Jättipotit jälkeläisille verottomina – Näin Suomen rikkaimmat suvut pystyvät välttelemään perintöveroa

Suomen rikkaimmat yrityssuvut on käytännössä vapautettu perintöverosta. Miksi he silti jaksavat vaatia veron poistamista?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Suomen rikkaimmat yrityssuvut on käytännössä vapautettu perintöverosta. Miksi he silti jaksavat vaatia veron poistamista?
(Päivitetty: )
Teksti: Jarno Liski

Keväällä 2018 Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) julkaisi näyttävästi Suomalaisen omistajuuden toimintaohjelman. Siinä vaadittiin jälleen kerran perintöveron poistamista ”kotimaisen omistajuuden” turvaamiseksi. Raportin työryhmässä tätä omistajuutta edusti rakennusyhtiö SRV:n pääomistaja Ilpo Kokkila, entinen EK:n puheenjohtaja.
SRV:n suurin omistaja on vuonna 2005 perustettu yhtiö nimeltä Kolpi Investments Oy.

Sen omistaa Ilpo Kokkila yksin.

Yhtiö tarjoaa havainnollistavan esimerkin siitä, miten yritysten sukupolvenvaihdoksia edullisimmillaan verotetaan. Lain mukaan veronalaista lahjaa tai perintöä on sukupolvenvaihdostilanteessa 40 prosenttia yhtiön vertailu- eli verotusarvosta.

Verotusarvo on lähtökohtaisesti sama kuin yhtiön varojen ja velkojen erotus. Niinpä Kolpi Investmentsin ensimmäisen tilikauden pohjalta laskettu verotusarvo oli 66 000 euroa. Tämä nettovarallisuus syntyi noin neljän miljoonan euron arvoisista osakeomistuksista, jotka oli rahoitettu lähes yhtä suurella lainalla.

Laissa verotusarvon laskemisessa on kuitenkin poikkeus. Yhtiön verotusarvo ei lähtökohtaisesti saa nousta yli 50 prosenttia edellisvuodesta. Niinpä Kokkilan yhtiön verotusarvo on joka vuosi vain puolitoistakertaistunut samalla kuin yhtiön nettovarallisuus on kasvanut monisatakertaiseksi.

Vuoden 2016 lopussa yhtiö omisti pelkästään SRV:n osakkeita yli 62 miljoonan euron arvosta. Velkojen jälkeen yhtiön nettovarallisuus oli yli 40 miljoonaa, mutta verotusarvo oli “leikkurisäännön” vuoksi alle 1,7 miljoonaa euroa.

Tällaisissa tilanteissa perintö- ja lahjaverotuksen sukupolvenvaihdoshuojennus tuottaa järjettömiä lopputuloksia. Sukupolvenvaihdoshuojennuksella 40 miljoonan euron osakepotin verotettavaksi arvoksi tulisi vain noin 600 000 euroa. Veroja siitä maksettaisiin alle 100 000 euroa. Todellinen veroprosentti olisi lähempänä nollaa kuin yhtä.

Erikoinen keinottelukeino on syntynyt yrityssuvuille puolivahingossa, kun valtio halusi helpottaa maatilojen, maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoksia.

Talonpoikien tarpeisiin

Ensimmäisen kerran yritysomaisuuden perimisen verotusta kevennettiin vuoden 1979 lakimuutoksella. Maanviljelijät olivat kokeneet perintöveron epäoikeudenmukaiseksi.

Tilat oli rakennettu itse, koko perheen voimin tyhjälle maapalstalle, mutta verottaja tulkitsi tilojen rahallisenkin arvon kasvaneen. Kun vanha omistaja väistyi tai kuoli, posti toi perintöverolapun äkkirikastumisesta, jota tilan väki ei itse ollut koskaan huomannutkaan.

Ratkaisuksi tuli verottaa lahjaksi tai perinnöksi saatuja maatiloja niiden varallisuusverotuksessa käytetystä verotusarvosta todellisen arvon sijaan. Lakiteksti kirjoitettiin kuitenkin muotoon, joka päästi suomalaiset rahasuvut mukaan apajille: “Jos perintöön sisältyy maatila, muu yritys tai osa siitä”…

Sama koski tietenkin myös monia perheyrityksiä, joten lisäys oli tasapuolisuuden nimissä perusteltu.

Tällä huojennuksella pärjättiin 2000-luvullle asti.

Rahasukujen oudot perintökikat

Jussi Jääskeläinen

Vanhasen veroale

Vuonna 1997 perustettiin Perheyritysten liitto. Sen johtoon kuulunut Anders Blom on väitöskirjassaan kertonut, että liiton perustaminen alkoi suurten sukuyhtiöiden neuvotteluista. Mukana olivat muun muassa Ahlström, Algol, Myllykoski, Karl Fazer, John Nurminen, Thomesto Trading, Onninen, Ensto ja Rettig.

Liitto alkoi lobata poliitikkoja keventämään perheyritysten veroja.

Vuonna 2004 pääministeri Matti Vanhasen (kesk) hallitus toteuttikin sukudynastioiden toiveen, perustellen sitä maanviljelijöiden ja pienyrittäjien hädällä.

Perintö- ja lahjaverolaissa sukupolvenvaihdoshuojennusta kasvatettiin ratkaisevasti säätämällä, että veroja määrätessä huomioitaisiin vain 40 prosenttia yritysomaisuuden varallisuusveroarvosta.

Tämä oli suomalaisen veropolitiikan perinteinen silmänkääntötemppu. Tuijotetaan veroprosentteja, mutta harva huomaa, mistä tuloista veroja maksetaan ja mistä ei. Laskentaperusteita muuttamalla perintöverot pudotettiin murto-osaan, mutta veroprosentit eivät muuttuneet yhtään.

Sama hallitus poisti myös varallisuusveron, tekijöinä valtiovarainministereinä olleet demarit Antti Kalliomäki ja Eero Heinäluoma.

Onnisen voitto

Huojennusmuutos helpotti tietysti pienyritysten sukupolvenvaihdoksia. Samalla rahasuvut alkoivat siirtää kaikkea muutakin arvokasta perijöilleen firmoihin piilotettuina.

Verottaja yritti rajata veroalea vain todelliseen yritystoiminnan omaisuuteen, ja painivat firmajuristien kanssa määritelmistä.

Näin jatkui, kunnes yksi perijätär otti todellisen selkävoiton verottajasta.

Hän oli Maarit Toivanen-Koivisto, Perheyritysten Liiton aktiivi ja perimänsä Onninen Oy:n toimitusjohtaja. Yhtiön omistus oli Toivanen-Koivistolla, hänen isosiskollaan ja heidän äidillään.

Perhe halusi siirtää äidin osakkeita Toivanen-Koivistolle, ja haki verottajalta ennakkoratkaisua. Perhe halusi, että lahjan arvoksi katsottaisiin verotuksessa vain 40 prosenttia konsernin emoyhtiön Onvest Oy:n osakkeiden verotusarvosta, joka oli paljon todellista arvoa pienempi.

Verottaja oli eri mieltä. Sen mielestä konserniin kuuluvat “säästöpossut” – jopa kymmenien miljoonien arvopaperisalkkuja hallinnoivat yhtiöt eivät olleet osa todellista elinkeinotoimintaa, johon huojennusta pitäisi soveltaa. Toivanen-Koivisto vei asian korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja voitti kiistan vuonna 2006.

Ennakkopäätöksen jälkeen verottajan oli vaikeampaa puuttua järjestelyihin. Viimeistään nyt perintö- ja lahjaverojärjestelmä oli todellisessa solmussa, ja perilliset jaettu eri kasteihin.

Esimerkiksi pörssiosakkeista veroja maksetaan niiden oikean kurssin mukaan. Jos samat osakkeet omistetaan yrityksen kautta, arvo onkin enää 70 prosenttia pörssikurssista. Verotonta on siis 30 prosenttia osakkeiden arvosta. Lain leikkurisäännön vuoksi verottomuus voi nousta yli 99 prosenttiin, kuten alussa kertomassamme Ilpo Kokkilan esimerkissä.

Veronpoistotalkoot

Matti Vanhasen keskusta punnersi suurimmaksi puolueeksi myös seuraavissa vaaleissa 2007. Perheyritysten liiton Anders Blom oli hallitusneuvotteluissa neuvonantajana.

Ohjelmassa saatiin läpi liiton keskeinen tavoite: perintöveron poisto yritysvarallisuudelta.

Jopa keskustan veroasiantuntija, vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas yritti vakuuttaa poliitikot siitä, että ajatus on huono. Helsingin Sanomissa hänen mielipidekirjoituksensa otsikoitiin “Varakkuus ei oikeuta verottomuuteen”.

Hallitus rajasi lopulta veronpoiston siten, että se kohdistuisi “vain aitoon yritys- ja maataloustoiminnan tuotannolliseen toimintaan liittyvään omaisuuteen”.

Tämä oli huono uutinen niille, jotka halusivat toistaa Onnisen omistajien varainsiirtotemppuja.

Rahasukujen oudot perintökikat

Jussi Jääskeläinen

Täyskäännös

Pian suunnitelma muuttui taas. Hallitus kertoi, että aidon tuotannollisen yritysvarallisuuden erottelu osoittautui liian vaikeaksi.

Uuden lakiesityksen mukaan perintö- ja lahjaveroa maksettaisiin vastedes 20 prosentista verotusarvoa, aiemman 40 prosentin sijaan.

Eduskunnan kuulemat asiantuntijat kyseenalaistivat aikeet – sekä koko huojennuksen olemassaolon. Se oli monen asiantuntijan mielestä selvästi perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen vastainen, mutta vuoden 1979 ja 2004 lakeja ei oltu edes käsitelty perustuslakivaliokunnassa.

Niin ei tapahtunut nytkään. Hallitus veti esityksensä pois ennen kuin valiokunta ehti antaa asiasta lausunnon.

Jäätynyt pykälä

Saman kohtalon koki Juha Sipilän (kesk) hallituksen lakiesitys huojennuksen antamisesta myös alaikäisille saajille. Oppositio lähetti esityksen perustuslakivaliokuntaan, ja hallitus perui sen kiireesti.

Huojennuspykälään ei sen koommin uskallettu kajota, se jäätyi paikalleen. Mutta nyt rahasuvut todennäköisesti pelkäävät muutoksen olevan ilmassa.

Viime vuonna korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi kaksikin perintökikkailua vaikeuttavaa ratkaisua. Toisessa verottaja oli ensin hyväksynyt sukupolvenvaihdoshuojennuksen lääkäriyritykselle, jonka omaisuus koostui suurimmaksi osaksi arvotavaroista, tauluista ja juhlarahoista. Perillisistä kenellekään ei ollut edes lääkärin koulutusta. Silti sukupolvenvaihdoshuojennusta haettiin ja se hyväksyttiin.

Verohallinnon oikeudenvalvontayksikkö vei asian tuomarien ratkottavaksi. KHO antoi täpärästi äänin 3–2 ratkaisun, jonka mukaan taulut ja juhlarahat eivät olleet tarpeen yritystoiminnassa, joten niitä ei voi vapauttaa lahjaveroista sukupolvenvaihdoksen perusteella.

Myös seuraavaa hallitusta muodostavilla demareilla on vero-ohjelmassaan kirjaus, jonka mukaan huojennus pitäisi rajata vain todelliseen yritystoimintavarallisuteen. Toisaalta tämä ei vielä takaa mitään: aiemmatkin perintöveron alennukset ovat tapahtuneet SDP:n hallitustaipaleella.

Ilpo Kokkila ja Maarit Toivanen-Koivisto eivät vastanneet Seuran haastattelupyyntöön.

X