Karjapaimenten hevosenkäsittely- ja ratsastustapa koukutti Aulin, 57: ”Ihastuin lännenratsastuksen rentouteen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Stetson, farkut, chapsit ja buutsit ovat amerikkalaisen cowboyn työasu. Ne ovat myös lännenratsastaja Auli Kuisman kisavarusteet.

Jos Auli Kuisma, 57, ja Wylie-tamma osuisivat lehmälauman keskelle, hyvässä lykyssä kumpikin tietäisi, mitä tehdä. Se on lännenratsastuksen ansiota.

Laji perustuu karjapaimenten työssään käyttämään hevosenkäsittely- ja ratsastustapaan. Koulutettuna lännenratsuna Wylie osaa tehdä oman osansa työstä itsenäisesti, ilman jatkuvaa käskyttämistä.

”Wylie ymmärtää puhetta ja reagoi pieniinkin pyyntöihini ja painonsiirtoihini ilman, että löysinä roikkuvat ohjat kädessäni kiristyvät.”

Lehmityttö Lempäälästä ja lännenhevonen Wylie. ”Tätä tammaa en anna koskaan pois”, Auli sanoo. ©SARA PIHLAJA/OTAVAMEDIA

Kun Auli painaa Wylien kylkeä pehmeästi pohkeella, hevonen kaartaa ympyrään aivan kuin se kokoaisi karjaa kasaan. Eikä ratsastajan tarvitse kuin istua syvälle satulaan, avata jalat ja sanoa ”whow”, niin laukkaava tamma lyö jarrut päälle ja liukuu: liike pysäyttää laumakarkurin. Salamana hevonen pyörähtää takaosansa ympäri, vaihtaa suuntaa ja ohjaa karkulaisen ratsastajan haluamaan kohteeseen.

Wylien ja farkkuihin ja buutseihin pukeutuneen Aulin yhteistyön seuraaminen on kuin länkkärileffaa katselisi. Niistä tuttu letkeä ja kiireetön menneen maailman fiilis sai Aulin aikanaan aloittamaan lännenratsastuksen.

”Ihastuin lännenratsastuksen rentouteen ja tunnelmaan”

Ensin lapsena ja nuorena, myöhemmin oman lapsen seurana. Auli oli harrastanut ratsastusta kauan. Väliin osui parinkymmenen vuoden tauko, ennen kuin Auli 14 vuotta sitten hankki ensimmäisen oman hevosensa. Mutta kun perhe 12 vuotta sitten muutti miehen työkomennuksen vuoksi USA:han, Teksasiin, esteratsastushevonen jäi ystävän hoitoon.

Amerikassa Auli hoiti oman hevosen ikävää vuokrahevosella ja treenasi sen kanssa este- ja koulukuvioita. Mutta kun tuttu houkutteli hänet kokeilemaan lännenratsastusta, vanha ratsastustapa sai väistyä uuden tieltä.

”Ihastuin lännenratsastuksen rentouteen ja tunnelmaan. Ratsastajien vaatteet, pölyävä hiekka ja lihaksikkaat hevoset toivat mieleen vanhat lännenelokuvat. Vain John Wayne puuttui.”

Lännenratsastuksessa varusteilla on väliä. ©SARA PIHLAJA/OTAVAMEDIA

Kun kotiinpaluun aika lähestyi, aviomies ehdotti Aulille oman lännenhevosen hankintaa. Niin perheen paluumuuttokuorma Lempäälään kasvoi 500 kilolla ja yhdellä hevosvoimalla, American Quarter -rotuisella Wyliella – isopeppuisella tammalla.

”Lännenhevonen tarvitsee voimaa, ja isopeppuisella quarterilla sitä riittää. Rotu on ketterä ja nopea. Sillä on hyvä tasapaino ja se hakeutuu karjan pariin, eli se on luontainen karjahevonen.”

Aulille Wylie on enemmän kuin harrastuskaveri: se on elämäntoveri, jota Auli ei anna koskaan pois.

”Vanhoina ratsastamme lännenleffojen tapaan yhdessä taivaanrantaan.”

Hevosen kanssa käytetty aika näkyy sen ratsastuksessa

Aulin ja Wylien saumaton yhteistyö selittyy lännenratsastukseen vahvasti liittyvällä, luonnollisella hevosmiestaidolla, Natural Horsemanshipillä. Ratsastaja harjaantuu siinä hevosta tarkkailemalla ja kouluttamalla sitä maasta.

”Taitava hevosihminen osaa tulkita hevosen lajinmukaista käytöstä ja pystyy ohjaamaan sitä samalla tavalla kuin johtajatamma laumansa jäseniä: hienovaraisilla, ihmisen silmään usein huomaamattomilla liikkeillä.”

Hevosen kanssa käytetty aika näkyy sen käytöksessä. Arki sujuu, ja hevonen on turvallinen ja miellyttävä käsitellä. Ratsastaja, joka saa hevosen toimimaan maasta käsin haluamallaan tavalla, onnistuu siinä myös satulassa.

”Ihan helppoa ei ratsastaminen ole koskaan, sillä hevonen on elävä olento omine oikkuineen. Ehkä juuri siksi touhu säilyy mielenkiintoisena.”

Auli tietää, että hevosen kanssa vietetty aika näkyy sen käytöksessä. ©SARA PIHLAJA/OTAVAMEDIA

Lännenratsastus vaatii voimaa ja pitää hyvässä kunnossa

Lännenratsastuksessa on useita alalajeja. Auli kilpailee niistä reiningissä. Se on vauhti- ja arvostelulaji, jossa ratsastaja laukkaa ennalta määrätyn ohjelman. Se sisältää hitaita ja nopeita laukkaympyröitä, laukanvaihtoja, vikkeliä käännöksiä, liukupysähdyksiä ja peruutuksia.

Kaikki manööverit perustuvat karjankäsittelyssä tarvittaviin taitoihin. Palkintopallille nousevat ratsastajat, jotka osaavat ohjata ja esittää hevostaan huomaamattomasti ja jotka harjoittelevat paljon. Auli ratsastaa päivittäin.

Nykyään ratsuja on kaksi, kun Wylie sai neljä vuotta sitten seurakseen Charley-ruunan.

”Laji kehittää ja vaatii voimaa, jota hankin lisää crossfitistä, eivätkä tallityötkään ole kevyimmästä päästä. Harrastukseni ansiosta olen hyvässä kunnossa.”

Auli uskoo, että harrastus on tehnyt hänestä henkisesti entistä tasapainoisemman. Hevosen kanssa työskentely vaatii täydellistä keskittymistä, ja sitä voi verrata mindfulnessiin, tietoiseen läsnäoloon.

”Osaan rentoutua. Enää en avaa illalla ennen nukkumaan menoa läppäriä sängyssä. Uskon, että olen nykyään läheisilleni aiempaa mukavampi ihminen.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 8/2017.

X