Jarmo Lipasti, 70, harrastaa seiväshyppyä: ”Hienoja kokemuksia syntyy jo siitä, että uskaltaa hypätä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
”Tämä on ollut paljon mukavampaa kuin osasin kuvitella. Vaikka aloittaisi tyhjästä, tekeminen on silti kivaa.” Jarmo Lipasti kertoo.
”Tämä on ollut paljon mukavampaa kuin osasin kuvitella. Vaikka aloittaisi tyhjästä, tekeminen on silti kivaa.” Jarmo Lipasti kertoo. © Vesa Tyni
Seiväshypystä tuli lietolaisen Jarmo Lipastin lempilaji aikuisena. Intoa ei ole laimentanut edes se, että seiväs katkesi kerran kesken hypyn.

Vauhtijuoksu, seiväs kuoppaan, taivutus ja komea ylitys. Aivan silmien edessä syntyy 70-vuotiaiden miesten uusi seiväshypyn Suomen ennätys: 3,23 m. Epävirallisesti tosin, sillä nyt ei olla kilpailussa vaan Vivan kuvauksissa. Hypyn tehnyt Jarmo Lipasti, 70, ei ole harmissaan.

Pari senttiä alempi entinen ennätyskin on hänen nimissään. Jarmo Lipasti on asettanut tavoitteen vielä korkeammalle: 3,50 m olisi uusi 70-vuotiaiden maailmanennätys.

”Uskon, että siihen vielä pystyn”, Lipasti vakuuttaa.

Suomen ennätystä Lipasti on parantanut niin 60-, 65-, kuin 70-vuotiaidenkin sarjassa.

”Tämä on tulosurheilua. Se on hauskaa. Tulosurheiluun on sisään rakennettuna tavoitteellisuus. Entinen huippujuoksija Tuija Helander puhuu tavoitteellisesta hupiurheilusta. Paino on kummallakin sanalla.”

Intohimoinen harrastus – seiväshyppy

Toive hyvästä tuloksesta panee Lipastin yrittämään, mutta ei hampaat irvessä. Tekemisen pitää olla hauskaa.

”Teen tätä intohimoisesti. Rakastan tuloksia, mutta teen niitä itselleni. Minkä minä sille voin, jos joku on parempi. Ilahdun aina omista kesän parhaista tuloksista.”

Harrastukseen sisältyy viiden vuoden välein uusi alku, koska sarja aina vaihtuu. Nuorin aikuisyleisurheilusarja Suomessa on tarkoitettu 30–34 -vuotiaille. Siitä edetään viiden vuoden harppauksin aina satavuotiaisiin asti.

Kirsti Viitanen (vas.), Lipasti ja Seija Hellman yhteisissä harjoituksissa.

Kirsti Viitanen (vas.), Jarmo Lipasti ja Seija Hellman yhteisissä harjoituksissa. © Vesa Tyni

Mukaan voi mennä missä iässä tahansa. Lajien kirjo on sama kuin yleisurheilussa muutenkin. Iän tuomia rajoitteita kompensoidaan sääntöhelpotuksilla. Heittolajien välineet kevenevät, ja pikajuoksussa sallitaan pystylähtö.

”Meillä on seinät leveällä ja katto korkealla. Kukaan ei katso tulijaa nenänvartta pitkin.”

Lipastin mukaan kaikkia neuvotaan, eikä kenenkään ole pakko kilpailla.

”Hienoja kokemuksia syntyy jo siitä, että uskaltaa hypätä. Fiilinki on kuin entisajan urheilussa – ennen kuin raha tuli ja pilasi sen.”

Lipastin paraatilajissa seiväshypyssä ei helpotuksia ole. Niitä on mahdoton antaa, koska suorituksen tavoite on riman ylitys mahdollisimman korkealta.

Seiväshyppy on poikkeuksellinen laji. Lopulta rima nostetaan niin korkealle, että sen yli ei enää pääse. Seiväshyppykisa päättyy aina epäonnistumiseen, myös voittajan osalta.

3 plussaa

+ Seiväshyppy on monipuolinen ja haastava laji. Opettelemista riittää.

+ Riman ylittäminen on hienoa, oli se missä korkeudessa tahansa. Tulee onnistumisen tunne.

+ Iän myötä lajin haasteet muuttuvat.

Pitävän otteen takaa suihkutettava tahmea tartunta-aine.

Pitävän otteen takaa suihkutettava tahmea tartunta-aine. © Vesa Tyni

”Siitä harrastus lähti”

Jarmo Lipasti harrasti seiväshyppyä jo nuorena, mutta lopetti teini-iässä. Ennätykseksi jäi 15-vuotiaana jäykällä seipäällä hypätty 3,80 m. Lipasti siirtyi pelaamaan tennistä ja squashia.

”Nelikymppisenä päätin ryhtyä harrastamaan yhtä yleisurheilulajia vuodessa sillä ajatuksella, että viisikymppisenä osallistun kymmenotteluun.”

Lipasti ehti treenata vain pari vuotta, kun edessä oli jo tosikoitos. Turussa järjestettiin vuonna 1991 aikuisyleisurheilun MM-kisat. 42-vuotias Lipasti ilmoittautui kymmenotteluun, vaikka lajitreenit olivat vielä pahasti kesken.

”Mietin kyllä, että voinko osallistua, kun en osaa ja olen jo näin vanha.”

Sarjassa oli 28 osallistujaa 14 eri maasta. Lipasti sijoittui puoliväliin.

”Kokemus kolahti. Siitä harrastus lähti.”

Jarmo Lipasti asettaa riman kannattimille ennen hyppyä.

Jarmo Lipasti asettaa riman kannattimille ennen hyppyä. © Vesa Tyni

Erilaiset fyysiset valmiukset

Suomen aikuisurheiluliiton järjestämiin SM-kisoihin osallistuu vuosittain tuhatkunta kilpailijaa. Liitossa on yli 350 jäsenseuraa ja jäseniä kymmenisen tuhatta.

SM-kisoissa on urheilujuhlan tuntua. On myös pienempiä kansallisia kisoja, joissa tuloksia tehdään pääasiassa itselle. Vuorovuosittain on MM-kisat ja EM-kisat.

”Ne ovat värikkäitä ja hauskoja tapahtumia. Osanottajia on jopa 7 000.”

Ei ole monta lajia, jonka kisoissa kilpailevat yhtä aikaa kolmekymppiset ja satavuotiaat. Aikuisyleisurheilussa näin tapahtuu.

”Tämä on ollut paljon mukavampaa kuin osasin kuvitella. Vaikka aloittaisi tyhjästä, tekeminen on silti kivaa.”

Vivan kuvauksissa ylittyi SE-korkeus 3,23 m.

Vivan kuvauksissa ylittyi SE-korkeus 3,23 m. © Vesa Tyni

Jarmo Lipasti on käynyt kisoissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. Vuonna 2009 MM-kisat pidettiin Lahdessa. Lipastin tuolloisessa sarjassa, 60-vuotiaissa, oli vastassa moninkertainen seiväshypyn arvokisamitalisti ja olympiaurheilija Antti Kalliomäki.

Kävi niin, että Lipasti voitti ja pääsi suorituksellaan Urheiluruudun haastatteluun. Sittemmin Lipasti on kiusannut Kalliomäkeä enemmänkin. Viime vuonna hän vei Kalliomäeltä 70-vuotiaiden Suomen ennätyksen.

Lipasti tietää, miksi näin kävi. Kalliomäen tekniikka on hyvä, mutta juoksuvauhti ei vedä vertoja Lipastin vauhdille. Mitä kovempi vauhti, sitä korkeammalle pystyy periaatteessa hyppäämään.

Lipasti on saanut valmennusta, mutta vakituista valmentajaa hänellä ei ole.

”Leirit ovat mukavia, mutta vaikea on ottaa neuvoja vastaan. Olen huono valmennettava. Ymmärrän mitä ymmärrän ja uskon mitä uskon.”

Harjoituksissa ja kisoissa Lipastilla on aina mukana kaksi omaa seivästä.

Harjoituksissa ja kisoissa Lipastilla on aina mukana kaksi omaa seivästä. © Vesa Tyni

Valmentajan työ aikuisyleisurheilussa vaatii erityistä näkökulmaa. Hänen täytyy ymmärtää eri ikäryhmiä ja niiden erilaisia fyysisiä valmiuksia.

Seiväshyppy on hurjannäköistä touhua, kun rima maailman parhailla keikkuu kuudessa metrissä. Ei suoritus vaarattomalta näytä yli kolmen metrin hypyissäkään.

Kerran Lipastin seiväs on katkennut kesken hypyn.

”Kuului kauhea paukaus. Muistan yhden ajatuksen: pää ei saa osua kuoppaan. Seiväs meni kolmeen osaan, joista yksi löi todella kipeästi kylkeen. Siinä oli arpi pitkän aikaa. Vaikka meidän seipäät ovat löysiä, niissä on kauhea voima.”

Toisella kertaa Lipastin olkapää vioittui.

”Kiva, että hyppään vain kolmesta metristä, sillä onhan tämä extreme-laji.”

Näin alkuun

Selvitä, toimiiko lähistöllä joku Suomen Aikuisurheiluliiton jäsenseuroista. Tietoa seuroista ja liiton toiminnasta löytyy nettisivulta www.saul.fi

Mukaan on hyvä lähteä heti. On turha tehdä niin, että aloittaa ensin lenkkeilyn ja opettelee asioita itsekseen. Porukassa oppiminen on hauskempaa.

Seipään hankinnassa ratkaisevat hyppääjän ominaisuudet, koska seiväs on henkilökohtainen väline. Uusi seiväs maksaa 400–450 euroa. Kokeiluvaiheessa kannattaa kysyä seuroista lainaseipäitä.

Piikkareita ei välttämättä tarvitse. Lenkkareillakin pärjää.

Vinkit antoi Jarmo Lipasti

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/20.

Lue myös: Ilmavoimien legenda Jyrki Laukkanen liitää nyt purjekoneilla – ”Rakkaasta työstä on tullut rakas harrastus”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X