Rahahuolten tilalle hallintaa

Jaa kaverilleTilaa Seura

Rahattomuus aiheutti raahelaiselle Pirjo Isorinteelle ahdistusta ja surua, kunnes hän päätti saada taloutensa hallintaan. Vuoden kuluttua päätöksestä hän huomasi onnistuneensa.

Pirjo_Isorinne-6

Pirjo Isorinne uskoo, että ihminen voi olla köyhä, vaikka tilillä olisi miljoonia.

Raahelainen Pirjo Isorinne on ollut rahaton koko aikuisikänsä. Mutta hetkeäkään hän ei ole tuntenut olevansa köyhä.

Pirjon mielestä elämä on siunannut häntä monilla rikkauksilla: kahdella pojalla, aviomiehellä, kohtaamisilla ja kokemuksilla. Rikkaus ei vain ole näkynyt setelitukkoina lompakossa.

Jo opiskelijana Pirjo joutui tulemaan toimeen vähällä, pihistelemään ja käyttämään luovuuttaan.

Kun hänestä tuli äiti, hän tottui kiertämään kirpputoreja ja elämään luontoa ja kukkaroa säästäen.

Perhe ei matkaillut kaukomailla eikä ostanut uusimpia automalleja, mutta Pirjon mielestä heiltä ei puuttunut mitään.

Yrityksen perustaminen kolmikymppisenä oli Pirjon taloudessa käännekohta. Hän ei osannut hoitaa yritystä niin, että se olisi alkanut kannattaa.

Kun Pirjo vuonna 2013 joutui lopettamaan ensimmäisen yrityksensä toiminnan, hänellä oli vakavia loppuunpalamisen oireita. Ja tili nollilla.

Vuotta myöhemmin Pirjo perusti vielä toisen yrityksen. Sekään ei alkanut tuottaa.

Kehno talous aiheutti paniikin tunteita. Pirjo pelkäsi ja samalla suri sitä, että tulisi elämään loppuelämänsä rahattomana.

Kun lapsen kenkä viime vuoden lopulla hajosi, eikä Pirjolla ollut varaa ostaa uusia, hän havahtui. Pirjo laittoi yrityksensä hyllylle ja ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi. Hän päätti, että saisi vielä taloutensa hallintaan.

Näin hän onnistui.

Unohda kateus

Yrittäjänä Pirjo pohti välillä, miksi joku toinen menestyi ja hän ei. Miten jollain oli varaa ostaa laadukkaat juoksukengät tai auto, jota ei tarvinnut joka välissä korjata? Hän itse joutui laskemaan, mistä kaupasta pystyisi ostamaan perheelle ruokaa.

Sellaisina hetkinä Pirjolle saattoi tulla epäonnistunut olo. Hänhän yritti kovasti, teki paljon töitä ja oli hyvä työssään. Miksei se näkynyt palkkioissa ja asiakkaiden määrässä? Oliko hän täysi luuseri?

Toisaalta Pirjo ymmärsi, ettei oikeasti tiennyt toisten elämästä mitään. Menestyneilläkin ihmisillä saattoi olla omat haasteensa. Eivät he välttämättä olleet sen onnellisempia kuin hän.

Varsinaista kateutta Pirjo ei tuntenut. Se auttoi pitämään pään pinnalla vaikeinakin hetkinä. Jos hän luki lehdestä pienyrittäjästä, jonka ura oli lähtenyt hetkessä nousukiitoon, hän ilahtui.

Tässä on yksi Pirjon vahvuuksista: toisten menestys on hänelle piristysruiske.

”Kateus ei kuulu tunneskaalaani. Olisi hirveän helppo syöstä itsensä masennukseen vertaamalla itseään muihin, mutta kadehtimalla aiheuttaa vain pahan mielen itselleen. Iloitsemalla muiden puolesta sen sijaan saa hyvää mieltä.”

Myös se, ettei omista rahahuolista uskalleta kertoa, voi johtua Pirjon mukaan kateudesta. Tuntuu liian pahalta myöntää, ettei ole pystynyt samaan mihin toinen.

Pirjon mukaan avoimuus vähentää tarvetta vertailla itseään muihin.

Usko itseesi

Kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu. Tämän vanhan buddhalaisviisauden Pirjo todisti oikeaksi pian yrityksensä lopettamisen jälkeen. Hän huomasi Facebookissa vaurausvalmentaja Tiia Konttisen sivut ja tilasi tämän uutiskirjeen sekä e-kirjan.

Pirjo innostui Tiian opeista, mutta vaurastuminen tuntui liian kaukaiselta haaveelta. Taustalla kummitteli ajatus: kuka tahansa muu voisi kyllä onnistua, mutta en minä.

”Kirjoitin Tiialle viestin Facebookissa ja kysyin, oliko tällaisella täysin persaukisella mitään mahdollisuuksia. Tiia painotti, että vaurastuminen on mahdollista kaikille. Siis myös minulle.”

Tiian avulla Pirjo oppi, että hän oli koko elämänsä rakentanut itselleen tarinaa, jossa menestyminen ei ollut mahdollista. Ennen kuin hän voisi kääntää epäonnensa, hänen täytyisi saada mielen lisäksi sydän mukaan projektiin.

”Olin aina pitänyt itseäni optimistisena. Siksi minulle oli yllätys tajuta, että itse asiassa olin monesta eri syystä kokenut, ettei minulla ollut oikeutta vaurastua.”

Ensimmäiseksi Pirjon piti opetella pois tuosta lannistavasta ajatuksesta. Se oli työlästä, ja nosti pintaan monenlaisia tunteita.

Sitten Pirjo tankkasi mieleensä uuden tarinan: minulla on oikeus vaurastua ja menestyä elämässä.

Kun hän oli vakuuttanut itsensä tarpeeksi monta kertaa, sydänkin hyväksyi asian.

”Aivot ovat onneksi sellaiset, että kuka tahansa voi muuttaa ajattelumallejaan. Se vaatii kuitenkin työtä, sillä luontaisesti reagoimme asioihin totutulla mallilla. Uutta toimintatapaa täytyy toistaa riittävän pitkään, jotta siitä muodostuu rutiini.”

Jo ensimmäisen kuukauden lopussa Pirjon oli pakko uskoa onnistumiseen: tilillä oli säästössä 180 euroa.

Se oli hänen tuloillaan valtava summa.

”Kyllä siinä suu loksahti auki moneen kertaan, niin kova juttu se minulle oli. Ilo täytti sydämen kun näin, että säästäminen oli mahdollista myös minulle.”

Pysy tarkkana

Kun tulot ovat pienet, säästöt eivät kerry itsestään. Pirjo myöntää, että alku oli työlästä.

Ensimmäiseksi täytyi selvittää mihin rahat menivät. Se vaati tarkkaa seurantaa.

Pirjo säästi jokaisen kuitin, tulosti tiliotteet ja kävi sitten pilkuntarkasti läpi kaikki ostokset kuukauden ajalta, pienestä kioskiostosta sähkönkulutukseen ja kauppalaskuihin.

”Oli hätkähdyttävää huomata, miten paljon vaikkapa karkkiin ja sipseihin oli mennyt rahaa, vaikka emme paljoa herkuttelekaan.”

Pirjo teki pieniä korjausliikkeitä.

Yhdessä poikiensa kanssa hän laati neljän viikon ruokalistan, joka vähensi hävikkiä ja kaupassa käyntejä. Kaupassa hän vältti tietoisesti heräteostoksia, joihin oli aiemmin helposti sortunut.

Seuraava opittava asia oli ennakoiminen. Sitä varten täytyi tarkastella koko vuoden menoja. Milloin sähkölasku oli tavallista suurempi, milloin meni eniten rahaa vaatekauppoihin ja vakuutusmaksuihin.

Tänä vuonna Pirjo varautui pitkin kesää syksyn vaatehankintoihin ja harrastusmaksuihin, koska oli nähnyt, että alkusyksyn kulutuksessa oli selvä piikki.

Ensimmäistä kertaa äidiksi tulon jälkeen Pirjon onnistui selvitä syksyn hankinnoista kivuttomasti. Se vahvisti hallinnan tunnetta.

Ole luova

Elologiset elämänarvot yhdistävät Pirjoa ja hänen miestään Tommia. Tommi rakentaa perheelle omaa taloa mummoltaan ostamalle tontille. Omista puista rakennetun talon budjetti oli 50 000 euroa. Se on pitänyt, pitkälti luovuuden ansiosta.

”Kaiken ei tarvitse olla uutta, mutta säästämme mieluummin laadukasta hanaa varten kuin ostamme heti halpaversion. Uskomme, että laatu tulee loppupeleissä halvemmaksi.”

Taloprojektin lisäksi rahaa kuluu kasvavien poikien tarvikkeisiin urheiluvaatteista tietotekniikkaan.

Pirjon onneksi lähikoulussa ei ole ilmennyt kilpavarustelua, eivätkä pojat ole toivoneet mahdottomia. Heille on kelvannut hyvin kirpputorilta ostettu pyörä ja alennuksesta hankitut talvikengät.

Pirjosta onkin kehittynyt taitava kirpputoriostaja. Usein hän löytää tarvitsemansa.

”Kirpputoreilla on mukava kiertää. Tykkään siitä, että tavara saa uuden elämän.”

Aiemmin Pirjo tunsi olevansa olosuhteiden voimaton uhri, mutta nyt hän miettii ensimmäiseksi vaihtoehtoja. Miten minä mahdollistan tämän asian näillä tuloilla?

Kun yläasteelle siirtyvä poika tarvitsi tietokoneen koulunkäyntiä varten, Pirjo keksi soittaa läpi isovanhemmat ja kummit. Yhdessä he saivat tietokoneen hankittua.

”Se oli minulle iso juttu, koska tiesin kuinka tärkeää se hänelle oli.”

Pirjo ei usko, että kukaan perheestä olisi jäänyt mistään paitsi rahattomuuden vuoksi.

”Jotenkin olen aina onnistunut hankkimaan tarvittavan, vaikken välttämättä niin hienoa tai niin nopeasti kuin olisin halunnut.”

Aseta realistiset tavoitteet

Satunnaiset freelancetyöt ja soviteltu päiväraha ovat tällä hetkellä Pirjon pääasiallinen tulonlähde. Siksi esimerkiksi 2 000 euron kuukausitulosta haaveilu tuntuu liian kaukaiselta. Pirjo tietää, että odotukset on asetettava realistiselle tasolle.

Parhaillaan Pirjo säästää poikien huoneita varten. Hän haluaisi tapetoida seinät ja ostaa jotain kivaa sisustukseen. Seuraava säästötavoite voisi olla laadukas mehustin sekä uusi puhelin.

Alkusyksystä Pirjo toteutti pitkäaikaisen haaveensa: hän vei perheen lomalle. Pidennetty viikonloppu Rukalla maksettiin Pirjon säästämillä rahoilla. Se tuntui hyvältä.

”Pojat eivät ole onneksi kyselleet ulkomaanmatkojen perään. Luulen, että me kaikki nautimme enemmän luontoretkistä ja eväiden syömisestä kuusen juurella.”

Pirjo ei pidä mahdottomana, että joskus hänellä olisi paljon rahaa. Se ei kuitenkaan tunnu tärkeältä. Tärkeintä on tunne, että hän hallitsee talouttaan, eikä talous häntä.

”Kontrollin saaminen omiin raha-asioihin on voimaannuttanut. Tunnen nyt olevani vahvempi ja luottavaisempi. Auton hajoaminen ei enää saa minua panikoimaan.”

Vaikka Pirjon tulot ovat yhä pienet, ovat viime kuukaudet saaneet paljon aikaan. Eniten on ehkä muuttunut Pirjon itsetunto. Hän on aina uskonut, että ihminen on itse vastuussa elämästään ja onnellisuudestaan.

Nyt hän on nähnyt, että se on mahdollista myös talousasioissa.

Kotilääkäri 11–12/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X