Teresa Välimäki hoivaa hurmaavia koiravanhuksia: ”Minulle on tosi ok olla vanhuskoirien saattohoitaja”
Teresa Välimäen koti on myös koirien vanhainkoti.
Kokki ja yrittäjä Teresa Välimäen kodissa hyörii kaksi hurmaavaa mummokoiraa, lyhytkarvainen kääpiömäyräkoira Nappi, 12, ja pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Hiippa, 11. Teresa Välimäki on lisäksi koiralapsen mummi. Vilma-tyttären koiranpentu Eppu, chihuahuan ja minimäyräkoiran vahinkolapsi, vierailee usein mummokoirien komennettavana.
Nappi ja Hiippa tulivat Teresan elämään kolme vuotta sitten, jo niiden elämän ehtoopuolella, vielä kun hänellä oli englanninspringerspanieli Allu.
”Toisistaan tietämättä kaksi ystävääni lähetti minulle viestiä, että kaksi minimäykkyrouvaa etsii loppuelämän kotia. Ne päätyivät luokseni Allun kaveriksi. Allun pitkä elämä tuli päätökseen viime syksynä.”
Koirat kulkevat aina tiiviisti Teresan mukana reissuilla ja työmatkoilla. Jos työpäivä on normaalia pidempi, mäykkyrouvat ovat mukana.
”On tärkeää, että koirani pärjäävät autossa. Otin ne mukaani parina kesänä myös Ranskaan, jossa vastasin ystäväni majatalohotellin muonituksesta.”
Teresan koirat ovat sosiaalisia eläkeläisiä, ja hän juttelee niille kuin ihmisille. Ne tuntuvat ymmärtävän puhetta.
”Iltaisin kysyn, että mennäänkö jo nukkumaan, ja ne lähtevät saman tien koti makkaria.”
Korona-aikaan koirat pitivät Teresan tavallisessa arjessa kiinni.
”Korona ei merkinnyt niille mitään. Kun tulin kotiin, vastassani oli aina yhtä innokkaita kavereita, jotka olivat aina yhtä persoja ruoalle.”
”En usko, että otan enää koiranpentua”
Teresan sydän sykkii eläkeläiskoirille. Ennen Nappia ja Hiippaa Teresa otti luokseen 11-vuotiaan pitkäkarvaisen mäyräkoiran Reetan, jonka kanssa hän oli kuin paita ja peppu. Reetasta hän joutui kuitenkin aika pian luopumaan kasvaimen vuoksi.
Koirat tekevät Teresan onnelliseksi. Kukin niistä on oma persoonansa, tyyppi, jolla on tunteet. Ne vievät Teresan säännöllisesti ulos, eivät tosin enää juoksulenkille.
Kun Napista ja Hiipasta aika jättää, Teresa Välimäki aikoo ottaa luokseen uuden eläkeläiskoiran.
”En usko, että otan enää koiranpentua. Minulle on tosi ok olla vanhuskoirien saattohoitaja.”