Pudasjärvestä tuli ufohavaintojen keskus 50 vuotta sitten – Olivatko valoilmiöt lentäviä lautasia vai outoja pilviä?

Jaa kaverilleTilaa Seura
© OM-arkisto
Suomessa elettiin 1960- ja 1970-luvuilla suuria ufovuosia. Eri puolillla maata tehtiin havaintoja oudoista valoilmiöistä. Lentäviä lautasia nähtiin erityisesti Pudasjärvellä.

Atte Särkelän ohjaama taksiauto lähestyi kotikulmia Pudasjärven pitäjässä Pohjois-Pohjanmaalla. Elettiin syyskuuta vuonna 1969. Kun Särkivaaran päältä etuviistosta alkoi näkyä valoa, Särkelä hiljensi vauhtia. Taksin matkustajat veivasivat auki auton ikkunoita. Suuri valopallo liikkui samaan suuntaan auton kanssa.

Pallo ei ollut ainoa. Hieman myöhemmin Särkelä havaitsi pienemmän valopallon, joka liikkui vaarojen kupeita myöten keskellä erämaata.

Lopulta valopalloja oli taivaalla toistakymmentä lähellä Särkivaaraa. Ne ponnahtelivat ylös ja alas. Muutaman minuutin kuluttua taivas oli jälleen syksyisen pimeä. Kello oli puoli kaksi aamuyöllä.

Kummallisesta valoilmiöstä pyydettiin lausuntoja asiantuntijoilta. Oulun yliopiston sähköinsinööriosaston esimies, professori Juhani Oksman totesi, ettei Pudasjärven ilmiölle ollut nykytieteen mukaista selitystä.

Säteilylukemat eivät olleet poikkeavia. Jälkiä ei löydetty.

Amerikkalainen tiedemies J. R. Randall laati helmikuussa 1963 piirroksen lentävästä lautasesta, joka teki suuren kraaterin perunapeltoon Yhdysvaltojen Charltonissa. © OM-arkisto

Raketteja rajan takana?

Pudasjärvestä tuli tuota pikaa ufohavaintojen keskus.

Vain vajaa kuukausi Atte Särkelän havainnon jälkeen 9. lokakuuta yöllä kello 1.30 nähtiin taivaalla yksittäisiä kirkkaita valopalloja.

Saman kuukauden aikana havainnot jatkuivat lähinnä Iso-Syötteen lähistöllä ja aina aamuyöstä pimeään aikaan. Nähdyt valopallot olivat kirkkaita ja pyöreitä ja liikkuivat kaukana havaintopaikasta.

Eräs autossa matkannut kolmen hengen seurue näki, kuinka yksi kirkas esine näytti laskeutuvan taivaalta ja toinen ilmestyi auton eteen noin puolen kilometrin päähän. Jälkimmäisen alaosasta purkautui liekki kuin rakettimoottorista. Esine liikkui auton edessä kolmisen kilometriä kunnes nousi jyrkästi ylös.

Pudasjärven ilmiöt saattoivat olla Neuvostoliiton puolella Plesetskin salaiselta rakettiasemalta lähetettyjä luotain- tai kantoraketteja. Plesetski oli vain noin 450 kilometriä Suomen rajasta.

Plesetskin raketit ammuttiin aina itään tai koilliseen. Laukaisut saattoivat näkyä Suomen horisontissa raketin noustua riittävän korkealle. Suomesta katsottuna valoilmiö näytti ensin kohoavan, sitten pysyttelevän pari minuuttia paikallaan ja katoavan lopulta valopisteenä kohti taivaanrantaa.

Kun rakettimoottorien suulieskat leimahtelivat Suomeen päin, niiden taakseen jättämät kaasuvanat näkyivät taivaalla viuhkamaisina muodostelmina.

Myös Pohjois-Ruotsin puolella Kiirunassa oli rakettiasema. Siellä lähetetyt raketit laskivat ilmaan bariumpilviä, joilla tutkittiin ilmakehän ominaisuuksia. Sähköä johtava barium-metalli kaasuuntui noin sadan kilometrin korkeudessa. Virtaukset repivät kaasupilveä rikki. Pilven osat olivat toisinaan kiekon eli perinteisen ufon muotoisia.

Mahdollisesti monet 1960-luvun lopulla Pohjois-Suomessa tehdyistä ufohavainnoista olivat seurausta Kiirunan rakettiaseman bariumkokeista.

Sammatissa herätti helmikuussa 1985 huomiota Vähä-Ruokjärveen syntynyt outo avanto. Paikalliset ihmiset olivat vähän aikaisemmin nähneet taivaalla valoilmiön. Puolustusvoimien sukeltajat tutkivat järven pohjaa avannon lähettyviltä. © Juha Kärkkäinen/LK

Patoja ja lautasia

Pudasjärven lisäksi myös muualla Suomessa tehtiin runsaasti ufohavaintoja sekä 1960- että 1970-luvulla.

Maanviljelijä Arvi Juntunen puuhaili kotinsa pihapiirissä Suomussalmella 14. kesäkuuta 1967.

Yhtäkkiä ympärillä alkoi kohista aivan kuin tulossa olisi pyörremyrsky. Saman tien vajaan kymmenen metrin päähän laskeutui ylösalaisin käännetyn padan muotoinen esine, joka alkoi antennit sojottaen lennellä pihapiirissä sinne tänne, kunnes katosi luoteen suuntaan.

Rauman saaristossa sijaitsevan Kuuskajaskarin linnakkeen vartiomies näki helmikuun alussa 1971 valoilmiön, jota hän tarkasteli kiikarilla. Hän totesi, että kyseessä oli yläosaltaan kirkkaan valkoinen ja alosaltaan kuin punaisena kytevä nuotio.

Muodoltaan se muistutti ylösalaisin käännettyä lautasta, jonka yläosassa oli kupu. Se nousi ylös hieman Eurajoen tv-maston yläpuolelle. Siinä se pysähtyi, pysyi paikallaan minuutin ajan, vilkutti vihreää valoa ja liikkui oikealle pysähdellen välillä, kunnes häipyi näkyvistä.

Heinäkuun 17. päivänä 1975 Ulla ja Raimo Miekka olivat pesemässä mattoja Nokian puoleisella rannalla Pyhäjärveä. Vastarannalla näkynyt kirkas valo kääntyi Pyhäjärvelle päin ja läheni nopeasti rantaa, jossa Miekan pariskunta oli mattopyykillä. Tylppäkulmaisen kartion muotoinen valo lähestyi äänettömästi pyykkilaituria. Pariskunta juoksi ennätysvauhtia autolleen.

Oliko joissakin tapauksissa kyseessä haloilmiö, joka syntyy, kun auringon- tai kuunvalo taittuu tai heijastuu pienistä ilmassa olevista jääkiteistä?

Vai oliko monissa 1970-luvun ufoilmiöissä kyse kiintotähdestä tai ilmakehään pudonneesta avaruusromusta, satelliiteista tai lentokoneiden lähestymisvaloista?

Kenties myös ihmisten pelästys ja suggestio muovasivat outoja näkyjä ufoilmiöiksi.

Imjärveläinen metsätyömies Aarno Heinonen kertoi vuonna 1972 Seuralle 15 tekemästään ufohavainnosta. © ANTTI TASKINEN/OM ARKISTO

Oudot ilmapallot

Porissa pidettiin sotaharjoitus vuoden 1969 huhtikuussa. Mukana oli myös ilmavoimien lentäjiä. Porin lentokentän yläpuolella havaittiin kesken harjoituksen seitsemän keltaista tuntematonta lentävää esinettä.

Lennonjohto otti yhteyden paraikaa tähtäyssyöksyyn valmistuvaan hävittäjälentäjä Tarmo Tukevaan: ”Hei 286, keskeytä syöksysi ja katso mitä nuo seitsemän ilmapalloa kentän yläpuolella oikein ovat.”

Samaan aikaan ilmavoimissa palveleva Jouko Kuronen oli lähdössä suunnistuslennolle. Hän kuuli radiostaan Tukevan ja lennonjohdon keskustelun. Kuronen havaitsi seitsemän pallon tai levyn muotoisen keltaisen esineen leijuvan kentän yläpuolella ikään kuin tarkkailuasemissa.

Tukeva kaartoi Fouga Magister -koneensa esineiden suuntaan. Hän määritteli ne pyöreiksi mutta ääriviivoiltaan hieman epätarkoiksi. Yhtäkkiä ne asettuivat eräänlaiseen muodostelmaan ja ampaisivat kohti pohjoista. Yli 700 kilometrin tuntinopeudella etenevä Fouga Magister jäi kuin seisomaan. Samalla minuutilla havaittiin ufot Vaasan lentokentän tutkassa noin 200 kilometrin pohjoisempana.

Silminnäkijöiden havaintojen tukena oli aikansa kehittynein tekninen välineistö, jonka avulla voitiin sulkea pois tavallisimmat virhetulkinnat. Ilmavoimien vastaus ilmiöön oli yksiselitteinen: ei yhtäkään luonnollista selitystä.

Mikä mahtoi olla Metsämaan pitäjän Korven kylän taivaalla vuonna 1968 valokuvattu tuntematon ilmiö? © Y O Jokinen/OM arkisto

Pieni vihreä mies

NATOn vuonna 1981 antaman raportin mukaan maapallolla on vieraillut toistasataa eri avaruusolentolajia. Suurten ufovuosien aikaan Suomessakin kerrottiin kohtaamisista avaruusolentojen kanssa:

Kaksi nuorta miestä, Pekka Aliranta ja Esko Sneck, oli metsätöissä Kinnulan Kangaskylässä helmikuussa 1971. Toinen huomasi, että taivaalta laskeutui kahden vastakkain asetetun lautasen muotoinen esine. Kun esineen jalat työntyivät hangelle, alas leijui pienin töpöttävin askelin pieni vihreäpukuinen olento.

Toinen miehistä käynnisti moottorisahan ja läheni olentoa, joka leijaili takaisin avoimelle luukulle. Samalla ufo alkoi surista ja nousta ylös. Avaruusolennon hankeen jättämät pyöreät jäljet olivat 15 sentin mittaisia.

Kotiväki arveli miesten keksineen koko tarinan. Ja keksittyhän se olikin.

Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Keskisuomalainen. Juttu oli otsikoitu lennokkaasti: Pieni olento ilmestyi eteemme lentävästä lautasesta. Jutun oli kirjoittanut nuori toimittaja Mauno Ihanti. Juttu meni täydestä, vaikka lukijoiden olisi pitänyt havaita, että se oli huhtikuun ensimmäisen päivän eli aprillipäivän lehdessä.

Ihanti kertoi myöhemmin Jyväskylän paikallisradion haastattelussa, että nuoret miehet olivat keksineet tarinan. Hän itse oli puolestaan haistanut tarinassa hyvän lehtijutun ainekset.

Ei ole eikä tule

Tuore tutkimus romuttaa havainnot maapallon ulkopuolisista ufoista ja avaruusolennoista. Sen mukaan saatamme näet olla ainoa sivilisaatio, jonka maailmankaikkeus on saanut aikaan.

Tutkimuksen julkaisi taannoin brittiläinen Oxfordin yliopiston Future of Humanity -tutkimuslaitos. Kaikki tutkimuksen tekijät ovat kuuluisia alallaan: tulevaisuudentutkija Anders Sandberg, moraalifilosofi Toby Ord ja nanotekniikan asiantuntija Eric Drexler.

Tutkimuksen johtopäätös on yksiselitteinen: avaruusolioita ja -aluksia ei ole eikä tule.

 

Lähteet: Tapani Kuningas, Teuvo E. Laitinen, Markku Löfman: 100 ufoa Suomessa; Juhani Kyröläinen, Pekka Teerikorpi: Ufojen arvoitus; Harri ja Ilkka Virolainen: Yliluonnollisten ilmiöiden ensyklopedia. Kinnulan ufohuijaus/Wikipedia.

X