”Joulu on aikaa, kun saa ottaa rennosti – kunhan sinne saakka pääsee”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Joulu lähestyy olimme valmiita tai emme. On aika rauhoittua, vaikkei maisema olisikaan kuin joulukortista.

Vanhat joulukortit valehtelevat. Maassa on tukevasti lunta ja keskellä uinuvaa pihamiljöötä soma mummonmökki, jonka piippu lykkää savua siniselle taivaalle. Rauha on rikkumaton. Pihapihlajassa istuu punatulkkuja, ­varpuset nokkivat jyviä kauralyhteen alta ja ympärillä pöllähtelee keltasirkkuparvi. Muutama värikäs tilhikin on laitettu koristamaan maisemaa.

Tämä on totuus nyt. Talo ei ole punainen. On vain likaista rännänsekaista maata. Vettä tihuuttaa. Lintulauta roikkuu alakuloisena puussa. Talitiainen käy pikapikaa nappaamassa siltä nokkaansa auringonkukan siemenen. Läpimärkä varpunen mököttää oksalla. Punatulkkuja ja tilhiä ei ole mailla halmeilla.

Juhlista jaloin

Nykyjoulusta ei kaunista korttia revitä. Olosuhteet ovat nyt toiset, mutta joulu silti edelleen juhlista jaloin. Se on vuoden harvoja pysähtymisen paikkoja, mutta kapakkaankin pääsee, jos koronaohjeis­tukset sen vain sallivat ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru suo.

Tämä maa huutaa nyt ­virtaa ja valoa. Taivaalle ei synny uusia tähtiä, ­mutta ­päivä voittaa yön ja pian ­Eurajoki tuuppaa valtakunnanverkkoon toivottavasti halvempaa energiaa. Teollisuuden Voimalla on lupa käynnistää Olkiluodon ydinvoimalan uusi reaktori. Jonkin aikaa atomivoimalaa jo rakennettiinkin, mutta vielä on Iisakin kirkko lajissaan ykkönen.

Kallis pörssisähkö on karmea muistutus. Energia – varsinkaan halpa – ei ole itsestäänselvyys, jota tulee, kun tökkää töpselin seinään. Ydinenergiakaan ei ole ongelmatonta, vaikkei siitä nykyisin isommin puhuta. Moniin asioihin ihminen vain aikaa myöten tottuu eikä ajattele ­niitä sen enempää. Ei ole ­kovin pitkä aika siitä, kun pihaan piti hommata joka syksy uusi halkopino. Se kertoi konkreettisesti, millä tupa taas pysyy lämpimänä talven yli.

Joulun keulijat

Hyviäkin asioita ­elämässä on. Koikkalainen on kiitolli­nen esimerkiksi siitä, että vanhusten ilona on ­touhukas ja sosiaalinen tyttären­poika ­Tuomas, 5 vee. Pikku­pojan silmin pappakin näkee ­maailman myöntei­semmässä valossa. Hämmästyttävä on energian määrä, mikä ­näissä pikkumiehissä on. Ei siinä enää Eurajokea tarvita.

Joulu on aikaa, kun saa ottaa rennosti – kunhan sinne saakka pääsee. Koikkalainen yhdistää jouluun aina myös lapsuudenystä­vänsä Ekken ja Kakkin. Poikien isä oli niin jalomielinen, että hänestä joululahjat voi aivan hyvin jakaa jo aatonaattona. Naamat litteinä me kadun muut lapset sitten katsoimme ikkunan läpi, kun he avasivat pakettinsa päivää ennen meitä.

Aattona lahjat oli jo ­kaluttu. Oli Ekken ja Kakkin vuoro katsoa ikkunan läpi, kun me saimme omat lahjamme. Traumoja ei silti syntynyt. Hyvin ovat hekin elämässänsä pärjänneet.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

X