Ikääntymisen tutkija Annele Urtamo muistuttaa ikään katsomatta: ”Elämässä pitää olla myös nautintoa ja iloa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ikääntymisen tutkija Annele Urtamo
© Susa Junnola / Otavamedia
Annele Urtamoa kiinnostaa se, että vastoinkäymiset eivät tee vanhuusiästä huonoa, jos ihmisellä on elämänvoimaa, lannistumaton asenne ja pilkettä silmäkulmassa.

”Työni ikäihmisten parissa on osoittanut, että ikääntyminen voi tuoda myös paljon uutta ja hyvää elämään, joten en varsinaisesti murehdi omaa ikääntymistäni. Olen saanut huomata, että vielä 90-vuotiaanakin voi olla täysillä elämässä kiinni.

Niillä ihmisillä, joilla on ollut onni saada ikääntyä ”onnistuneesti”, voi olla sairauksia ja menetyksiä. Se, mikä heistä näyttää tekevän erityisiä, on ominaisuus, jota kutsutaan resilienssiksi. Se on tietynlaista positiivista elämänasennetta, pilkettä silmäkulmassa ja sisäistä voimaa, joka auttaa selviämään vastoinkäymisistä.

Toivon, että vuosien karttuessa voisin itsekin säilyttää paitsi hyvän toimintakyvyn, myös positiivisen elämänasenteeni ja uteliaisuuteni.

Väitöskirjassani tutkin onnistunutta ja hyvää vanhenemista. Sillä tarkoitetaan usein sellaista vanhenemista, johon ei liity vaikeita sairauksia eikä merkittävää fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen toimintakyvyn tai ajattelutoiminnan heikkenemistä.

Hyvän ikääntymisen kivijalkaa rakennetaan jo vuosikymmeniä aikaisemmin: terveelliset elintavat keski-iässä ovat yhteydessä parempaan elämänlaatuun myöhemmin.

Oman terveyden edistämisessä erityisen tärkeitä keinoja ovat hyvä ravitsemus ja säännöllinen liikunta. Niillä on kiistatta vaikutusta esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä, painonhallinnassa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä.

Nämä ovat myös minun elämässäni niitä arjen tekoja, joiden vaikutukset toivottavasti heijastuvat vielä vuosikymmenien päähän.

Pyrin päivittäin kiinnittämään huomiota monipuoliseen ja terveelliseen ruokaan. Syön kasvispainotteisesti enkä käytä ollenkaan lihaa. Ruokavaliooni kuuluvat kala, kananmuna ja maitotuotteet, jotka ovat myös hyviä proteiinin lähteitä. Saan proteiinia myös esimerkiksi pavuista, herneistä ja linsseistä.

Käytän D-vitamiinia suositusten mukaan, mutta en syö muita vitamiinilisiä, sillä niistä ei saa samoja terveysvaikutuksia kuin ruoan ravinteista. Monipuolinen ja terveellinen ravinto on tärkeä tapa huolehtia ravintoaineiden riittävästä saannista: vihannekset, hedelmät ja marjat sekä palkokasvit sisältävät paljon vitamiineja, kivennäisaineita ja muita terveyttä edistäviä kemiallisia yhdisteitä.

Ikääntyessä suorituskyky ja lihaskunto alkavat asteittain heikentyä. Tätä prosessia voi ehkäistä ja hidastaa liikkumalla säännöllisesti ja monipuolisesti.

Säännöllinen liikunta on osa arkeani: pyrin joka päivä tekemään ainakin reippaan kävelylenkin koiran kanssa, ja lisäksi käyn pari kertaa viikossa uimassa, juoksulenkillä ja kuntosalilla.

Mitä enemmän ikää kertyy, sitä tärkeämpää on muistaa huolehtia riittävästä proteiinin saannista lihasten toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Liikuntaharjoittelu vielä lisää proteiinin tarvetta jonkin verran.

Näin keski-iässä olen alkanut huomata levon merkityksen. On tärkeää, että aikaa jää riittävästi myös lepäämiselle ja palautumiselle. Erityisesti unen määrään on hyvä kiinnittää huomiota.

En pelkää sairastumista, mutta vältän sellaisia turhia riskejä, joihin voin itse vaikuttaa. Otan vuosittain kausi-influenssarokotuksen, sekä innokkaana luonnossa retkeilijänä myös punkkirokotus on aiheellinen. Liiallista auringossa oleilua pyrin välttämään, käytän korkeita suojakertoimia.

Hyvän terveyden ylläpitäminen on myös taitoa tasapainottaa ja suhteuttaa asioita.

Kaiken kaikkiaan positiivinen elämänasenne ja pitkittyneen stressin välttäminen lisäävät elämänlaatua, sekä nyt että iän kertyessä.

Missä iässä tahansa on tosi tärkeää muistaa, että elämässä pitää olla myös nautintoa ja iloa.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 7/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X