Ukrainan sodassa sama kaava kuin Raatteen tien taisteluissa – Puna-armeija hyökkäsi voitonvarmana suoraan tuhoon

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Stalin ei piitannut omista miehistään aikanaan niin kuin ei Putinkaan nyt.

Vettä tihuuttaa taivaalta. Se on hyvä merkki. Se tarkoittaa, että kuivuudesta kärsineet vesivarannot kohentuvat ja tuulimyllyt pyörivät. Se taas näkyy jopa sähkölaskussa.

Puheenaiheet ovat muuttuneet. Ennen vain laitettiin töpseli seinään.

Lahtelainen lukija lähetti Koikkalaiselle sähköpostia. Hän kertoi kierrelleensä aikoinaan Ukrainaa ja vierailleensa Žytomyrin kaupungissa, jossa asui useita ukrainalaisia Raatteen tien taistelut läpikäyneitä veteraaneja.

Miehet olivat invalidisoituneet Raatteen tulipalopakkasissa käydyissä taisteluissa. Vain piskuinen joukko selvisi takaisin kaukaiseen kotimaahansa. Se oli silloin osa Neuvostoliittoa.

Raatteen tie

Raatteen tien taistelualueelta otettuja sotavankeja. Kuva: Erkki Sortila.

Kärsimys ei lannistanut

Ukrainalaisten kohtalot olivat karuja. Suomalaiset tappoivat kapealle tielle juuttuneita hyökkääjiä, jotka Stalin oli lähettänyt kesävarusteissa Kainuun hyiseen korpeen. Valtaisa joukko asetovereita haudattiin nimettöminä suohautoihin ja vain onnekkaimmat palasivat kotiin.

Paluu oli ihme. Monet menettivät paleltumissa jalkansa, mutta henki säilyi.

Lukija kertoi, että tapaamiset veteraanien kanssa olivat häkellyttäviä. Suuret kärsimykset eivät olleet lannistaneet heitä, vaan invalidisoituneet sotasankarit muistelivat lämpimästi Suomea ja suomalaisia.

Suomalaiset olivat köyhille veteraaneille tärkeitä arvovieraita. Pöydät notkuivat hedelmistä ja herkuista ja ystävyysryyppyjä otettiin tiuhaan. Juttua riitti.

Historia toistaa itseään

Raatteen tien taistelut tapahtuivat samalla kaavalla kuin Ukrainan sota yli 80 vuotta myöhemmin. Puna-armeija hyökkäsi voitonvarmana ja olosuhteita etukäteen varmentamatta suoraan tuhoon.

Stalin ei piitannut omista miehistään silloin niin kuin ei Putinkaan nyt. Salamavoitto piti vain ottaa hinnalla millä hyvänsä. Mitään ei laskettu sen päälle, mitkä ovat omien sotilaiden kärsimykset.

Aikaa on kulunut niin paljon, että viimeisetkin Raatteen tien ukrainalaisveteraanit lienevät jo haudassa. Heidän ei tarvinnut nähdä päivää, jolloin vanha emämaa hyökkää silmittömällä raivolla heidän kimppuunsa.

Mitään ei Venäjä ole ottanut opikseen. Niin käy, kun virheet ovat tabuja.

Epäonnistumisen päivä

Tällä viikolla Suomessa ja parissakymmenessä muussa maassa vietetään epäonnistumisen päivää. ­Ideana on, että epäonnistumisia ei hävettäisi ja ettei niitä myöskään pelättäisi.

Kun myöntää mokansa, voi jatkaa puhtaalta pöydältä. Jos mokia ei käydä rohkeasti läpi, ei päästä eteenpäin. Kun mokista vaietaan, ne tehdään kohta uudelleen.

Tee sinäkin moka päivässä – ja syö terveellinen omena päälle. Tai päinvastoin.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä!

Lue myös: Syksyllä 1941 Kiovaa piirittivät saksalaiset – Josif Stalin uhosi joukkojaan säälimättä: ”Kiova on ollut ja tulee aina olemaan neuvostokaupunki”

Kiova kesäkuussa 1941.

Kiovan kaduilla vallitsi hämmennys saksalaisten hyökättyä Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. © Getty Image

X