Hitlerin sokkolento Suomeen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kun Adolf Hitler saapui Immolan kentälle 4.6.1942, vastassa oli presidentti Risto Ryti. Kuva: SA-kuva.

Jo aamuyöstä kesäkuun 4. päivänä koneen miehistö oli valmis rutiineihin kuuluvaan koelentoon Wilhelmsdorfin sotilaskentällä. Pyylevä SS-Oberführer Hans Baur, Hitlerin päälentäjä, istui nelimoottorisen Focke-Wulf 200 Condorin ohjaimissa.

Heti alkuunsa kone oli kammennut kiitoradalla vasemmalle.

”Rullasin takaisin lähtöpaikalle. Käskin mekaanikkojen tarkistaa laskutelineen molemmat vasemmanpuoleiset pyörät. Siellä ei tuntunut kaikki olevan kunnossa”, Baur kirjoitti muistelmissaan kolme vuosikymmentä myöhemmin.

Vasemman laskutelineen molempien pyörien jarrut olivat laahanneet. Mekaanikot irrottivat ne, mutta lähtö myöhästyi parikymmentä minuuttia.

Kun Hitler saapui seurueineen kentälle, Focke-Wulf nousi saman tien ilmaan. Kello oli 9.20. Hitler ei sietänyt viivytyksiä.

Ongelmien alkusoitto

Nousukiidossa Baur tunsi koneen jälleen kampeavan vasemmalle. Sitä edeltänyt rullaus kentällä oli onneksi ollut lyhyt – kiitos suotuisasta suunnasta puhaltaneen tuulen.

”Jos minun olisi pitänyt rullata pitkä matka starttipaikalle, olisi laahaava jarru kenties sytyttänyt renkaan tuleen. Ja jos pahaa aavistamatta olisin ottanut laskutelineen sisään, palava pyörä olisi joutunut suoraan moottoripellin alle ja uhkaavan lähelle polttoainesäiliötä”, Hans Baur kirjoitti muistelmissaan.

Koneessa oli Adolf Hitlerin ja kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitelin lisäksi kahdeksan muuta seurueeseen kuuluvaa henkilöä sekä yhdeksän miehistön jäsentä, joista kolme oli konekivääriampujia. Seurueeseen kuului myös Päämajan edustajana kenraalimajuri Paavo Talvela.

Focke-Wulfin perässä lensi hieman taaempana ja sivummalla SS-Sturmbannführer Georg Betzin ohjaama Heinkel He 111, jossa matkusti osa Hitlerin seurueesta. Matkalentokorkeus oli tuhat metriä. Koneiden suojana risteili neljä Messerschmitt-saattohävittäjää.

Immolaan oli kolmen ja puolen tunnin lentomatka.

Salaista varmistamista

Turvallisuudesta ei tingitty, ei vähääkään. Kun Hitlerin kone ylitti Suomenlahden, saattueen alapuolella kierteli kolme saksalaista vesitasoa. Ne rientäisivät apuun, jos jotakin odottamatonta sattuisi.

”Kovan sateen takia lensin Suomen puolella50 metrinkorkeudella maan pinnasta. Helsingin jälkeen sää huononi niin että saatoin lentää vain puiden latvojen tasalla”, Hans Baur muisteli myöhemmin.

Suomen puolella oltiin enemmän kuin varpaillaan. Arvokkain Mannerheimin syntymäpäiville tuleva saksalainen ei ollutkaan kenraalisotamarsalkka Wilhelm Keitel vaan valtakunnanjohtaja Adolf Hitler.

”Tampereelta siirrettiin rautateitse Immolan kenttää turvaamaan kaksi raskasta ilmatorjuntapatteria, joiden tehtävänä oli torjua mahdolliset vihollisen ilmahyökkäykset vierailun aikana”, toteaa ilmailuhistorian tutkija Pentti Manninen.

Brewsterit hukkaavat kohteen

Päivää ennen Hitlerin tuloa ilmavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Jarl Lundqvist määräsi neljä Brewster-hävittäjäkonetta erikoistehtävään. Se oli saksalaisten koneiden suojaaminen reittiosuudella Malmin lentokenttä (Helsinki)–Immola–Malmi.

Brewsterit kiertelivät Malmin kentän lähistöllä 1 000 metrinkorkeudessa ja odottivat saksalaiskoneita. Ensin olivat nousseet ilmaan luutnantti Joel Savonen ja lentomestari Veikko Rimminen ja heidän perässään luutnantti Hans Wind ja kersantti Turo Järvi.

”Jälkimmäinen pari ei päässyt koko ajan huononevan sään takia näköyhteyteen saksalaiskoneiden kanssa. Niinpä luutnantti Joel Savonen antoi radiolla toisen partion johtajalle luutnantti Hans Windille luvan laskeutua Vesivehmaan varakentälle”, Manninen sanoo.

Muistelmissaan Hans Baur kuvaa tilanteen varsin tarkasti:

”Suomalaisista saattohävittäjistä yksi pysyi uskollisesti mukana, muut olivat hävinneet sumuun. Kovan sateen takia metsät alkoivat höyrytä, maan ja matalan pilven takia näkyväisyys oli heikko. Yritin siipiä vaaputtamalla pyytää ainoaa paikkansa pitänyttä suomalaishävittäjää pysymään meistä kaukana, koska pilvissä oli törmäysvaara.”

Baurin mainitsemaa konetta lensi Veikko Rimminen.

Marsalkka Mannerheim vastaanottaa syntymäpäiväonnittelut korpraali Adolf Hitleriltä. Kuva: SA-kuva.

Adolf Hitler ei tiennyt, että maanäkyvyyden menettänyt Hans Baur lensi pelkästään mittareiden varassa.

Kriittinen lasku

Salpausselän toisella puolella sää muuttui selkeäksi. Joel Savosen ja Veikko Rimmisen saattopartio oli löytänyt saatettavat. Hitlerin kone laskeutui Immolan kentälle kello 11.20.

”Varsin sitkeänä elää tarina, jonka mukaan Hitlerin kone vältti nipin napin törmäämästä Kaukopään tehtaan savupiippuun. Tilanteeseen on liitetty myös Hans Wind, mutta lähes totuudeksi muuttunut tarina on täysin perätön”, korostaa Pentti Manninen.

Hans Baur oli käynyt etukäteen Immolan kentällä varmistamassa, että lasku ja nousu sujuisivat ongelmitta.

Hitlerin otti kentällä vastaan tasavallan presidentti Risto Ryti. Kunniakomppanian tarkastuksen jälkeen miehet nousivat Mannerheimin autonkuljettajan ajamaan Mercedes-Benz 770 -autoon, jonka Mannerheim oli saanut joulukuussa lahjaksi Hitleriltä. Kauko Ranta ajoi heidät Kaukopään teollisuusraiteelle Mannerheimin junan luo.

Syntymäpäivän vietto saattoi alkaa.

Jokseenkin vähälle huomiolle jäi se, mitä tapahtui Hitlerin koneen rullatessa Immolan kentällä. Hänen koneensa vasemman laskutelineen ulomman pyörän jarru hirtti jälleen kiinni.

”Olin päättänyt laskeutua kaakosta päin, vaikka kiitotie olikin parisataa metriä lyhyempi kuin lounais–koillissuunnan kiitotie. Epäilin etteivät jarrut olleet kunnossa. Laskeutuessani huomasinkin koneen jälleen kampeavan vasemmalle.”

Suomalaisessa uutisfilmissä voi selvästi nähdä vasemman laskutelineen ulommasta pyörästä ulos tunkevan kirkkaan liekin.

”Jarrun takaiskuventtiilin alumiininen suojakoppa oli vaurioitunut ja esti venttiilin toiminnan. Jarru lukkiutui mutta ei vapautunut. Kirkas pistoliekki paljasti, että jarrurummun rasvat paloivat. Jos tulessa olisi ollut rengas, olisi ilmoille tullut mustaa savua”, Pentti Manninen tarkentaa.

Immolan kenttävarikon mekaanikot olivat huomanneet liekit ja juoksivat käsisammuttimien kanssa koneen luo. Condorin siiven alta pöllähti savu- ja höyrypilvi.

Kone kohotettiin hydraulisella nostimella vasemmalta puolelta ylös. Uloin rengas saatiin irrotettua ja vaihdettua sen jarrurumpu sekä päällys-ja sisäkumit sekä molemmat jarrunesteletkut.

”Upee laiva”

Hitlerin seurueen paluumatka alkoi kello 18.30. Aurinko paistoi, ilta oli kaunis.

Muutamia vuosia sitten kuollut taistelulentäjä Kyösti Karhila palveli Immolassa keväällä 1942 ja merkitsi päiväkirjaansa toukokuun 26. päivän kohdalle: ”Täällä kävi aika liuta koneita tänään ja lopuksi paras – Focke-Wulfin 4-moottorinen Condor. Siinä oli upee laiva! Kun se starttasi, niin jo puolikentässä se irtosi ja sitten se veti noin 45–50 astetta ylös ja nousi mahtavasti.”

Karhila ei tiennyt, että kone oli Adolf Hitlerin kone.

Paluumatkalla Führerin henki ei ollut enää vaarassa.

 

Lähteet: Hans Baur: Mit Mächtigen zwischen Himmel und Erde; julkaisu: Luftfahrt international Nr. 8/1975; Pentti Manninen: Adolf Hitler Immolassa 4.6.1942; julkaisu: Suomen ilmailuhistoriallinen lehti 4/2008, 1 ja 2/2009; www.kolumbus.fi/SIL.

 

Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 22/2012.

X