Jenni Haukio: Tietämätöntä repostelua
Muutama viikko sitten vietettiin J.V. Snellmanin ja suomalaisuuden päivää, jonka kunniaksi intouduin tutkiskelemaan Snellmanin sitaattikokoelmia. Eräs Tukholmassa syntyneen suuren fennomaanin monista viisauksista puhutteli erityisesti: ”Yleensä kukaan ei halveksi historiaa syvemmin kuin pintapuolinen tietämätön repostelija. Hän se käsittää, että ihmiskunnan historia pitäisi korjata, ja hän katsoo tehneensä tämän merkillisen havainnon samana päivänä, jona hänen partansa alkoi kasvaa.”
Pintapuolinen tietämätön repostelija. Sivallus, jonka edessä jokainen terveeseen itsekriittisyyteen kykenevä tuntee itsensä nöyräksi, sillä historia on pitkä, elämä lyhyt. Harvan tiedot edes lähihistorian merkittävimmistä tapahtumista ovat lähellekään kattavat. Silti äänekkyyttä ja mielipiteitä riittää kosolti juuri historiaan väistämättömästi kytkeytyvissä kysymyksissä. Yhteyksiä tämän päivän ilmiöiden ja historian tapahtumien välillä ei välttämättä tunneta, vaikka tuntijoina esiinnytäänkin. On niin sanotusti intoa enemmän kuin taitoa. Puhetta, joka jatkuu silloinkin, kun ajatus on jo aikoja sitten katkennut.
Vaikka Snellmanin syntymästä on jo yli kaksisataa vuotta, on hänen ajattelussaan yhä edelleen runsaasti ajankohtaisia sisältöjä, erityisesti mitä tulee ihmisluonnon syvimpään olemukseen. Repostelijoita on ollut aina ja tulee aina olemaan. Itse kukin aika tunnistaa nämä ”pintapuoliset”, joilta itseriittoisuutta ei puutu silloinkaan, kun kovaäänisyydelle ei todellisuudessa ole mitään perusteita. Nettiaika on antanut repostelijoille aivan uudenlaisia mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin, kun nimettömillä keskustelupalstoilla voi vapaasti uhota ja julistaa.
Eräs repostelun piirre on jättää huomioimatta keskustelukumppanin tiedot ja kokemukset, luennoida jollekulle jossain sellaisessa asiassa, jonka tämä itse asiassa tuntee paljon paremmin kuin oppimestarina esiintyvä itse. Lumoutuu omasta ajattelustaan niin pahasti, ettei huomaa tai vaivaudu selvittämään, kenelle oikeastaan puhuu. Tällainen aliarviointi saattaa kuulijan vaivaannuttavaan tilaan. Joskus omista taustoistaan tai tiedoistaan tulee muistuttaneeksi, yleensä pitäytyy kuitenkin häveliäisyyttään hiljaa. Yksinkertaisen tarinan yksinkertainen opetus: jos ei keskustelukumppaninsa edesottamuksia todella tunne, kannattaa olla varovainen oppimestaroinnissa.
Snellmanille repostelu saattoi tarkoittaa vanhemman valtiomiehen ärtymystä nuoruuden kiihkomielisyydestä, jonka tiimellyksessä vahvat mielipiteet ja arvot voivat helposti näyttäytyä historiattomuutena. Nuoruuden idealismi on kuitenkin yhteiskunnalle hyvin tarpeellinen voima; se synnyttää arvojen uusiutumista, uusien ideoiden kehitystä ja uutta muutokseen suuntautunutta liikehdintää. Jos tapaan repostelevan nuoren, jonka missiona on ihmiskunnan historian korjaaminen, tervehdin häntä ilolla, en kyynisyydellä.
Tosin Snellmanin viittaus repostelijan parrankasvun alkamisen päivään lienee symbolinen; henkinen kypsymättömyys tai kokemattomuus kun ei katso fyysisten ikävuosien määrää.