Kolumnisti Riitta Uosukainen penkoi pahvista ilolaatikkoa: ”Kaikki keinot ovat sallittuja, paitsi ikävät”
Vivan kolumnisti Riitta Uosukainen pohtii tämän päivän ilon aiheita. Hän ei ole sosiaalisessa mediassa: ”Minulla ei ole yhtään seuraajaa.”
Valtioneuvos Riitta Uosukainen on Vivan kolumnisti. Hän toimi 20 vuotta kansanedustajana ja ministerinä. Uosukainen oli ensimmäinen nainen, joka valittiin eduskunnan puhemieheksi. Hän johti puhetta yhdeksillä valtiopäivillä.
Olen pannut töpinäksi ja tilannut asiakirjojen tuhoamissysteemin. Nyt siis on papereiden selvittämisen aika. Monenlaista löytyy, esimerkiksi pahvirasia, jossa otsikkona on ”Ilolaatikko”. Se on täynnä leikkeitä mm. sarjakuvista.
Olen liittänyt niitä abiturienttien opetusmonisteisiin saadakseni heille pieniä iloja lukion arkeen.
”Harald Hirmuinen: Minulla on niin paljon tekemistä, etten tiedä mistä aloittaisin. Nytpä keksin… laadin listan. Tehtävä numero yksi: Opettele kirjoittamaan.
Orm Onnekas: Mitä ”vulgaari” tarkoittaa? Harald (oluella): Röyh. En minä vain tiedä.
Harald: Sanotaan, että muisti on ensimmäinen asia jonka vanhetessa menettää. Orm: Kuka niin sanoo? Harald: Kuka sanoo mitä?”
Periaatteeni oli, että kaikki keinot ovat sallittuja paitsi ikävät.
Ilmeisesti ajoittain onnistuimme. Osallistuin 1972 ja 1973 kirjoittaneiden Riemuylioppilaiden kokoontumisiin. Muuan jo eläköitynyt opettaja muisteli opetusohjelmaani, jota hän itse oli omassa työssäänkin käyttänyt: ”Kuuntele, kannusta, kunnioita, kiitä!”
Työn ilolla mentiin, vaikka vaivaakin nähtiin.
”En kuulu Facebookiin”
Mistä me löydämme nyt ilon? Huvitammeko itsemme hengiltä? Viihdettä tulee tuutin täydeltä: pilkkaa ja ivaa, kyynisyyttä ja vahingoniloa aidon ilon sijasta.
Kuvituksena ovat tissi- ja peppuvaot kunniallisissa lehdissä netin puolella, jos sieltä jotakin asiaa googlettaa.
Olen jäävi arvostelemaan koko mediakenttää, koska en kuulu Facebookiin enkä muihin. Minulla ei ole yhtään seuraajaa.
”Ei lustii oo, jos ei sitä pietä”
Ilo ja suru ovat lähekkäin. Euroopassa on käynnissä hävityssota. Ukrainalaiset vaeltavat omassa maassaan ja pakolaisina minne pääsevät. He joutuvat taas kerran kääntämään henkilökohtaista elämäänsä parhain päin, jotta jaksavat elää.
Näin tekivät karjalaiset. ”Ilosha se ellää pittää vaik päivää vähemmä.” ”Itketä ei vaik silmist veet tippukoot.” ”Ei lustii oo, jos ei sitä pietä.”
On tuttu sanonta, että on niin hirveää, ettei voi muuta kuin nauraa. ”Ilo pintaan vaik syvän märkänis!”
Elämä o lustii -kirjassa on muistoja. ”Kuuttilan mummo Eeva Olkinuora teki kesäkuun 18. päivänä evakkokuormaa leskityttärensä Martan ja miniänsä Helvin kanssa. Oli kiire maantielle, jota venäläisten maataistelukoneet valvoivat. Ainoaksi osoitteeksi oli annettu: pohjoiseen päin. Nuoremmat naiset hieman itkeskelivät kuormaa tehdessään. Silloin Eeva-mummo toruskeli lempeästi: – Tytöt, ei pie itkee, itku pittää säästää pahhaa paikkaa!”
”Kyllä on raskasta olla näin suosittu”
Minua jaksaa toistuvasti naurattaa vuosien takaisen kampaajani repliikki. Hänen puhelimensa soi yhtä mittaa, ja hän lausahti: ”Kyllä on raskasta olla näin suosittu.”
Siteeraan häntä usein naurusuin.
Tiedustelin salonkikriitikoltani Aino Suholalta, kenet olen itse ilahduttanut. ”Minut jokaisessa puhelussasi: saan ajatuksia.”
Parasta on etsiä ilon siemen todellisuudesta: ”Mies on ko luteen huokaus mut rinnas lukkee Imatran Voima.”
Harvinaiseksi herkuksi on käynyt Aleksis Kiven luonnehtima ”humorillisuus, syvin sisällisyys”.
Kirjeessä Kaarlo Bergbomille hän luonnehtii: ”Mainitessani humoria tarkoitan tässä sitä luontoraikasta, en sitä kivuloista, jolla on lähteenä kärsitty haaksirikko elämän merellä. Minä tarkoitan kominkia, jonka viimeisenä perustana on kuitenkin yksi hyvä mutta vahva ja terve sydän.”
”Tytöt, ei pie itkee, itku pittää säästää pahhaa paikkaa!”
Muut kolumnit, jotka Riitta Uosukainen on Viva-lehteen kirjoittanut, löydät täältä.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti