Suursaari näkyy kauas – Elämä ison karhun naapurissa on ennalta-arvaamatonta

Kesä! Rautatienomenapuu kukkii Koikkalaisen pihalla valkoisena pikkumerenä. Kimalaiset ja mehiläiset pörräävät sen kimpussa, ja elämä on mallillaan.

Puu on tärkeä ja mieluisa. Se on seissyt jykevästi paikallaan jo yli kymmenen vuotta. Se on kasvanut hiukan vinoon, mutta se on tänttärä ja vahva puu.

Koristeomenapuu on työkavereiden lahja vuosien takaa.

Se ei ole vain silmänilo; se kantaa joka vuosi sadon, jolle on myös hyötykäyttöä.

Talvisin sen oksat maittavat myös rusakoille ja kauriille. Napsimiset eivät tunnu haittaavan sitä.

Elämässä pitää olla kiinnekohtia, jotka pitävät kaiken touhotuksen keskellä perusasiat paikoillaan. Ei pidä sännätä jokaisen risahduksen perään.

Rautatienomenapuu on yksi Koikkalaisen kiinnekohdista. Sitä on ilo seurata kesät talvet. Satoi tai paistoi, oli helle tai tulipalopakkanen.

Rajanvetoa Suomenlahdella

Viikon uutinen on ollut Venäjän suunnitelma kartoittaa uudelleen merirajojaan itäisellä Suomenlahdella.

Uutinen on tuore eikä suunnitelmista ole tätä kirjoitettaessa vielä saatu edes tarkempia tietoja.

Ehkä niitä ei koskaan tulekaan. Elämä ison karhun naapurissa on yllätyksiä täynnä ja ennalta-arvaamatonta.

Nytkin on täysin epävarmaa, mitä rajasuunnitelmat Suomenlahden perukalla käytännössä tarkoittavat.

Ehkä eivät mitään. Ehkä uutinen oli tällä kertaa ankka.

Luovutettujen saarten nostalgiaa

Menetetyt saaret herättivät nostalgisia muistoja.

Nimet ovat perin tuttuja – eivät ehkä kuitenkaan nykynuorisolle.

Someri, Pien-Tytärsaari, Suursaari, Narvi, Lavansaari, Seiskari, Ruuskeri.

Nimet ovet monelle myös kipeitä. Ne ovat luovutettuja kotisaaria, joihin ei ole sotien jälkeen päässyt kuin erikoisluvilla.

Ainakin kaksi nimistä – Someri ja Narvi – ovat olleet myös laivojen kyljissä. Laivanvarustaja oli Koivistolla syntynyt Ilmari Tuuli.

Talviturkki Katumajärveen

Episodi seuraa toistaan sotaisessa maailmassa. Syitä ja seurauksia pähkäillään, tulevaisuuden kehityskulkuja arvaillaan.

Tulevasta ei ole mitään varmaa tietoa. Puhetta pitävät pääasiassa pyssyt.

Aikaa myöten siihenkin tottuu. Ote ei saisi silti herpaantua. Edessä voi olla suuria käännekohtia.

Toivottavasti niistä päätettäessä puhuvat muutkin kuin pyssyt.

Koikkalainen paiskaisi talviturkkinsa Hämeenlinnan Katumajärveen. Vesi oli jo 19-asteista.

Matalassa rantavedessä hönkäili alta kiloinen hauki.

Peliä ei ole sittenkään vielä menetetty.

Hyvältä tuntuu. Suomen kesä.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.