Reportaasi: Koirien päiväkoti tarjoaa riehumista ja retkeilyä kavereiden kanssa – Tällainen oli koiralauman retkipäivä Suomenlinnassa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Suomenlinna on useimmille koirille tuttu retkikohde. Minka Schulman (vas.), Christine ­Moritz ja Matleena Andersson ulkoiluttavat asiakkaita tottuneesti maastossa. Tässä työssä kysytään eläinosaamisen lisäksi kovaa kuntoa. © Sini-Marja Niska
Suomenlinna on useimmille koirille tuttu retkikohde. Minka Schulman (vas.), Christine ­Moritz ja Matleena Andersson ulkoiluttavat asiakkaita tottuneesti maastossa. Tässä työssä kysytään eläinosaamisen lisäksi kovaa kuntoa. © Sini-Marja Niska
Koirien päiväkodissa tavataan kavereita, riehutaan sydämen kyllyydestä ja retkeillään ihan joka päivä.

Helsingin Kampissa on koirien päiväkoti, jota ei kauaa tarvitse etsiä. Uusrenessanssityylisen kivitalon uumenista kumpuaa kadulle terävä haukunta, ja viimeistään koruton mustavalkoinen lappu ohjaa oikealle ovelle. Kymmenen askelmaa alas ja ollaan koirapäiväkodin eteisessä.

Aulassa australianlabradoodle Frodo, 1, valmistautuu innokkaana päiväkotipäivään. Anne-Maria Salonius on tuonut Frodon hoitoon matkalla työpaikalleen Ålandsbankeniin.

”Frodo tuntee hyvin reitin päiväkodille. Perillä se juoksee tervehtimään ja saamaan halauksia hoitajilta”, Anne-Maria Salonius kertoo.

Anne-Maria Saloniuksen (vas.) Frodo-koira käy hoidossa muutamana päivänä viikossa. Päiväkodin omistaja Raisa Kouhia ja eläintenhoitaja Minka Schulman ottavat asiakkaat vastaan. Myös tiibetinterrieri Mali (oik.) odottelee kavereiden luokse pääsyä. © Sini-Marja Niska

Anne-Maria Saloniuksen (vas.) Frodo-koira käy hoidossa muutamana päivänä viikossa. Päiväkodin omistaja Raisa Kouhia ja eläintenhoitaja Minka Schulman ottavat asiakkaat vastaan. Myös tiibetinterrieri Mali (oik.) odottelee kavereiden luokse pääsyä. © Sini-Marja Niska

Päiväkodissa koirat leikkivät kolmessa huoneessa, jonne ne jaetaan sopiviin ryhmiin. Huoneet on erotettu käytävästä valkoisilla lemmikkiporteilla. Frodo ja tiibetinterrieri Mali odottavat jo hännät visp­aten portilla pääsyä koirakavereiden luokse.

Seuraavaksi portaita tohottaa ranskanbulldoggi Bruce.

”Five years already”, vastaa emäntä Rebecca Green pikaisesti tiedusteluihin, kuinka kauan kuusivuo­tias Bruce on käynyt päivähoidossa.

Ranskanbulldoggi Bruce saattaa ärhennellä toisille koirille, mutta ­ihmisten hellittelyt kelpaavat sille ­mainiosti. © Sini-Marja Niska

Ranskanbulldoggi Bruce saattaa ärhennellä toisille koirille, mutta ­ihmisten hellittelyt kelpaavat sille ­mainiosti. © Sini-Marja Niska

Ruttunaamainen Bruce on liikuttava ilmestys mutta joutuu tällä kertaa jäämään aulaan. ”Ranskanpullat” kun eivät kuulemma aina tule toimeen toisten koirien kanssa.

”Joka väittää, että koirilla on hoidossa tylsää, puhuu paskaa”, täräyttää Koiraparkin omistaja Raisa Kouhia.

Tylsyys ei tosiaan ole ensimmäinen asia, joka täällä tulee mieleen. Paikka suorastaan pursuaa energiaa.

Vauhtia ja vartiointia

Päiväkoti on auki arkisin aamuseitsemästä iltakuuteen. Seinällä on nimilista asiakkaista: Bruno, Gigi, Tasha, Rölli… Punaisesta tussista suhahtelee valkotaululle rukseja sitä mukaa kun koiria saapuu hoitoon. Tänään heitä on yhdeksäntoista.

Käytävällä kääpiöbullterrieri Gigi hyppii hoitajien ja vieraiden syliin pusuttelemaan. Ramu-basenji näykkii itseään huomattavasti isompaa kultaistanoutajaa Sammya. Yhdeksänvuotias terrieripappa Jimi onnistuu livahtamaan huoneesta toiseen. Jimi ei enää ole uhka nuorille uroksille, joten se saa olla rauhassa muiden ärhentelyltä.

Jääräpäiset ranskanbulldogit Bruce ja Bruno mulkoilevat muuta porukkaa kulmien alta, molemmat omien porttiensa takaa.

Touhu näyttää herttaiselta mutta vaatii valppautta. Koiria ei saa jättää hetkeksikään vartioimatta, jokaisen asiakkaan erityispiirteet ja tarpeet pitää huomioida. Siksi kaikki Koiraparkkiin palkattavat hoitajat ovat taustaltaan eläintenhoitajia. Ilmaistyövoimaa ei käytetä.

”Emme me voi antaa viiden tuhannen euron design-hoitokoiraa TET-harjoittelijan vastuulle”, Raisa Kouhia huomauttaa.

Minka Schulman viimeistelee eläintenhoitajan tutkintoaan ja nauttii Koiraparkissa juuri siitä, että työssä saa tehdä nopeita päätöksiä.

”Meidän tytöt on sikahyviä! He kertovat minulle, mitä pitää tehdä. Käskevät tuoda keksejä ja siivota”, Kouhia nauraa.

Koirat jaetaan päiväkodissa huoneisiin sopiviksi ryhmiksi. Käytävällä vaaleanruskea basenji Ramu härnää muita portin läpi. Kääpiöbullterrieri Gigi puolestaan tykkää halailla ja sylitellä. © Sini-Marja Niska

Koirat jaetaan päiväkodissa huoneisiin sopiviksi ryhmiksi. Käytävällä vaaleanruskea basenji Ramu härnää muita portin läpi. Kääpiöbullterrieri Gigi puolestaan tykkää halailla ja sylitellä. © Sini-Marja Niska

Kun kello lähestyy kymmentä, päiväkodissa haukunta yltyy

Kaikki ovat tervetulleita päivähoitoon, myös sellaiset vaativina pidetyt rodut kuin dobermannit, pitbullit ja rottweilerit. Vain aggressiivinen käytös on este. Se tulee ilmi yleensä ensimmäisen vartin aikana. Jos tämän ”screenauksen” aikana kaikki sujuu hyvin, otetaan vielä koepäivä ilman omistajaa.

”Silloin näemme, miten koira käyttäytyy muiden kanssa, ilman mammaa”, Kouhia selittää.

Kun kello lähestyy kymmentä, päiväkodissa haukunta yltyy. Hoidokit tietävät, että kohta on retken aika.

”Nyt on järkevintä lähteä ulos”, vahvistaa eläintenhoitaja Annika Toivanen.

Koirat pakkautuvat oviaukkojen porteille, pienet kuonot värisevät portinpienojen välissä malttamattomina. Lopulta lauma purkautuu porteista tassut lattiaa sutien.

”Kuppi, enough, nyt riittää!”, koettaa iltavuoroon saapunut hoitaja Matleena ­Andersson hillitä vallatonta kultaista­noutajaa, tuloksetta. Hoitajaharjoittelija ­Vanessa Ahonen kertoo, että amerikkalaisen isännän mielestä ”kuppi” on suomen kielen kaunein sana, joten se päätyi lemmikinkin nimeksi.

”Jimi ja Lisbon eivät ole hyvä kombo, laitetaan eri porukoihin”, ohjaa Minka ­Schulman. Koirat jaetaan ulkoiluryhmiin sen mukaan, miten ne tulevat toimeen keskenään.

Sammy kiskoo Schulmania ovelle. Kuppi ei meinaa pysyä nahoissaan, ja Jimi karkaa toisen kerran käytävään.

”Who do you want to take?”, Andersson kysyy hoitaja Christine Moritzilta. Moritz valitsee tänään Doriksen, Frodon, Sammyn ja uuden tulokkaan, cockerspanieli Hilpan.

Yksi hoitaja vie hihnan päässä yleensä kahdesta neljään koiraa. Eniten vetävät menevät etujoukkoihin. Koira on laumaeläin, ja täälläkin jokainen tietää paikkansa.

Keittiöstä kuuluu itkua. Bruce haluaisi mukaan retkelle mutta päätyy tällä kertaa lyhyemmälle lenkille lähipuistoon.

Koiraretkue kerää katseita, ja on paikallisille tuttu näky kaupungilla. Joskus hoitolan puhelimeen kilahtaa asiakkaalta viesti, että oma koira on lounastauolla bongattu tassuttelemassa Espalla. © Sini-Marja NiskaKoiraretkue kerää katseita, ja on paikallisille tuttu näky kaupungilla. Joskus hoitolan puhelimeen kilahtaa asiakkaalta viesti, että oma koira on lounastauolla bongattu tassuttelemassa Espalla. © Sini-Marja Niska

Katseita kääntävä porukka

Aulassa kihisee, kun päiväkotilaisia puetaan ulkoilua varten. Ikea-hyllykköön on tussattu koirien nimiä. Tästä päiväkotilokerosta löytyvät hoidokkien omat varusteet: remmit, liivit ja eräällä amerikkalaisperheen koiralla ulkotöppösetkin.

Retkelle lähdetään joka päivä. Pari päivää sitten peuhattiin Rajasaaressa puolitoista tuntia – kaatosateessa. Tänään kohteena on Suomenlinna. Matleena Andersson johtaa laumaa Kupin ja englanninsetteri Lisbonin kanssa.

”Nuoremmat saavat nyt juosta!”, nauraa Raisa Kouhia, joka pitää perää labradorinnoutaja Empun, american brittany Brontën ja petit basset griffon vendée Rubenin kanssa. Kouhian osana letkan viimeisenä on ­kerätä matkan varrelle kerääntyviä ­jätöksiä.

Minka Schulman pitää hektisestä työstään, joka sisältää vauhdin lisäksi hoivaa ja rutiineja. Tänäänkin lenkitettävät hoidokit Zaria, Gigi ja Mali tulevat kaikki erilaisista taustoista, ja joskus koirille jutellaan vaikkapa englanniksi ja venäjäksi. © Sini-Marja Niska

Minka Schulman pitää hektisestä työstään, joka sisältää vauhdin lisäksi hoivaa ja rutiineja. Tänäänkin lenkitettävät hoidokit Zaria, Gigi ja Mali tulevat kaikki erilaisista taustoista, ja joskus koirille jutellaan vaikkapa englanniksi ja venäjäksi. © Sini-Marja Niska

Ruttopuiston nurkilla ensimmäiset retkeilijät suuntaavat tien sivuun hoitamaan akuutit tarpeensa. Helpotus rauhoittaa hieman menoa. Esplanadilla retkue kerää hilpeitä katseita. Joskus ohikulkijoilta tulee kommenttia.

”Yleensä ihailua, mutta aina joskus murinaakin. On valitettu, että viemme liikaa tilaa kaduilla ja puistoissa”, kertovat Kouhia ja Schulman. Kerran eräs mies soitti poliisit koirapuistoon mutta sai kyllä itse lähtöpassit”, kertoo Raisa Kouhia.

Matkalla Kauppatorille Emppu-labbis harhautuu toistuvasti muodostelmasta. Emppu on rescue-koira ja luultavasti kokenut kovia aiemmassa elämässään. Sen vaalea sisko Zaria huitelee edempänä Schulmanin remmissä.

Lauttarannassa on ruuhkaa. Muutkin retkiryhmät ovat äkänneet aurinkoisen saarikohteen. Nelijalkaiset seikkailijat päästetään lautalle leveästä sivuportista. Kun laiva irtoaa Kauppatorilta, ja retkue on asettunut mukavasti lautan alakertaan, painuu useampi karvainen kuono tassujen päälle.

Hilppa-spanieli käpertyy nokosille penkin alle. Englanninsetteri Lisbon seisoo takatassuillaan penkillä. Sen pää kääntyilee vinhasti puolelle toiselle, kun se tähyää kimaltelevaa merta – tai lokkeja, virtaahan siinä linnustajan veri. Doris-puudeli kohottelee kulmaansa ja siirtyy naapuriloossin matkustajien ihailtavaksi ja rapsutelta­vaksi.

Osa pidemmistä retkistä taitetaan tarpeen mukaan metrolla, ratikalla tai lautalla. Suomenlinnan-reissulla kerättiin uteliaita katseita ja helliä rapsutuksia lauttamatkalla. © Sini-Marja Niska

Osa pidemmistä retkistä taitetaan tarpeen mukaan metrolla, ratikalla tai lautalla. Suomenlinnan-reissulla kerättiin uteliaita katseita ja helliä rapsutuksia lauttamatkalla. © Sini-Marja Niska

Nelijalkaiset lauttamatkustajat

Kun lautta vartin kuluttua kaartaa Suomenlinnan laituriin, laskusiltaa pitkin purkautuu innokkaita nelijalkaisia. Takajoukoissa kulkeva Ruben tahtoisi jo mennä nopeammin ja alkaa ohitella.

Suomenlinnan kaduilla on aurinkoisena päivänä tungosta. Vanhempi rouva ihastelee laumaa brittiaksentilla. Työmies huutaa perään: ”Onko tuo bullterrieri? Wau!” Kääpiöbullterrieri Gigi kiittää saamastaan huomiosta heittäytymällä piehtaroimaan keskelle katua.

Varsinainen määränpää nököttää punatiilisen paloaseman vieressä. Tyhjässä koirapuistossa Matleena Andersson kaivaa rinkastaan vesipullot ja astiat, ja pian vesikupeilla kuuluu ahnas louskutus. Kun hihnat ja valjaat on irrotettu, alkaa aidatussa puistossa villi juoksu ja ryntäily. Hoitajat juoksevat mukana.

Koirapuistossa vesikupeilla käy kuhina. Kuumana päivänä janoista retkikuntaa varten saatetaan kantaa mukaan viisikymmentä litraa vettä.

Koirapuistossa vesikupeilla käy kuhina. Kuumana päivänä janoista retkikuntaa varten saatetaan kantaa mukaan viisikymmentä litraa vettä.

Hyvätuloisten hommaa

Raisa Kouhian mukaan Suomessa koirien päiväkotitoiminta on vielä lastenkengissä. Ruotsissa koiraa ei saisi jättää yli kuudeksi tunniksi yksin kotiin, ja siellä koirien päiväkodit alkavat olla arkipäivää.

Päivähoito vastaa eri tarpeisiin. Koira saattaa kaivata leikkikavereita tai kärsiä eroahdistuksesta. Joissain etätyökodeissa huomattiin, etteivät Zoom-palaverit lemmikin kanssa oikein suju. Usein omistajat toivovat lemmikin aktivointia ja väsyttämistä oman työpäivän aikana.

Hoitajat leikittävät koiria myös retkillä. Hilppa-spanieli ja ”minibulli” Gigi viihtyvät Minka Schulmanin lähellä. Christine Moritz (oik.) on työskennellyt aiemmin Saksassa koirahoitoloissa. © Sini-Marja Niska

Hoitajat leikittävät koiria myös retkillä. Hilppa-spanieli ja ”minibulli” Gigi viihtyvät Minka Schulmanin lähellä. Christine Moritz (oik.) on työskennellyt aiemmin Saksassa koirahoitoloissa. © Sini-Marja Niska

”Koiratkin kaipaavat seuraa ja omanlajisia kavereita”, Kouhia muistuttaa.

Hyvä hoito näkyy hinnoissa. Halvimmillaan hoitopäivä Koiraparkissa irtoaa 38 eurolla. Suurin osa koirista käy hoidossa parina-kolmena päivänä viikossa. Asiakkaat ovat usein hyvätuloisia.

”Tällainen hoito, jossa koirat ovat vapaana, sitoo henkilökuntaa ja on siis kalliimpaa. Se on surullista, sillä myös vähävaraisempien koirilla olisi oikeus hyvään hoivaan”, Kouhia sanoo.

Espanjanvinttikoira Alfie, 6, on pelastettu Espanjasta hirttopuulta Suomeen rescue-koiraksi. Arka Alfie on Koiraparkissa koulutettavana hyväksi kotikoiraksi ja etsii adoptiokotia. © Sini-Marja Niska

Espanjanvinttikoira Alfie, 6, on pelastettu Espanjasta hirttopuulta Suomeen rescue-koiraksi. Arka Alfie on Koiraparkissa koulutettavana hyväksi kotikoiraksi ja etsii adoptiokotia. © Sini-Marja Niska

Suurin osa asiakkaista on löytänyt Koiraparkin puskaradion kautta. Niin myös Frodon omistaja Anne-Maria Salonius, joka sai vinkin hyvästä koirapäiväkodista tutulta Kansallismuseon pihalla.

”Emme ole käyttäneet markkinointiin penniäkään. Kaikki asiakkaamme ovat tulleet suosittelujen kautta”, Raisa Kouhia kehaisee.

Kouhia pyörittää yhteensä kolmea koirapäiväkotia ja kahta koirahotellia. Toinen hotelleista on Kouhian kotona Espoossa. Liikeidea syntyi, kun Kouhia kahdeksan vuotta sitten ajoi veljensä Terho Kouhian kanssa juhannuksena mökille. Kyydissä olivat Raisan tiibetinterrierit Chico ja ­Karma, jotka inhosivat autolla matkustamista. Olisipa joku hyvä hoitola, jonne koirat voisi viedä loman ajaksi, sisarukset pohtivat.

Piti siis perustaa oma. Tilat koirahotellille löytyivät omalta Espoon-tontilta. Koronan myötä oli pakko laajentaa, ja nyt mukana bisneksessä ovat Kouhian sisarusten lisäksi Raisan mies ja serkun vaimo.

”Homma karkasi käsistä. Ei tämä ole työtä, vaan elämäntapa”, Kouhia sanoo.

Kun muut koirat lepäävät lauttamatkalla, englanninsetteri Lisbon tiirailee maisemia. © Sini-Marja Niska

Kun muut koirat lepäävät lauttamatkalla, englanninsetteri Lisbon tiirailee maisemia. © Sini-Marja Niska

Iltapäivällä lökötellään

On aika palata Suomenlinnasta päiväkodille. Zarialle pitää antaa särkylääke yhdeltä, ja osalla nelijalkaisista maha jo murisee. Lautalla ihailijat piirittävät retkijengin. Lapset hellivät koiria silityksillä ja rapsutuksilla. Hellyydenkipeä Gigi halailee Minkaa. Viattoman näköinen Frodo haukahtaa pari kertaa varoittavasti. Se ei oikein välitä pienistä ihmisistä.

”Kolme cee, tänne!”, huhuilee opettaja omaa laumaansa.

Paluumatkalla puiston halki löntystelee jo hitaampi sakki.

”Joskus väsyneimpiä pitää hakea autolla takaisin päiväkodille”, kertoo Raisa Kouhia.

Tällä kertaa kaikki selviävät perille omin tassuin.

Päiväkodilla Frodo ja Lisbon yltyvät vielä painileikkiin. Zaria on hieman vaisu, Minka Schulman kirjaa taululle. Pikkuhiljaa raukeat karvatassut alkavat vaipua päiväunille. Bruno rähisee oven takana. Bruce puolestaan pääsee pannasta ja osoittautuu varsin hellyttäväksi kellahtaessaan syliin rapsutettavaksi.

Loppupäivä pötkötellään. Kello kolmesta eteenpäin väsyneitä mutta onnellisia hoidokkeja aletaan hakea koteihin. Illemmalla Koiraparkin Instagram-tilille Ruben-koiran nimissä jätetty kommentti tiivistää päivän tunnelmat:

”Olipahan reissu! Kiitos. Taidan vetäytyä iltalevolle.”

Lue myös: Opaskoira asuu hoitoperheessä pentuajan – Näin koiravuosi yllätti, kun Linda Sjöblom yhdisti auttamisen ja elämän lemmikin kanssa

X