Reportaasi: Lavatanssit ovat isoäiti Marja-Leenan ja tyttärentytär Mirkan yhteinen harrastus – ”Hyvä viejä saa tuntemaan olon höyhenenkevyeksi”
Mirka Hemmilä kiertää mammunsa Marja-Leena Joukaisen kanssa tanssilavoja. Kesäkuisena sunnuntaina Tirvan lavalla soittaa Sinitaivas ja vientiä riittää.
Tanssilavalla sukupolvet kohtaavat. Isoäiti Marja-Leena Joukainen ja tyttärentytär Mirka Hemmilä ovat tulleet kotilavalleen Tirvaan.
Voiko olla ihanampaa kesäiltaa! Vedenpinta kimmeltää kuin sille olisi siroteltu timantteja, rantakoivut seisoivat uljaina ja ilma on lämmin kuin linnunmaito.
Kuvaan kuuluu tietysti myös mutterinmuotoinen tanssilava, jonne tanssikansa vaeltaa. Yksin, kaksin, ryhmissä.
Kouvolalainen Marja-Leena Joukainen saapuu paikalle tyttärentyttärensä Mirka Hemmilän kanssa. Aivan ensi töikseen Marja-Leena vaihtaa avokkaansa tanssilenkkareihin ja työntää kenkäkassin lavaa kiertävän penkin alle. Mirkalla on jalassaan nahkaiset jumppatossut.
Tänne ei ole tultu koreilemaan kengillä vaan tanssimaan hiki pintaan.
Tirvan tanssilava oli täynnä väkeä
Legendaarisella Tirvan lavalla itäisessä Kymenlaaksossa tanssitaan joka kesäsunnuntai. Tänään on tupa täynnä, sillä on kauden avajaiset ja esiintyjänä suosittu tanssiorkesteri Sinitaivas.
Saimaan ja Kymijoen vesistöt yhdistävän Väliväylän rannalla sijaitseva Tirva on Marja-Leenan ja Mirkan ”kotilava”. Tuttuja kasvoja näkyy paljon. Toki samoihin ihmisiin törmää muuallakin, sillä tanssiharrastajat kiertävät ahkerasti lavoja kesäisin.
Liki koko ikänsä tanssinut Marja-Leena kertoo, että aikoinaan tanssilavareissuilla liikuttiin liftaamalla. Nykyään kimppakyytejä sovitaan Facebookin tanssikyytiryhmissä.
Kesäkuun puoliväliin mennessä Marja-Leena on ehtinyt käydä jo viisissätoista tansseissa. Iitiä, Säänjärvi, Metsälinna, Tampsa, Jenkkapirtti, Krouvin lava, Harjulan lava, Kallioniemi…
Mirka opiskelee LUT-yliopistossa Lappeenrannassa tuotantotaloutta ja on kesätöissä yliopiston viestinnässä, joten hän ei pääse lavoille niin usein kuin mammunsa. Tirvan avajaisviikolla hän on kuitenkin ehtinyt käydä tanssimassa jo Kisapirtissä Parikkalassa. Sinne hän hurautti ystävänsä kanssa opiskelija-asuntosäätiön yhteiskäyttöautolla.
”Eihän parempaa tapaa viettää kesäiltaa olekaan kuin käydä lavatansseissa. Saa olla kauniissa maisemissa, kuunnella elävää musiikkia, liikkua ja ilmaista itseään. Tämä on vain niin sairaan hienoa”, kaksikymppinen Mirka sanoo.
Meno ei ole enää kaavamaista
On lähtenyt mun mademoiselle. Bändi tunnelmoi Jari Sillanpään tutuksi tekemää laulua, ja tanssilattialla näkee monenlaisia tyylejä ja tanssilajeja. Yksi pari tanssii hidasta foxia, toinen hidasta buggia, kolmas menee vaihtoaskelilla ja neljäs fiilistelee poski poskea vasten. Mukana tanssin pyörteissä ovat myös Marja-Leena ja Mirka.
Marja-Leena on nähnyt, miten tanssilavakulttuuri on vuosien saatossa muuttunut.
”Eri tanssilajeja on tullut hurjasti lisää. Ihmiset ovat taitavampia ja tanssivat monipuolisemmin, eikä meno ole enää niin kaavamaista kuin joskus aiemmin. Jenkkaa voi mennä vaikka salsana ja polkkaa buggina.”
Mutta yksi asia on ja pysyy. Kun musiikki alkaa, naiset ryhmittyvät lavan laidoille seisomaan ja miehet hakevat. Poikkeuksen tekee naisten tunti, jolloin on naisten haku.
Tanssiharrastajien keskuudessa on tapana, että saman parin kanssa ei tanssita koko iltaa, vaikka kyseessä olisi oma puoliso. Tämä siksi, että tanssija kehittyy vain tanssiessaan eri ihmisten kanssa.
Seinäruusuja ei täällä näe, vaan kaikki naiset saavat tanssia. Silti huomaa, että nuoria naisia pokkaillaan parketille useammin kuin iäkkäämpiä.
Yhteinen harrastus lähentää
Marja-Leena liitelee ohi kauniissa mekossaan, ja tuolla vilahtavat Mirkan pitkät vaaleat hiukset.
Mirka kävi pienenä muutaman kerran mammunsa ja pikkusiskojensa kanssa tanssilavoilla. Hän muistaa kivan tunnelman ja esiintyjien julisteet, joita hän sai mukaansa.
15-vuotiaana hän päätti, että haluaa itsekin oppia lavatansseja nähtyään kouvolalaisia tanssijoita eräässä tapahtumassa. Niinpä hän suuntasi kurssille ja alkoi opetella valssin, tangon, humpan, fuskun, jenkan, jiven ja foxin askeleita. Korona-ajan tanssikielto sulki lavat, mutta kun koronakurimus loppui, Mirka pääsi tositoimiin.
”Ensimmäinen oppi oli, että osaa olla vietävänä. Se ei ole välttämättä ihan helppoa. Mutta kun sen oppii, voi vain nauttia. Hyvä viejä saa tuntemaan olon höyhenenkevyeksi. Sitä on kuin laineilla”, Mirka kuvailee.
Sen lisäksi, että Mirka ja Marja-Leena kiertävät lavoja, he ovat käyneet yhdessä myös Eerikkilän tanssileirillä Tammelassa.
”Voihan se olla monen mielestä hassua, että vietän kesäiltoja mieluummin mammun kanssa kuin hengaan kaveriporukassa. Tosi harvalla ikäiselläni on mitään yhteistä tekemistä isovanhempiensa kanssa”, Mirka sanoo.
Hän pohtii, että yhteinen harrastus on lähentänyt häntä ja mammua – hän voi jutella mammulle vaikeistakin asioista. Mammun kanssa hän viettää sukulaisistaan eniten aikaa. Mirkan pappa, Marja-Leenan mies, menehtyi kymmenen vuotta sitten, ja Mirkan isän vanhemmat asuvat kauempana.
”Nykyään kun menen Kouvolaan, olen yleensä mammun luona yötä. Meidän yhteispelimme toimii, koska osaamme myös antaa toisillemme tilaa. Emme ole kylki kyljessä lavoilla. Teemme samaa asiaa mutta erikseen.”
Marja-Leenasta on kiva, kun hänellä ja Mirkalla on yhteinen juttu. Hän on aina toteuttanut isovanhemmuuttaan tekemisen kautta – opettanut Mirkaa ja tämän pikkusiskoja hiihtämään ja vienyt heitä marja- ja sienimetsään.
Toisaalta, osaa hän olla myös sopivasti itsekäs.
”Kun Mirkan äiti ilmoitti odottavansa lasta, sanoin, että hoidan häntä kyllä mielelläni, mutta tanssireissuja en jätä välistä.”
Pullaa, pioneja ja stetsoneita
Hiki karpaloi tanssijoiden otsalla. Kahvilan puolella on maitotonkka, josta voi laskea itselleen vettä juotavaksi. Ihmiset kirjoittavat tussilla muovimukiin nimensä ja käyttävät samaa mukia koko illan. Ei kauaakaan, kun seinänvierustaa kiertää mukirivi.
Viululla veteli se haitantaijaa, huilialuilia ja aijaaaijaa raikaa lavan puolelta. Ennen taukoa orkesteri laittaa tanssijalkaan kunnolla vipinää vauhdikkaalla polkalla. Monella on ranteessaan sykemittari ja naisilla usein myös rannepussukka, jossa voi säilyttää autonavaimia ja pankkikorttia.
Marja-Leena ja Mirka istahtavat kahvilan pöydän ääreen syömään voileipää ja pullaa. Pöytiä koristavat maljakoihin asetellut muovipionit. Ikkunoista lankeaa sisään kaunis kesäillan valo.
”Miehiä on tänään liian vähän. En tiedä, vaikuttaako siihen jalkapallon EM-kisat, Jukolan viesti vai mikä”, Marja-Leena pohtii.
”Mutta olemmehan me molemmat saaneet tanssia”, huomauttaa Mirka.
Kahvilan nurkkapöydässä istuu nuori kouvolalaispariskunta, joka pystyy irtautumaan tanssilattialle vain vuorotellen. Mikko ja Susanna Uotilalla on nimittäin mukanaan heidän neljä lastaan, joista nuorin on puolitoista- ja vanhin kuusivuotias. Joskus he pääsevät tanssimaan myös yhdessä, kun joku ystävä vahtii lapsia.
Karjatilaa pitävä pariskunta erottuu tanssikansasta tyylikkäillä stetsoneillaan. Susannan veli toi ne Australiasta.
”Sanoimme hänelle, että takaisin ei ole tulemista ilman stetsoneita”, Mikko kertoo nauraen.
Uotilat käyvät lavoilla melkein viikoittain tanssimassa ja tapaamassa kavereita.
”Tämä on meille mainio keino ladata akkuja. Kun saa auton tuohon pellolle parkkiin, irrottautuu täysin maatilan arjesta”, kuvailee Susanna.
Tanssilava on monen sukupolven maja
Mirka vilahtaa välillä ulos haukkaamaan raitista ilmaa tanssilavalla tapaamansa ystävän kanssa. Marja-Leena satsaa naisten tuntiin, sillä silloin aika parketilla on taattu.
Tanssilavalla sukupolvet kohtaavat – on lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Marja-Leena miettii, että tämäkin on muuttunut vuosien saatossa.
”Ikähaitari on nykyään todella laaja.”
Nuoria miehiä on vain jokunen, mutta nuoria naisia senkin edestä. Yksi heistä on 18-vuotias lappeenrantalainen Morgan Lindström, joka on tullut paikalle ystävänsä ja tämä äidin kanssa. Morganilla on päällään kaunis punavalkoinen pallokuvioinen mekko.
”Aamulla tämä oli vielä kokoa XL ja kahdessa osassa. Tuunasin siitä itselleni sopivan.”
Morgan kertoo kasvaneensa tanssilavakulttuuriin, sillä hän on harrastanut kansantansseja ja alkanut jo kymmenvuotiaana käydä lavoilla. Lavatanssin perusteet hän oppi tanssikurssilla.
Hänelle tanssiminen on ennen kaikkea itseilmaisua.
”Minä myös piirrän, maalaan ja kirjoitan, mutta tanssi on liikkuva luovuuden muoto. Se on hetken taidetta, jossa pääsee flow-tilaan. Erityisesti rakastan tangoa ja jiveä. Niihin jää koukkuun, ja ympäriltä unohtuu kaikki muu.”
Mutta miten nuoret naiset suhtautuvat siihen, että tanssipartneri voi olla oman isän tai isoisän ikäinen?
”En minä ajattele hakijan ikää tai ulkonäköä. Ei sillä ole mitään merkitystä. Vain tanssitaito ratkaisee”, sanoo Morgan.
Samoilla linjoilla on Mirka.
”Tanssiessa ei ole tarpeen tuijotella tai muutenkaan keskittyä viejään ulkoisesti. Kaikki keskittyminen menee viennin seuraamiseen sekä musiikin kuunteluun.”
Tanssiessa ei kannata kännätä
Ulkona tuoksuu grillimakkara. Päälle kunnon töräys ketsuppia ja sinappia, ja taas jaksaa panna jalalla koreasti.
Sisään on parasta mennäkin, sillä auringon painuessa hetkeksi mailleen äkäiset mäkäräiset hyökkäävät kimppuun. Lavan oviaukon vieressä on matala astia, jossa on kahvinmuruja. Kun siinä hieroo kengänpohjiaan, kahvissa oleva rasva liukastuttaa kengänpohjia ja menoa tanssilattialla.
Bändi nostattaa tunnelmaa. Tanssikansa kohottaa käskystä kätensä ja vilkuttaa. Kohta mennään jo letkajenkkaa ympäri tanssilavaa Sinitaivaan laulajan Juha-Matti Aholan johdolla.
Tanssilavan lämmin, yhteisöllinen ja tervehenkinen tunnelma tekee vaikutuksen satunnaiseen kävijään. Vaikka terassilla tarjotaan vettä vahvempaa, humalaisia örveltäjiä ei näy missään. Ja se, jos mikä on harvinaista, kun ottaa huomioon yhdistelmän suomalaiset, kesäilta ja elävä musiikki.
Harvoin näkee näin paljon kasvoja, joilla pisaroi vilpitön ilo.
”Toinen vaihtoehto olisi jäädä sohvalle makaamaan. Täältä saa fyysistä ja henkistä hyvää oloa. Samalla oppii itsestään ja muista. Tanssi opettaa myös hyväksyntää – meitä ihmisiä on kaikenlaisia”, Marja-Leena miettii.
Hän lähtee ajelemaan kotiin yhdentoista maissa. Mirka käy hakemassa kassinsa mammun autosta. Hän jatkaa viimeisiin hitaisiin asti, ja matka Lappeenrantaan taittuu kimppakyydillä.
Puolikas kuu on kivunnut taivaalle ja katselee autoletkaa, kun se matelee rauhallisesti kohti Kuutostietä. Matkalla kotiin aletaan suunnitella jo seuraavaa tanssireissua.
