Loviisan asuntomessujen Villa Aurora on saaristolaistalo ranskalaistwistillä – Pariskunta iloitsee loppuelämän kodista: ”Meri alkaa takapihaltamme”
Helena Miettinen ja Erkki Viljakainen vaihtoivat kotisatamansa Helsingistä Loviisaan. Asuntomessuille valmistuneessa Villa Aurorassa on ekologisuutta, arjen luksusta ja ripaus meriseikkailua.
Pitkään Helsingissä asuneet Helena Miettinen ja Erkki Viljakainen toteuttivat haaveensa ja rakensivat talon meren rannalle Loviisaan. © Arto Wiikari
Ammetta voi kutsua meriammeeksi, mutta ei sen vuoksi, että siinä kylvettäisiin merivedessä. Ammeen nimi tule maisemasta. Loviisan asuntomessujen Kuningattarenrannan asuinalueelle rakennettu Villa Aurora tarjoaa yläkerran kylpyhuoneen ammeesta suoran näköalan Loviisanlahdelle.
Villa Auroran tulevaa asukasta Helena Miettinen, 55, ja hänen miestään Erkki Viljakaista, 60, veti Loviisan Kuningattarenrannassa puoleensa ennen kaikkea meren läheisyys.
Miettinen ja Viljakainen ovat asuneet pitkään Helsingissä, mutta ennen Loviisaan muuttamistaan he ovat viettäneet kesäisin pitkiä aikoja veneillen merellä.
”Nyt meri alkaa omalta takapihaltamme”, Miettinen toteaa tyytyväisenä.
”Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vene jäisi laituriin. Kun vähänkin aikaa liikenee, suuntamme kohti ulappaa.”
Villa Auroran yläkerran työhuoneesta avautuu huikea merimaisema Loviisanlahdelle. © Arto Wiikari
Villa Aurora saaristolaistalo ranskalaisella twistillä
Villa Auroran rakentamisen lähtökohtana on ollut ekologisuus ja vastuullisuus, mutta talosta haluttiin tehdä myös visuaalisesti näyttävä.
Helena Miettinen kertoo, että ekologisuus ilmenee kaikissa rakennusmateriaaleissa. Esimerkiksi seinien hirsirakenteet on eristetty pellavalla ja muualla eristykseen on käytetty ekovillaa.
Villa Aurora lämpenee maalämmöllä, eikä kaksikerroksisessa 120-neliöisessä talossa ole Miettisen mukaan hukkaneliöitä.
Villa Auroran sisustuksen ovat suunnitelleet sisustussuunnittelija Henna Räisänen ja Miettisen tytär, sisustussuunnittelija Maria Pennanen.
Miettinen kuvailee Villa Auroraa saaristolaistaloksi ranskalaisella twistillä.
”Hirsi on Suomessa perinteisin rakennusmateriaali. Hirren valitsemalla kunnioitimme ja jatkoimme suomalaista ja saarelaista rakennusperinnettä.”
Miettisellä on myös ranskalaisia sukujuuria. Hän tunnustautuukin Ranskan ystäväksi ja kävijäksi.
Ranskalaista vivahdetta tuovat Villa Auroraan esimerkiksi ranskalaiset ovet, ranskalainen parveke, ranskalaista designia edustavat Ligne Roset -lamput ja -matot, kierreportaat ja pihan orangerie eli talvipuutarha.
”Periaatteessa portaiden pitäisi olla mustat, mutta nyt niiden sävy on valittu talon vaaleaan ja valoisaan sisustukseen sopivaksi.”
Myös makuuhuoneessa on vaaleaksi hiotut ja lakatut hirsiseinät. © Arto Wiikari
Oppia ja ahertamista
Villa Auroran rakentamisesta on vastannut ulkopuolisten ammattilaisten lisäksi Erkki Viljakainen, joka on ollut kuusi ja puoli vuotta eläkkeellä.
Alussa hän luuli rakentamisen olevan hauskaa ja helppoa. Mutta asuntomessutalon verrattain tiukka rakentamisaikataulu aiheutti myös paineita.
”Teen mielelläni omilla käsilläni. Olen oppinut ammattilaisten opastuksella paljon rakentamisesta”, hän kertoo.
Hän ahkeroi rakennustyömaalla viime syksynä noin 12 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Talvella 12 tunnin työpäivät lisääntyivät yhdellä. Kevään edetessä vapaapäiviä ei enää juuri ollut.
”Kiire aiheutti hieman stressiä varsinkin, kun myös budjetissa pysyminen hiersi koko ajan takaraivossa.”
Viljakainen kertoo, että Ukrainan sota on vaikuttanut rakentamiseen myös Suomessa.
”Rakennuskomponentteja ja raaka-aineita on jouduttu odottamaan sovittua pitempään, eikä kaikkia tilattuja toimituksia edes saatu.”
Keskeiselle paikalle sijoitetusta varaavasta takasta riittää syksyn tullen lämpöä koko taloon. © Arto Wiikari
Rommia arkussa
Villa Auroran yläkerrassa on kylpyhuoneen lisäksi aula ja työhuone, jonka kirjoituspöydän äärestä avautuu suora näköala merelle.
Kirjoituspöydän vierellä nurkassa seisoo Helena Miettisen antiikkiliikkeestä hankkima merimiesarkku.
Miettisen isoisä, jääkärikommodori Väinö Miettinen oli aikanaan Merivartioston päällikkö. Väinö Miettinen ehti nuorempana myös ”kaphorneriksi” kiertämällä Etelä-Afrikan eteläisimmän kärjen useita kertoja puuvalmisteisella purjelaivalla.
”Arkkuun on arkistoitu merimiesisoisän tutkimusaineistoa, matkakertomuksia ja ehkä pari pulloa rommia.”
Talon seiniä kiertävät hirret on hiottu ja vahattu Solana wax-vahalla vaaleiksi. Avaran keittiön keskellä on siirrettävä saareke.
”Kun saarekkeen ja pöydän siirtää syrjään, keittiössä sopii laittaa vaikka tanssiksi.”
Talon omistajien tavoitteena on ollut luoda uuteen kotiinsa myös arjen luksusta.
Miettinen tähdentää, että kaiken kiireen ja arjen aherruksen keskellä elämässä täytyy olla myös iloa.
”Jo se, että on elossa, on ilonaihe. Elämä on lahja, josta tulee nauttia.”
Yläkerran aulan lamppu luo saaristolaistaloon ranskalaista twistiä. © Arto Wiikari
Loppuelämän koti
Helena Miettinen arvioi muuttaneensa peräti noin 35 kertaa. Opiskelut ja työ ovat kuljettaneet hän pitkin poikin Suomea ja aina ulkomaita myöten.
Villa Aurora on Miettisen ja Erkki Viljakaisen kolmas yhteinen koti.
”Vaikka rakentaminen oli hektistä ja vei kaiken ajan, se oli vaivan väärtti, koska rakensimme taloa itsellemme”, Viljakainen sanoo.
Hän on päättänyt Miettisen kanssa, että Villa Aurora on heidän loppuikänsä koti. Alun perin he olivat suunnitellut 1-tasoista omakotitaloa, mutta kapean tontin vuoksi talo jouduttiin rakentamaan kahteen kerrokseen.
”Jos emme loppuelämäämme pysty kiipeämään portaita, taloon rakennetaan hissi”, Miettinen sanoo.
Intohimoisena merenkävijänä Viljakaista on harmittanut rakentamisessa ainoastaan se, että hän ei ole kesän mittaan juurikaan ehtinyt veneilemään.
Villa Auroran tontin rannassa on vielä rakenteilla aallonmurtaja. Rantaa on ruopattavat syvemmäksi, että Miettinen ja Viljakainen saavat veneensä kotirannan laituriin.
”Vastarannalta on jo kuitenkin venepaikkoja saatavilla, joten Loviisasta tulee meidän kotisatamamme.”
Valoisa Villa Aurora on pariskunnan loppuelämän koti. © Arto Wiikari
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti