuntovelallinen ei selvinnyt lainanlyhennyksistä.
Tutkimusmatkan tuloksena Patrizio Lainàsta tuli jälkikeynesiläinen taloustieteilijä, joka päätti uida vastavirtaan.
© Tommi Tuomi
Uusille ajatuksille ei sijaa
Valmistunutta ekonomistia ei suostuttu ottamaan jatko-opintoihin taloustieteen laitokselle, koska kukaan professoreista ei tuntenut jälkikeynesiläistä talousteoriaa.
Patrizio Lainà joutui tekemään väitöskirjansa poliittisen talouden oppiaineessa valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Siinä hän tutki, miten rahanluonti vaikuttaa yhteiskunnassa ja mitä tapahtuisi, jos rahanluonti olisi julkisen sektorin tehtävä.
”Nykyään rahanluonti ja lainaustoiminta ovat sidoksissa toisiinsa. Tutkin näiden erottamista.”
Lainà tuli siihen tulokseen, että pankkikriisit vähenevät, jos julkinen sektori hoitaisi rahanluonnin. Lainanantoa hoitavat pankit voisivat kaatua mutta ilman finanssikriisin kaltaisia suuria taloudellisia vaikutuksia.
Ero kysynnässä ja tarjonnassa
Jälkikeynesiläisen ja valtavirtaisen talousteorian erot näkyvät selkeimmin siinä, miten niissä suhtaudutaan työllisyyteen.
Valtavirtainen talousteoria väittää, että työllisyys nousee sitä mukaan kuin tarjolla olevien työntekijöiden määrä kasvaa. Siksi esitetään sosiaaliturvan leikkauksia ja palkkaverojen vähentämistä. Niiden ajatellaan lisäävän halukkuutta työllistyä.
Jälkikeynesiläisen talousteorian mukaan työllisyys riippuu pääasiassa kysynnästä – siitä kuinka paljon tavaroita ja palveluita halutaan ostaa.
”Tästä syystä palkansaajien ostovoimasta pitäisi pitää huolta”, Lainà sanoo.
Pääekonomisti ehdottaa, että työntekijöiden ostovoimaa tuettaisiin siirtämällä sosiaalivakuutusmaksuja palkansaajilta työnantajille.