Väärennös vai aito pyhäinjäännös – Näkyvätkö Torinon pyhässä käärinliinassa Jeesuksen kasvot?

Torinon käärinliina on kiinnostanut sekä yleisöä että tiedemiehiä yli vuosisatojen. Suomen tunnetuin käärinliinatutkija Juha J. Hiltunen pitää kangaskappaletta aitona Jeesuksen hautaliinana, mutta miten se olisi voinut säilyä näihin päiviin asti?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jeesuksen kuolemasta on tuhansia taideteoksia, mutta onko siitä tallessa myös aito käärinliina? Kuvan öljymaalaus on tehty 1632–1636.

Torinon käärinliina on kiinnostanut sekä yleisöä että tiedemiehiä yli vuosisatojen. Suomen tunnetuin käärinliinatutkija Juha J. Hiltunen pitää kangaskappaletta aitona Jeesuksen hautaliinana, mutta miten se olisi voinut säilyä näihin päiviin asti?
Teksti: Heikki Salmela

Kesällä 1898 italialainen harrastajavalokuvaaja Secondo Pia sai idean: hän kuvaisi Torinon Johannes Kastajan kirkossa säilytettävän pyhäinjäännöksen, Santa Sindonen eli pyhän käärinliinan. Se oli tuolloin yleisön nähtävänä, ja lupa kuvaukseen järjestyi.

Kun Pia oli kehittämässä kuvaa, hän hätkähti: lasilevylle piirtyvä negatiivikuva oli häkellyttävän selkeä – merkittävästi selkeämpi kuin liinassa näkyvä hahmo. Kuvakohinan ja rosoisuuden keskellä erottuivat kuin nukkuvan miehen kasvot.

Negatiivikuvan selkeys johtui voimakkaasta kontrastista sekä siitä, että negatiivissa valot ja varjot olivat päinvastoin kuin liinassa. Juuri negatiivissa ne näyttävät olevan ”oikein”, eli kuten ne luonnossa olisivat.

Secondo Pian kuva päätyi lehdistöön ja synnytti kohun. Käärinliinan matka modernin ajan ikoniksi alkoi.

Skeptikkokin kiinnostui

Torinon käärinliina on todennäköisesti maailman eniten tutkittu kulttuurihistoriallinen esine.

Noin 4,4 metriä pitkässä ja 1,1 metriä leveässä liinassa näkyy pahasti runnellun miehen kuvajainen, ja monet uskovat kankaan olevan aito Jeesuksen käärinliina.

Raamatussa kerrotaan, kuinka Jeesus ristiinnaulitsemisen jälkeen haudattiin hautavaatteeseen eli käärinliinaan verhottuna. Liinassa myös näkyvät kaikki klassiset Jeesuksen kärsimyksen piirteet: naulojen, ruoskan ja orjantappurakruunun jälkiä sekä keihään pistohaava kyljessä.

Jeesuksen historiallisuutta ja hänen ristinkuolemaansa ei historiantutkimuksessa nykyään juuri epäillä. Sen sijaan väite liinan aitoudesta ei ole vakuuttanut kaikkia. Heihin lukeutui myös antropologi ja kulttuurihistorioitsija Juha J. Hiltunen, joka kiinnostui käärinliinasta 1980-luvun lopulla.

Hiltunen oli perehtynyt historiallisiin väärennöksiin ja piti esitelmiä muun muassa Skepsis-yhdistyksessä.

”Halusin selvittää, kuka nero kuvan oli mahdollisesti tehnyt ja miten”, Hiltunen toteaa.

Kiistelty kuvajainen. Keskiajalta tai sitä vanhemmalta ajalta ei tunneta muita vastaavia henkilökuvia.

Kiistelty kuvajainen. Keskiajalta tai sitä vanhemmalta ajalta ei tunneta muita vastaavia henkilökuvia.

Uusia havaintoja

Käärinliinan historia tunnetaan varmuudella 1350-luvulta lähtien, mutta liinan tieteellinen tutkimus alkoi vasta Secondo Pian valokuvien jälkeen.

Pitkään tutkimus perustui kuvien analysointiin, kunnes Vatikaani antoi vuonna 1978 kansainväliselle tutkijaryhmälle luvan ottaa liinasta siitepöly- ja mineraalinäytteitä, leikata näytteitä sekä kuvata liinaa eri menetelmillä.

Paljastui, ettei kankaassa ollut jälkiä maalipigmentistä vaan kuvajainen koostui miljardeista kankaan pinnassa olevista väripisteistä.

Niin ikään selvisi, että liinan verijäljet ovat aitoa ihmisverta, ja että se sisälsi runsaasti ainesosia, joita erittyy vereen kidutuksen seurauksena.

Pölynäytteistä löydettiin harvinaista Jerusalemin alueen kalkkikiveä sekä sellaisten kasvien siitepölyä, joita kasvaa vain Palestiinassa. Lisäksi kangasta oli kyllästetty juutalaisessa hautauksessa käytetyillä aineilla, kuten mirhalla. Kangas itsessään osoittautui samalla tavalla tehdyksi kuin jotkut Kuolleenmeren ympäristöstä löydetyt tekstiilit.

Todistusaineisto tuntui tukevan liinan aitoutta, kunnes 1988 julkaistiin toistaiseksi ainoan liinasta tehdyn radiohiiliajoituksen tulokset. Kolmen eri laboratorion analyysien perusteella liina ajoitettiin vuosien 1260–1390 välille. Tulos oli shokki liinan aitouteen uskoneille.

Käärinliina­kuvajaisen erikoisuus on se, että hahmo näkyy selvimmin valokuvassa ja etenkin valokuva­negatiivissa.

Käärinliina­kuvajaisen erikoisuus on se, että hahmo näkyy selvimmin valokuvassa ja etenkin valokuva­negatiivissa. © Ann Ronan Picture Library / Lehtikuva

”Ei sovellu reliikkeihin”

Radiohiilimittaus nousee yhä esiin liinaa koskevissa keskusteluissa.

”Käärinliinatutkijoiden enemmistö ei kuitenkaan ole enää vuosiin pitänyt tuloksia luotettavina”, Juha Hiltunen sanoo.

”Nykyään tiedetään, että radiohiilimenetelmä soveltuu parhaiten kohteille, jotka ovat olleet suojatussa alkuperäisessä ympäristössään. Käärinliinan kaltaista reliikkiä, jota on vuosisatojen ajan jatkuvasti kosketeltu ja katseltu, ei voi pitää sellaisena.”

Juha Hiltusen mukaan vuoden 1988 tutkimusprosessissa on myös osoitettu olleen monia ongelmia, kuten se, että näytepala otettiin kohdasta, jota oli paikattu 1500-luvulla.

”Monet radiohiililaboratorioiden työntekijät ovat jälkikäteen myöntäneet mittaukseen liittyvät ongelmat.”

Vuosina 2004–2014 liinalle tehtiin neljä uutta ajoitustutkimusta, joissa kangaskuituja ja niiden haurastumisastetta analysoitiin muun muassa molekyylispektroskopian avulla. Tutkimukset sijoittivat kankaan syntyajankohdan välille 800 eKr.–200 jKr.

Viimeisimpiä liinan aitoutta kyseenalaistavia tutkimustuloksia ovat mallinnukset siitä, että naulojen jättämien veritahrojen sijainti kankaan etu- ja takakappaleessa eivät täsmää. Hiltusen mukaan valtaosa viime vuosina julkaistuista tutkimuksista tukee kuitenkin aitoushypoteesia.

Antropologi Juha J. Hiltunen kiinnostui kuuluisasta pyhäin­jäännöksestä 1980-luvun radiohiili­ajoitusten myötä. ”Halusin selvittää, kuka nero kuvan oli väärentänyt.”

Antropologi Juha J. Hiltunen kiinnostui kuuluisasta pyhäin­jäännöksestä 1980-luvun radiohiili­ajoitusten myötä. ”Halusin selvittää, kuka nero kuvan oli väärentänyt.” © Vesa Tyni

Arvoituksellinen jälki

Juha Hiltusen mukaan teoriassa voisi olla mahdollista, että aidossa antiikin Jerusalemista peräisin olevassa liinassa olisi jonkun toisen henkilön vainajajälki. Mysteeri kuitenkin jäisi: miten kuva on syntynyt?

Yhteenkään toiseen hautaliinaan ei tiedetä jääneen vainajakuvaa, eivätkä esitetyt väärennösteoriat, kuten erilaiset happo- ja kuumennuskäsittelyt, ole vakuuttaneet tutkijakuntaa – teorioiden saamasta mediahuomiosta huolimatta.

Tällainen oli esimerkiksi 2009 uutisoitu italialaistutkimus, jossa koehenkilön suojattuja kasvoja hierottiin hapolla ja okralla ja peitettiin kankaalla. Lopputuloksen sanottiin muistuttavan Torinon käärinliinaa.

Liinan aitouden puolella olevien fyysikoiden keskuudessa kuvan syntymekanismiksi on esitetty jonkinlaista säteily- tai energiapurkausta, joka olisi tapahtunut Jeesuksen ylösnousemuksen yhteydessä. Sellaisen todistaminen on kuitenkin vaikeaa.

Viimeksi aito käärinliina on ollut esillä 2015 Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa Torinossa.

Viimeksi aito käärinliina on ollut esillä 2015 Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa Torinossa. © Marco Bertorello/Afp/MVPhotos

Vuonna 2009 Juha Hiltunen julkaisi kirjan Valokuva Jeesuksesta? Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa (Kirjapaja). Kun kirjasta vuonna 2019 ilmestyi täydennetty painos, tutkija jätti nimestä kysymysmerkin pois.

”Lähdin skeptikkona tutkimaan tätä aihetta, ja vuosien myötä jouduin kääntämään kelkkani. Minulle on ollut ehdottoman tärkeää tutkia asiaa niin perusteellisesti, että voin olla lopputuloksesta ehdottoman varma. Nyt olen.”

Hiltunen arvelee, että lopullista totuutta käärinliinasta löytyneen kuvan syntymekanismista ei saada selville.

”Ajattelen, että tämä on kuin alkuräjähdyksen tutkimista: teorioissamme voimme päästä lähelle mutta emme ikinä itse tapahtumahetkeen.”

Maallikon korviin ajatus siitä, että liina olisi aito Jeesuksen käärinliina, tuntuu uskomattomalta. Historian merkkihenkilöihin liittyneistä esineistä on kadonnut niin suuri osa, että miten juuri tämä olisi säilynyt?

Juha Hiltunen korostaa liinan erityisluonnetta.

”Jos ne ihmeet ja asiat ovat totta, joita evankeliumeissa Jeesuksesta kerrotaan, on todennäköistä, että hänen seuraajansa ottivat käärinliinat talteen. Loogista on myös se, että liinaa on pidetty visusti tallessa, kunnes sen koettiin olevan niin turvassa, että sitä saattoi pitää esillä laajemmin.”

Nykyisen Turkin alueella sijaitsevassa Edessassa tiedetään näytetyn 540-luvulla ”Jeesuksen käsintekemätöntä kuvaa”. Hiltunen uskoo, että kyseessä oli juuri Torinon käärinliinana tunnettu reliikki.

Sama koskee vuoden 944 jälkeen Konstantinopolissa näytteillä ollutta Edessan kuvaksi kutsuttua pyhäinjäännöstekstiiliä.

Konstantinopolista kyseinen kangas katosi vuonna 1204, kun länsieurooppalaiset ristiretkeläiset val­loit­ tivat ja ryöstivät kaupungin. Pyhäinjäännöksen päätyminen ristiretkeläisten matkaan ei olisi yllätys, sillä kaupungin kirkoista lähti heidän mukaansa muitakin aarteita.

Seurakunnat kriittisiä

Vuosina 2010–2017 Juha Hiltunen oli mukana organisoimassa käärinliina-aiheisia tapahtumia eri puolilla Suomea. Tilaisuudet järjestettiin seurakuntien tiloissa, mutta silti kaikista epäluuloisimpia liinaa kohtaan olivat yllättäen seurakunta-aktiivit.

Eniten liinan aitouteen ovat uskoneet tiedemiehet sekä tavalliset ihmiset.

”Osa heistä tuntee epäluuloa katolista pyhäinjäännöskulttuuria kohtaan, toiset uskovat, että jos käärinliinaan olisi jäänyt kuva, se sanottaisiin Raamatussa. Jotkut ajattelevat vain, ettei Jeesus voinut näyttää tuolta”, Hiltunen luettelee.

”Sama on huomattu muualla: eniten liinan aitouteen ovat uskoneet tiedemiehet sekä tavalliset ihmiset, jotka ovat avoimia erilaisille asioille.”

Lue myös: Kasvot kiinnostavat tutkijoita: Mihin suuntaan Jeesus katsoo?

X