Mikä on suomalaiselle sopivin lämpötila? – Koikkalainen: ”Helle vie ihmisestä kaiken, mutta viileämmillä ilmoilla polla pelaa”

Aurinko pollottaa jo itäisellä taivaalla. Lämpötila näyttää aamuviideltä olevan yhdeksäntoista plusastetta. Maa rutisee kuivuuttaan. Odotettuja ukkossateita ei tullutkaan, vaikka toiveissa oli.

Onko elämää juhannuksen jälkeen? On, mutta päivät pimenevät taas.

Tuskaiseen Nato-kieriskelyyn tuli myönteinen käänne, kun Suomelle ja Ruotsille ­vihdoin alettiin availla portteja sotilasliiton jäseneksi. Edessä pönötti äkkiväärä ja ennalta-arvaamaton Turkki. Näytelmä ei ollut kaunis, mutta tässäkin on hyvä niellä kiukku ja muistaa se tärkein: tyylipisteistä viis, lopputulos ratkaisee.

Lämpötila debatoinnin aiheena

Sota Ukrainassa ei hellitä eikä sen päättymisestä ties mihin ratkaisuun ole mitään tietoa, mutta Suomen osalta tilanne kohentui. Ainakin Koikkalainen nukkuu nyt yönsä aikaisempaa paremmin. Helmikuun 24. päivä näytti, että Venäjään ei voi luottaa, mutta nyt Suomen turvallisuus on taattu parhaalla mahdollisella tavalla.

Hartiat levenivät, mutta puolustus on silti ennen kaikkea omissa käsissä.

Helteitten keskellä ikuinen debatti jatkuu. Mikä on suomalaiselle otollisin lämpötila? Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Jouni Jaakkola sanoi Helsingin Sanomissa, että oikea mittarilukema on +14.

”Heti kun mennään siitä yli, kuolleisuus alkaa nousta.”

Syksyihmiselle – kuten Koikkalaiselle – kaikki tämä on elämänkokemuksen vahvistamaa selvää asiaa. Helle vie ihmisestä kaiken, mutta viileämmillä ilmoilla polla pelaa, jalka nousee, muisti toimii, työt sujuvat – ja yötkin tulee nukuttua hyvin.

Hyvä silti, että oikein professorismies on saatu kertomaan totuus. Asioitten tilan selvittelyyn riittää silti oma kroppakin.

Yksi huoli helpotti, toinen odotti jo nurkan takana

Omaa kroppaa on hyvä kuulla. Se ilmoittaa lahjomattomasti, mikä on ihmiselle eduksi ja mikä haitaksi. Se ei silti riitä. Merkit ovat valitettavasti sellaiset, että olosuhteet ovat muuttumassa pysyvästi. Pitenevistä kuumista jaksoista on tullut Suomessa jokakesäinen riesa. Maailmalla kuumuus ja kuivuus merkitsevät sotia, levottomuuksia, nälänhätiä ja pakolaisvirtoja.

Jos Koikkalainen saisi päättää, niin hellejaksoista – ja marraskuusta – lähtisi neljä–kuusi viikkoa pois. Tilalle tulisi saman verran kuulaita, kauniita ja sateisiakin syksyn ruskapäiviä. Jo kohenisi suomalaisten elämisen laatu.

Tämä on silkkaa toiveajattelua. Haaveilla saa aina.

Vaivihkaa on tapahtunut suuri muutos. Enää ei tarvitse joka paikassa lykätä nokan päälle koronamaskia. Liikkuminenkin on helpottunut. ­Tauti ei ole poissa, mutta se on hallinnassa. Koskaan ei silti ole hyvä: tilalle ovat tulleet muut surut ja toiset huolenaiheet.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!