Arjen draamaa: Tamppausteline kävi kimppuun

Raskas lämpövaippa makaa maisemien yllä – yötä päivää. Takana on mittaushistorian lämpimin kesäkuu, ja heinäkuu jatkuu samaan malliin. Vanha kansa sanoisi jo, että jotain on ilmassa. Jos ymmärtämätön palokärki vielä eksyisi kylille, niin pienempikin merkki riittäisi: tämä tietää sotaa ja vainolaisia.

Jäitä kuitenkin hattuun. Kirjaimellisesti. Pahemmastakin on selvitty. Kuten Koikkalainen, kun tamppausteline hyökkäsi.

Tapausten kulku oli yksinkertaisesti se, että raskasta pesun jälkeistä mattoa siirrellessään Koikkalainen löi päänsä telineen rautatappiin. Hetkeksi pimeni ja keskelle otsaa lävähti neljä-viisisenttien avohaava ja siitä pihalle verta hulvaton määrä. Tamppausteline voitti, mutta hyvänä kakkosena maaliin tuli pieni, mutta sisukas Koikkalaisen otsanahka.

Juhannushäpeä

Mitä merkitsee tavalliselle, veronsa rehellisesti maksavalle kansalaiselle otsassa oleva, rupinen haava? Se huutaa koko maailmalle, että jussina on taas tapahtunut. Se merkitsee tietäviä katseita ja naureskelua selän takana – etenkin, kun ao. henkilö hölmöyttään menee vielä juhannuksen jälkeen automaatille tyhjentämään kilisevää pullo- ja tölkkikassia.

Siinä tilanteessa, jos missä, kaikki sanat ovat turhia. Et ehdi kuin aloittaa, että kaaduin po…, kun vastapuoli on jo päässään kääntänyt sen muotoon ”kaaduit portaissa” ja lisännyt sanojen ympärille kaiken selittävät lainausmerkit. Sen jälkeen ei mene kuin hetki, kun koko kaupunginosa tietää, että se on ”kaatunut portaissa” ja että sen otsassa on hirmuinen, verestävä arpi. Ihme, että se on ylipäätänsä hengissä.

Pieniin tekoihin ei suurmiehiä tarvita

Jos siis suinkin voit, vältä yhteenottoja tamppaustelineen kanssa. Tamppausteline voittaa. Kohtalo voisi silti olla karumpikin. Koikkalainen lohduttautuu muistelemalla reportaasimatkaa Etelä-Amerikkaan valokuvaaja Jocke A:n kanssa. Leikki oli kaukana, kun Jocke ryhtyi mittelemään voimiaan hotellihuoneessa olevan raskaan kaapiston kanssa.

Koikkalainen ei muista, kumpi aloitti, mutta se oli painimaaottelu Suomi-Bolivia ja tulos ratkaisematon. Kaapiston saamia vammoja ei kirjattu, mutta Jockelta meni kolme hammasta ja kylkiluu murtui. Tärkeintä ei silti ole voitto, vaan rehellinen kilpailu. Sopii myös kysyä, miten kaapisto olisi pärjännyt, jos ottelu olisi käyty Suomessa ja Jockella olisi ollut kotikenttäetu.

Aika kultaa menneet. Ei se suurta draamaa ole ollut, mutta jotain kuitenkin. Päällimmäisenä on kiitollisuus ja tieto siitä, että jotain voi aivan tavallinenkin ihminen saada elämässään aikaan. Ei pieniin tekoihin suurmiehiä tarvita.

Kovin on kesä ollut kuiva, mutta peliä ei ole vielä menetetty. Ensimmäiset kantarellit on löydetty ja lintujen jätöksissä on jo syötyjen mustikoitten sininen väri. Vesi on ulkomerelläkin liian lämmintä, mutta olkoon kesä pulikoivien lasten. Takana on koronatalvi. Uutta ei toivon mukaan enää tule.

Lue myös: Tunnista sinilevä! Näin sinilevälle altistuminen oireilee – Lue ihotautilääkärin ohjeet