Mikä on 1 340 kilometriä pitkä?
”Kaksi on Suomelle pitkää”, kirjoittaa Koikkalainen. Uuvuttava talvi ja uuvuttavat 1 340 kilometriä yhteistä rajaviivaa Venäjän kanssa.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Kun ikää on kertynyt, luulee jo osaavansa pätkiä vuodet oikein. Se on ainoa tapa selvitä talvesta.
Vuoden pimeästä ajasta on tullut urakka, jonka onnistunut läpivienti on saavutus.
Näitä riviä kirjoitettaessa on talvipäivänseisauksesta yli kuukausi.
Voi jo sanoa, että pitkälle on päästy. Voiton puolella ei olla, mutta ainakin päivät ovat selvästi pidentyneet.
Pakkasta ja ranskalaisia viivoja
Ei silti nuolaista vielä. Pakkasia riittää ja runsasta lumentuloa.
Vielä maaliskuussa voi mittari näyttää rumia lukemia. Mutta jos sää on kylmä, se on myös aurinkoinen. Se tarkoittaa, että lämmintä on ainakin päivällä.
Jos Koikkalainen ottaisi kouraansa ranskalaisia viivoja ja kertoisi kaikki tämänkin talven vastukset, niin viivoja tarvittaisiin iso kasa.
Mutta antaa olla.
Ei tule kenellekään paha mieli.
1 340 kilometrin raja pysyy
Pimeät vuodenajat ovat aina keskellämme. Sivummalla juoksee taas 1 340 kilometriä yhteistä maarajaa Venäjän kanssa.
Nämä tosiasiat eivät muutu.
Molemmat pysyvät ja molempien kanssa on tultava juttuun, halusimme tai emme.
Suomi on ollut viime vuoden huhtikuusta Nato-maa.
Ruotsi on pyrkinyt samaan, mutta yritykset ovat juuttuneet jatkuviin puliveivauksiin Turkin ja Unkarin kanssa.
Nyt ollaan lähellä sopimusta. Ruotsissa ei silti isommin riemuita.
Kun neuvotteluissa istuvat vastapäätä sellaiset herrat kuin Recep Tayyip Erdoᶃan ja Viktor Orbán, niin mikään ei ole varmaa ennen kuin sopimus on valettu betoniin.
Voi vain kuvitella, mitä olisi istua heidän kanssaan vaikkapa samassa taloyhtiön hallituksessa.
Hiekkalaatikoitten ja tamppaustelineiden paikoista ja väreistä käytäisiin kauppaa tuntitolkulla ja hoitovastikkeista vuorokausitolkulla.
Eikä valmista tulisi sittenkään.
”Iskuja vain sotilaskohteisiin”
Lopuksi vielä pari lainausta Ukrainasta.
Ne lausuu STT:n uutisessa harkovalainen Oleksandra Terekhovitsh. Venäjä on juuri tehnyt ohjusiskun, jossa vaurioituvat niin hänen kotitalonsa kuin naapuritalokin.
Kaupungissa kuoli ainakin kuusi ihmistä ja yli 50 haavoittui.
”Kyyneleitä ei enää ole. Meidän maamme on käynyt tätä läpi jo kaksi vuotta. Me elämme kauhu sisällämme”, Oleksandra sanoi.
Se oli vain yksi helmikuussa 2022 alkaneen sodan lukemattomista iskuista. Niiden tarkkaa määrää ei ole kukaan pystynyt laskemaan.
Se oli osa sotaa, jossa kunniakas ja jalo puna-armeija ilmoittaa tinkimättä noudattavansa yhtä ehdotonta sääntöä.
Sääntö on, että Venäjän hyökkää vain sotilaallisiin kohteisiin. Siviilit saavat olla rauhassa.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.
