Koikkalainen: Ukrainan sota on sivilisaatioiden sota

Tänä jouluna valo tulee ­pätkissä. Ensin juhlija ­katsoo netistä, mikä on menossa ­olevan tunnin pörssisähkön ­hinta. Jos luoja, tuulet, vesivirtaukset ja OL3 suovat, sormi voi mennä katkaisijalle ja kuusen kynttilät syttyä säihkymään. Sama koskee myös ­kinkun paistoa.

Se on fifty-sixty, kumpi ­olosuhde kodeissa vallitsee. ­Pi­meys tai valo.

Vuosi on ollut erilainen ja niin ovat myös joulun tunnelmat. Se, mitä tapahtui 24. helmikuuta, muutti kaiken. Silloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Se on totuus, joka ei vale­puheista muuksi muutu.

Paluu vanhaan ei ole näillä näkymin kovin nopea. Itse asiassa se tuntuu tällä hetkellä täysin mahdottomalta. Paljon pitää sitä ennen tapahtua Kremlissä ja sen ylimmässä johdossa.

Sivilisaatioiden sota

Ukrainan sota ei ole vain Ukrainan puolustautumista Venäjää vastaan. Ukrainan sota on sivilisaatioiden sota.

Termi ­saattaa olla varastettu. Kun Koikkalainen ­tarkemmin muis­telee, niin se on sotahistorioit­sija Markku ­Salomaan kirjan nimi.

Sivilisaatioiden ­sota tarkoittaa muun muassa eri tapoja, joilla maan asioita hoidetaan. Alistutaanko mukisematta siihen, että pieni autoritaarinen joukko ottaa hallinnon, talouden ja rahat, oikeuslaitoksen ja sotavoimat haltuunsa ja kansa tyytyy vain passiivisena osaansa.

Kumpi on parempi? Valitaanko pienen roistojoukon diktaaturi vai hoidetaanko asiat kansalaisyhteiskuntana, jossa kaikki halukkaat voivat olla aktiivisesti mukana?

Joulu antaa hengähdystauon

Joulupäivät ovat harmo­nian ja rauhan aikaa. Näin ollen Koikkalainen jättää hienotunteisesti kysy­mättä, kumman mallin Vladimir Vladimirovitš Putin on valinnut ja kumpaa mallia hän yrittää Ukrainallekin tarjota tankkien, ohjusten, rakettien, lennokkien, 24h-tykkitulen, nälän ja vilun kera.

Jäljet pelottavat, mutta ne eivät merkitse toisin ajattelevien lamaantumista. Päinvastoin. Meitä on paljon. Ukrainaa ei jätetä yksin.

Sota on mielessä, eikä se sieltä palttoota hupsauttamalla minnekään häviä. Silti on valppaudesta ­tinkimättä ­oikeus ajatella hetki jotain muutakin. Suomalaistenkin arki on täynnä huolta selviytymisestä. Jotta jaksaisi vaivat ja rasitukset uupumatta kestää, on välillä otettava etäisyyttä.

Siinä toivottavasti auttavat joulun päivät.

Koikkalainen kiittää lämpimästi lukijoitaan taakse jäävästä vuodesta. Jos jostain on oltu eri mieltä, niin hyvässä hengessä on asioista keskus­teltu ja perustellut eri näkemykset ymmärretty.

Sydämestänsä Koikkalainen toivoo, että tuleva vuosi 2023 on meille kaikille hitusen edeltäjäänsä parempi.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

Lue myös: Apua Ukrainaan! Näin voit auttaa ukrainalaisia lahjoittamalla – ”Lapsiemme tulevaisuus riippuu tästä”

”Muistelemme minkälaista oli rauhan aikana, silloin, kun tulimme tänne joka päivä”, kertovat Daria, Timur, Dima ja Nastya pommitetun koulunsa pihalla. Seuran toimittaja ja kuvaaja tapasivat lapset elokuussa Tšernihivissä. © Miska Puumala