Jenni Haukio käy Halloweenin viettoon kurpitsalyhtyjen valossa: ”Historia, tarinankerronta ja perinne ovat monipolvisesti ja värikkäästi läsnä
Kun perehtyy halloweenin historiaan hivenen syvällisemmin, löytää kiehtovia yhtymäkohtia myös eurooppalaiseen perinteeseen, kirjoittaa Jenni Haukio.
Valtiotieteiden tohtori, runoilija ja tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio pohdiskelee Suomen ihmeitä ja ilmiöitä.
Lähestymme parhaillaan syksyn juhlakautta: sadonkorjuun huipennusta kekriä, edesmenneiden läheisten muistolle omistettavaa pyhäinpäivää ja viimeisimpänä meille rantautunutta halloweenia.
Erilaisilla juhlapäivillä on suomalaisessa kulttuurissa hyvin suuri merkitys. Kotien perinteissä kullakin juhlalla on oma kaavansa tunnusmerkistöineen ja tapoineen, usein jo vuosikymmenten ajan sukupolvien ketjussa vaalittuja.
Äkkiseltään erilainen
Olemme tottuneet käymään pyhäinpäivänä haudoilla levollisesti ja rakkaudella sytyttämässä kynttilät ja muistelemassa edesmenneitämme ja heidän arvojaan. Kontrasti halloweenin vieton tunnusmerkistöjen kanssa on äkkiseltään arvioiden melkoinen.
Kauppojen hyllyillä tarjoillaan pääkallo-, luuranko- ja viikatemieskoristeita, joissa puukot lävistävät päät ja hämähäkit täyttävät veriset silmäkuopat.
Kun tätä kauhuun ja kammotukseen kiinnittyvää karnevaalia vielä vietetään samaan aikaan kuin kunnioittavaa pyhäinpäivää, voi koko juhla ensi tutustumisella tuntua luotaantyöntävältä.
Kenties juuri siksi moni yhä vieroksuukin halloweenia.
Halloweenin juuret Euroopassa
Suomessa halloweenia eli ”kaikkien pyhien aattoa” (All Hallows’ Eve) on kuitenkin yhä laajemmin ryhdytty viettämään jo 1990-luvulta lähtien, ja erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa juhlasta on tullut suosittu.
Yhdysvalloissa halloweenin vieton juuret ovat kaukana historiassa – kelttien viettämässä samhainissa eli sadonkorjuujuhlassa. Samhainia vietettiin etenkin Irlannin alueella pitkään kesäkauden päättyessä ja talvikauden alkaessa, kotoista kekriämme muistuttaen.
Samhain-yöhön liittyi uskomus tuonpuoleisten olentojen vapaasta pääsystä elävien maailmaan. Tämänkaltainen uskomus kerran vuodessa tapahtuvasta henkimaailman rajojen katoamisesta esiintyy useiden muidenkin kansojen mytologioissa.
Jotta henget eivät houkuttelisi ihmisiä rajan toiselle puolen, poltettiin kokkoja ja sytytettiin lyhtyjä.
Ensin oli nauris
Halloweenin keskeinen symboli on juuri kurpitsalyhty, jonka eurooppalainen vastine oli aikoinaan nauris.
Sekä kurpitsoja että nauriita koverrettiin ontoiksi ja niiden sisälle sytytettiin tuli pahojen henkien ja muiden pimeyden voimien karkottamiseksi. Juuri näin halloweenin kuvastoon ymmärtääkseni päätyivät kaikenlaiset hirviöt ja aaveet.
Kummitustarinat ja luurangot ovat aina viehättäneet lapsia, joten ei mikään ihme, että he nauttivat halloweenin vietosta suuresti.
Kun perehtyy halloweenin historiaan hivenen syvällisemmin, löytää monia edellä mainitun kaltaisia kiehtovia yhtymäkohtia myös eurooppalaiseen perinteeseen.
Monipolvisia perinteitä
Tämä kaikki auttaa näkemään koko halloweenin aivan toisessa valossa. Monikulttuurisena rikkautena, jossa historia, tarinankerronta, kansanuskomukset ja perinne ovat monipolvisesti ja värikkäästi läsnä, tuoden kurpitsalyhtyjen jännittävää valoa keskelle koko vuoden pimeintä aikaa.
Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit täältä.