Jos menee hyvin, sössitään tarkoituksella – sen jälkeen suomalainen voi hyvin

Mustana, märkänä ja tympeänä urkenee maaliskuinen päivä kaukana Pohjolan perukoilla. Maailman onnellisin kansa heräilee ja keräilee itseään ja kamppeitaan selviytyäkseen uusista koitoksista.

Niitähän riittää.

Nyt katsotaan, kuka on kuka.

On ehkä parempi olla aprikoimatta, missä ja miksi ei nyt mene oikein hyvin.

Lista olisi ruma ja lohduton. Se voisi olla jopa kapinan lietsontaa.

Venäjällä siitä tulisi 15 vuotta linnaa.

Eipä siis riskeerata. Parempi kärsiä musta, märkä ja tympeä vapaudessa kuin rottien kera synkässä vankityrmässä.

Suomalainen pärjää aina

Koikkalainen on aina ihmetellyt – ja ihaillut – sitä, mistä ns. tavalliset ihmiset ammentavat elinvoimansa.

Kovatkin päivät he jättävät taakseen kuivin jaloin ja pystyin päin.

Se on suoritus, josta voisi ripustaa vaikka prenikan rintaan.

Mutta ei sellaisia asioita täällä noteerata. Ne ovat eri ihmiset, jotka julkisuudessa paistattelevat.

Eikä ole kuvausryhmä paikalla.

Se kuvaa jotain tyhjänpäiväistä touhuilua, jossa uusavuttomat yrittävät muotikuteissaan selvitä siitä, että on satanut puoli senttiä lunta ja muutenkin ahdistaa.

Joskus tuntuu, että suomalaisen on parasta olla silloin, kun menee huonosti.

Jos menee hyvin, sössitään tarkoituksella, jotta menisi oikein huonosti.

Sen jälkeen suomalainen voi hyvin. Enää ei ainakaan voi mennä vielä huonommin.

Kuka päättää ja mistä?

Suomi on rikas maa. 

Suomessa on varaa säilyttää kasvonsa. Suomessa on varaa pitää päänsä ja olla neuvottelematta, kun mielipiteet eivät mene yksiin.

Suomessa on varaa seisottaa tehtaat ja laivat, kun ei päästä yksimielisyyteen siitä, kuka päättää ja mistä päättää.

Suomella on vaikka mitä.

Suomella on varaa lähettää vaikka ulkopuolinen huippuadvokaatti rapakon toiselle puolelle katsomaan, miten suurlähettiläs siellä käyttäytyy.

Kenestä kirjoittaa ja mitä?

Suomessa on varaa kirjoittaakin, mitä sattuu.

Koikkalainenkin kirjoitti viime viikolla, että kuulamörssäri Mika Halvari voitti vuonna 2000 olympiakultaa Sydneyssä.

Onneksi Suomessa on myös varaa myöntää mokansa.

Niinpä Koikkalainen korjaa nyt, että Halvari on tuore kuulantyönnön SE-mies, mutta vuoden 2000 kultamitalisti on Arsi Harju.

Suomessa saa olla hölmö, mutta varaa on myös ottaa virheistä opikseen. 

Jatkossa Koikkalainenkin on tarkka, kenestä kirjoittaa ja mitä kirjoittaa.

Varsinkin raskaan sarjan mörssäreiden suhteen on terveellistä olla ylitarkka.

Höyhensarjalaisista ei ole niin väliä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.