Hangon kallioihin on vuosisatoja kaiverrettu viestejä, jotka kertovat tarinoita historiasta – Näin kallioon hakattu vaakuna paljasti murhaajan
Historialliset kaiverrukset olivat jo katoamassa näkyvistä, kunnes hankolaiset miehet päättivät ryhtyä pelastustoimiin.
Saaret Kobben ja Tullisaari sekä niiden väliin jäävä kapea salmi muodostavat muinaismuistoalueen nimeltä Hauensuoli.
Aallot liplattavat hiljalleen vasten Hangon edustalla olevan Tullisaaren kallioita, mutta mereltä puhaltava viima kylmettää sormet. Laiturin silta on jo nostettu ylös. Veneilykausi ja kesän matkailusesonki ovat ohi.
Hankolaiset Ilkka Linnakko, 75, ja Yrjö Sahlstedt, 77, kiipeävät tottunein askelin kallioille. Viime päivinä on satanut. Märkien sammalten kohdalla on oltava varovainen, jottei liukastu.
On ylvästä ajatella, että näitä samoja kallioita on kiivetty jo 1500-luvulla. Tullisaari, sen vieressä oleva pienempi Kobben ja niiden väliin jäävä salmi muodostavat alueen, jota kutsutaan Hauensuoleksi. Se on ollut merenkulkijoiden tiedossa jo vuosisatoja. Ensimmäinen kirjallinen maininta Hauensuolesta on tehty 1555.
Moni saarilla käynyt on ikuistanut vierailunsa. Kun ruotsalaiset sotilaat, kauppiaat ja virkamiehet matkasivat 1500- ja 1600-luvuilla Baltiaan, Hauensuoli oli turvallinen ja suojaisa luonnonsatama. Oleskelun aikana moni kaiverruttivat nimensä, vaakunansa tai jonkun pidemmän tekstin kallioon. Saarilta on löydetty yli 600 kaiverrusta.
Saako muinaismuistoja puhdistaa?
Reitti nousee ylemmäs loivaa kalliota pitkin. Vahingossa tulee astuneeksi sammalten alle jääneen hakkauksen päälle. Tuntuu oudolta talsia vaakunalla, jonka joku on nakutellut tähän käsin satoja vuosia sitten.
Sahlstedt kertoo, että kyseiset merkinnät ovat 1800-luvulta, kun Suomi kuului jo Venäjään.
”Tuo juuri on ongelma. Kaiverruksia on vaikea huomata, eikä reittejä ole merkitty kunnolla, ja tulee vahingossa kävelleeksi niiden päällä.”
Hän on eläkkeellä oleva kaupunginarkkitehti ja käynyt saaressa 1980-luvulta lähtien, jolloin muutti perheensä kanssa Hankoon. Silloin kaiverrukset näkyivät vielä selvästi, sillä niitä huollettiin.
Osassa kaiverruksista näkyy jäänteitä 1960-luvulla niihin laitetusta mustasta maalista. Sitä ennen kaiverrukset jynssättiin suolahapolla ja metalliharjalla. 1980- ja 1990-luvuilla avuksi otettiin lipeä ja hammasharja. Sen jälkeen ne maalattiin punamultamaalilla. Sitäkin on näkyvissä.
Sitten vuoden 1997 kaiverruksia ei ole saanut puhdistaa ja sammal, jäkälä ja levä ovat peittäneet ne alleen.
Kaiverrukset on hakattu nähtäviksi
Sahlstedt on kiinnostunut historiasta ja toimii Hanko-oppaana. Hän tuo ryhmiä myös Hauensuoleen.
”Palaute on välillä aika ikävääkin. Kävijöitä harmittaa, ettei kaiverruksia edes erota kunnolla.”
Häntä itseäänkin kaiverrusten tila on surettanut jo vuosia.1990-luvun puhdistusten jälkeen kaiverruksiin ei ole saanut kajota, koska niitä ei ole puhdistettu historiallisestikaan. Perustelu tuntui varsin oudolta.
”Kaiverruksethan on alun perin hakattu nähtäviksi. Kaupunginarkkitehtinä olin usein tekemisissä vanhojen rakennusten suojelun kanssa. Linjaus oli, että rakennuksiin sai tehdä muutoksia, kunhan alkuperäistä rakennetta ei muuteta. Miksei sama alkuperäisyyden arvo koskisi kalliokaiverruksiakin?”
Sahlstedt otti asian puheeksi Hangon museon ystävät -yhdistyksen kokouksessa. Yhdistys tukee vapaaehtoisvoimin kaupungin museota. Se päätti kutsua kaikki asiaan liittyvät tahot kokoukseen.
Yhdistyksen, Museoviraston, Hangon kaupungin ja luonnonsuojelualueeksi luokiteltua kohdetta hallinnoivan Metsähallituksen tapaamisessa syntyi yhteisymmärrys siitä, että kaiverrusten pelastamiseksi pitäisi tehdä jotain, mutta resursseista oli pulaa. Hangon museon ystävät alkoi selvittää mahdollisuuksia.
Kekkonenkin kirjoitti nimensä
Kallion päältä on näkymä joka suuntaan. Ympärillä on luotoja ja melkein vieressä kulkee kilometrejä mereen työntyvä Tulliniemi. Kauempana siintää Hangon keskusta.
Sahlstedt ruiskuttaa kalliolle suihkepullosta ensin vettä ja sitten etanolia kuin ikkunanpesijä. Kohteena on vuonna 1967 presidentti Urho Kekkosen kunniaksi kaiverrettu Suomen leijona ja presidentin nimikirjoitus. Kekkonen kävi vihkimässä Hauensuolen muinaismuistoalueeksi.
Linnakko ja Sahlstedt ovat saaneet Museovirastolta luvan käsitellä neljä uudempaa kaiverrusta. Niistä yksi on Kekkosen, johon etanolia kokeiltiin jo viime syksynä.
”Tässä Kekkosen kaiverruksessa puhdistamisen merkitys näkyy selvästi,” miehet näyttävät.
Vaakunan alaosa, jota on käsitelty jo kolmesti, on vaalea ja melkein puhdas kasvillisuudesta. Yläosaa, joka on käsitelty vasta kerran, peittää vielä tumma sammalpeite.
Lue myös: Uskomaton väite: Tohmajärven Salmilammen pohjassa makaa Euroopan ensimmäinen toteemi?
Ratkaisu löytyi Ruotsista
Alkoholiin perustuva menetelmä löytyi Ruotsista. Verkkolähteitä selaillessaan Linnakko törmäsi tutkimukseen, jossa etanolia oli kokeiltu 900–1100-luvulla tehtyjen riimujen puhdistamiseen.
Miehet päättivät tehdä testin kotiensa lähellä olevilla kallioilla. Etanolia kokeiltiin myös Hauensuolessa sellaiselle alueelle, jossa hakkauksia ei ole. Alueet ovat pysyneet puhtaina nyt kolme vuotta.
”Etanoli on hellä, ekologinen ja halpa aine. Se ei vaurioita kaiverruksia tai kalliota mutta tappaa kasvillisuuden” Sahlstedt sanoo.
Etuna on myös se, että alkoholi haihtuu nopeasti eikä virtaa mereen tai imeydy kasveihin.
Hauensuoli näyttää pilkahduksia historiasta
Linnakko ja Sahlstedt laskeutuvat varovasti veden rajaan. Ei olisi mukava molskahtaa hyiseen veteen meduusojen ja ahdinpartojen seuraksi.
Salmen keskikohdilla olevaan kallioseinämään raapusti vuonna 1754 omat terveisensä retkiseurue, johon kuului muun muassa Suomenlinnan linnoitustöistä vastannut Augustin Ehrensvärd.
Tuohon aikaan Ruotsi oli jo menettänyt alueensa Baltiassa, ja Hankoniemi haluttiin linnoittaa, jotta venäläiset eivät voisi purjehtia vastuksetta Tukholmaan.
Ehrensvärd oli Hankoniemellä suunnittelemassa linnoitustöiden aloittamista. Hauensuolesta oli kuitenkin tullut liian matala sen aikaisille aluksille, joten seurue tuli Hauensuoleen varmaankin pienemmällä veneellä.
”Täällä käynti vaikuttaa huviretkeltä,” Linnakko kertoo.
Levä ja sammal ovat peittäneet pahasti retkikunnan kaiverruksen, mutta sen voi lukea opaskyltistä.
”Jahti Flickan tuli tänne hauskan seurueen kanssa 21. elokuuta 1754. Hahn ja Gethe mittasivat saaret, Gerdes ja Frese metsästivät, Liedner kalasti, Skytte keitti hyvää kahvia, Ribbing piti hauskaa, v. Spången kaiversi kiven ja A. Ehrensvärd katsoi veden korkeutta.”
Tekstin viereen on merkitty tuon hetkinen veden korkeus. Kalliossa on muitakin veden korkeuden merkkejä, esimerkiksi vuosilta 1821 ja 1883.
”Niistä ei voi tehdä mitään laajempia päätelmiä veden korkeudesta, mutta 1500-luvulla vesi on ollut pari metriä korkeammalla kuin nyt,” Linnakko kertoo.
Hän tutustui Hauensuoleen vuonna 2007, kun oli muuttamassa vaimonsa kanssa Hankoon. Hän on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja nykyisin innokas paikallishistorioitsija.
Kartoittaminen vei päiväkausia
Työtunneista ei ole pidetty kirjaa, mutta niitä on kertynyt. Sen jälkeen, kun Hangon museon ystävät neljä vuotta sitten otti asiakseen Hauensuolen kaiverrusten pelastamisen, Linnakko ja Sahlstedt ovat tehneet valtavasti selvitystyötä, järjestelleet asioita eri tahojen kanssa ja järjestäneet Hauensuoli-aiheisen seminaarin.
Pelkästään hakkausten kartoittaminen vei päiväkausia. Apunaan miehillä oli 1960-luvulla otettuja valokuvia ja paperisia karttoja, jotka Hangon museon intendentti Birger Boström teki tuolloin puhdistustöiden yhteydessä.
Tarvittiin salapoliisityötä, sillä ilmeni, että kaiverrusten paikkamerkinnät heittivät jopa kymmenellä metrillä. 1990-luvun lipeäkäsittelystä oli yllättävää apua. Lipeä oli toiminut lannoitteena ja sillä käsitellyt kaiverrukset näkyivät rehevämpinä sammallaikkuina kalliossa.
”Hyväksi menetelmäksi osoittautui myös kallioiden halkeamien vertaaminen kuvissa oleviin,” Linnakko kertoo.
Yhdistys adoptoi muinaismuiston
Sittemmin yhdistys on järjestänyt Hauensuoleen XR Design -opiskelijoita tekemään kaiverruksista 3D-mallinuksia, jotka ovat nähtävillä Hangon museossa. Vauriokartoitus teetettiin arkeologiopiskelijalla. Viime kesänä kaupungin työntekijä kävi mittaamassa gps-koordinaatit 25:stä hakkauksesta, jotta ne olisi jatkossa helpompi löytää.
Kaikenlaisia selvityksiä on täytynyt tehdä, jotta Museovirastolta saatiin hoitolupa. Sitä varten Hauensuolelle taas tarvittiin hoitosuunnitelma. Sen laativat Hangon museon ystävät yhdessä aluemuseon kanssa.
Hankolaisyhdistys päätti myös ottaa alueen hoidon vastuulleen. Nyt se on yksi Suomen monista Adoptoi muinaismuisto -hankkeen kohteista, joita vapaaehtoiset yhdistykset, perheet ja koulut hoitavat eri puolilla Suomea.
Murhaajan olinpaikka paljastui
Autolautta lipuu hitaasti mantereen ja Hauensuolen välissä. Se on matkalla kivenheiton päässä olevan Tulliaseman vieressä olevaan satamaan. On jännittävää ajatella, että salmessa on ollut meriliikennettä jo 1500-luvulla.
Millaista täällä on ollut viettää aikaa? Aurinkoisena kesäpäivänä on voinut maata kallioilla ja pulahtaa uimaan. Koleana syyspäivänä on joutunut etsimään tuulensuojaa karusta maastosta.
Suuria puita ei ole. Kallioiden koloissa kasvaa heinää, päivänkakkaroita, hillaa, pieniä puita ja matalaa katajikkoa.
Ainakin siinä on aika kulunut, kun tärkeiden ruotsalaisten sukujen naiset ja miehet ovat kaiverruttaneet koristeellisia vaakunoitaan kallioon. Saarella on käynyt käskynhaltijoita, kuvernöörejä ja maaherroja. Vierailunsa on ikuistanut esimerkiksi Suomen käskynhaltijana 1500-luvun lopulla toiminut Klas Eriksson Flemingin ja valtakunnankanslerina ja siten Ruotsin hallitsijana kuningatar Kristinan ollessa alaikäinen toiminut Axel Oxenstierna ja hänen monet sukulaisensa.
Sahlstedt osoittaa Soop-suvun vaakunaa, jonka koriste muistuttaa luutaa.
”Tähän liittyy kiinnostava tarina.”
Vaakuna on sotilas Erik Jönsson Soopin vuonna 1581 jättämä. Soop oli neljä vuotta aiemmin surmannut isäpuolensa ja paennut taistelemaan venäläisiä vastaan. Kallioon ikuistettu suvun tunnus kuitenkin paljasti hänen olinpaikkansa, ja karkulainen teloitettiin murhasta 1583.
Uudet opasteet helpottavat kulkua
Taivaalla kurkiaura empii lähtöä meren yli kohti etelää. On aika palata laiturille ja suunnata takaisin mantereelle.
Sahlstedtilla ja Linnakolla on vielä samana päivänä toinenkin Hauensuoleen liittyvä urakka edessä. He ovat keksineet, miten saada puhdistetuille kaiverruksille tuulta ja myrskyä kestävät ja ympäristöön sulautuvat opasteet.
”Saamme hakea kaupungin varastosta 30 graniittista katukiveä. Ne painavat seitsemän kiloa, joten niitä ei tuuli siirrä,” Linnakko kertoo.
Talven aikana kiviin on tarkoitus maalata numerot ja nuolet, jotka osoittavat kohteen paikan. Kiviä saatetaan käyttää myös kävelyreittien merkitsemiseen.
Merkit aiotaan asentaa ensi kesänä. Tavoitteena on saada rahoitus myös laiturilta rantatasanteelle vieville portaille ja piknikpöydälle ja penkeille. Niin ikään gps-mittauksia on tarkoitus jatkaa.
Tärkeintä olisi kuitenkin saada lupa uusien kaiverruksien puhdistamiseen. Sahlstedt ja Linnakko laskevat, että kun etanolikäsittely aloitetaan, kaiverrus on puhdas kahden vuoden kuluttua.
Museovirastolle he ovat esittäneet, että ensi kesänä käynnistettäisiin parinkymmenen uuden kaiverruksen puhdistaminen. Silloin alueella voisi jälleen pitää kunnollisia opastuksia vuonna 2026.
”On löydettävä nuorempaa talkooväkeä”
Vuonna 2026 Linnakko on 78- ja Sahlstedt 80-vuotias. Yhdistyksen muu ydinjoukko on samaa ikäluokkaa. Se herättää huolta.
”On löydettävä nuorempaa talkooväkeä, muuten tällä ei ole mitään jatkuvuutta,” Sahlstedt toteaa.
Itse miehet aikovat jatkaa niin pitkään kuin pystyvät. Sahlstedtin mukaan Hauensuoli on kansainvälisessä mittakaavassa Hangon ykkösnähtävyys, ja sen saaminen uudelleen kelvolliseksi ja helposti lähestyttäväksi kohteeksi motivoi.
”Ja eihän me nyt tällaiseen käytettäisi näin paljon aikaa, jos se ei olisi aidosti hauskaa”, Linnakko nauraa.