Äidin odottamaton paluu monen vuoden jälkeen tyttären elämään kummastuttaa – Voiko menneet antaa anteeksi?

Jaa artikkeli
Äiti ja tytär
© iStockphoto
Maijan lapsuutta saneli yksinhuoltajaäidin masennus. Seija toivoo, että tytär jättäisi menneet taakseen ja olisi häneen jälleen yhteydessä. Lue, miten asiantuntija neuvoo tilanteessa.

Maija vei likaiset alusvaatteensa pyykkikoriin joka päivä, vaikka tiesi, ettei äiti pese läheskään aina pyykkiä. Muutaman päivän päästä hän haki samat alushousut takaisin jalkaansa. Ne olivat edelleen likaiset. Koulussa haukuttiin, koska tyttö haisi.

Lapsuus oli kova. Huonot muistot tulevat edelleen välillä mieleen, vaikka Maija on nyt itsekin aikuinen.

Seija-äiti haluaisi pitää tyttäreensä yhteyttä, mutta pyyntö tuntuu Maijasta liian vaateliaalta. Voiko huonon lapsuuden antaa noin vain anteeksi?

Seija selittää tekojaan sillä, että hän oli masentunut. Sairas. Olisi halunnut pitää tyttärestään parempaa huolta, mutta ei pystynyt. Ei jaksanut tiskata, pyykätä eikä kokata. Ei ollut saanut itsekään parempia eväitä elämään.

Nyt Seija on parantunut, työssä käyvä, normaali aikuinen. Hän haluaisi hyvittää tyttärelleen kaiken tämän kokeman vääryyden. Antaisiko Maija pitää nyt itsestään huolta, kun äiti siihen viimein pystyisi? Vai onko jo liian myöhäistä? Tyttö on 25-vuotias ja asuu omassa kodissaan.

Maija on niin vahva, että pärjää omillaan. Opiskelee ammattikorkeakoulussa unelma-alaansa. Osaa pitää omasta kodista huolta. Äidin yhtäkkinen ilmaantuminen monen vuoden tauon jälkeen kummastuttaa. Voisiko heille todellakin muodostua läheinen suhde?

Lapsuudessa Maija joutui kannattelemaan äitiään, joka kertoi tälle mieshuoliaan. Sellaista Maija ei suostu enää kuuntelemaan. Nyt hän osaa määritellä omat rajansa ja kertoo ne äidilleen. Saat kirjoittaa kirjeitä, jos et pidä minua terapeuttinasi. Tavata et saa.

Miten Seija voisi voittaa tyttärensä luottamuksen takaisin?

Kuvituskuva

© ANSSI KERÄNEN

Luottamus vaatii aikaa

On vaikea ennustaa muuttuvatko Seijan ja Maijan välit sellaisiksi kuin Seija toivoo. Voi olla, että Seijan on sopeuduttava siihen, että niin käy hitaasti. Kirjeyhteys on kuitenkin parempi kuin ei lainkaan yhteyttä. On tärkeää, että Seija kertoo tyttärelleen, että hän ajattelee Maijaa ja on valmis tukemaan häntä. Kirjeiden kautta Seija voi olla tällä hetkellä vanhempi tyttärelleen.

Luottamuksen rakentuminen vaatii aikaa. Maija etenee omaa tahtiaan sen kanssa, että nyt hänellä onkin äiti, joka haluaisi pitää tyttärestään huolta. Maija suojelee ymmärrettävästi itseään pettymyksiltä ja loukkaantumiselta rajaamalla yhteydenpitoa. Maija ei ole saanut tarvitsemaansa rakkautta ja huolenpitoa, ja se on koskenut kipeästi. Maijan näkökulmasta on ymmärrettävää, että hän ei halua kokea samoja pettymyksiä uudestaan. Siksi äidin tapaaminen voi tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta.

Seija voisi ottaa yhteyttä perheterapeuttiin ja pohtia hänen kanssaan, mikä olisi paras tapa edetä ja saada Maija kohtaamaan äitinsä.

Asiantuntijana Eira Tikkanen, Suomen mielenterveysseuran erityisasiantuntija, perhepsykoterapeutti

X