Vanha asema muuntui Jarin kauniiksi kodiksi Nivalassa: ”Ennen aseman ostoa luin autolehtiä, nykyisin seuraan sisustusblogeja”

”Nivalan vanha asema tuli huutokauppaan loppuvuodesta 2008. Kiersin näytössä 15 minuuttia ja jätin sopivan tarjouksen. Asemamiehitys oli loppunut jo 2004, jonka jälkeen rautatieaseman kolmessa asunnossa oli ollut vuokralaisia.

Ihastuin ajatuksesta asua asemalla, sillä olen aina tykännyt vanhoista rakennuksista ja junista. Mummolani oli radan varressa Haapajärven Oksavalla. Katselin siellä pikkupoikana ohi kulkevia junia. Joskus laitoin ­kaverien kanssa kiskoille kolikoita, jotka liiskaantuivat junien alla. Se oli 60-luvun pikkupoikien leikkiä.

Aseman ostoaikaan pyöritin auto- ja moottoripyöräkauppaa ja tarvitsin liike- ja säilytystilaa maahantuomilleni ajoneuvoille. Sitä oli asemalla yllin kyllin.

Nivalan asema on ensimmäinen omistusasuntoni, sillä aiemmin olin aina asunut vuokralla. Olen Nivalasta maatilalta kotoisin, mutta asunut eri puolilla Suomea ja kuusi vuotta Floridassakin, josta toin 1990-luvulla työkseni jenkkiautoja maahan.”

Helmi-kissa viihtyy isäntänsä Jari Korkeakosken sylissä. Takana olevan sisäikkunan Jari rakensi saadakseen huoneeseen lisää valoa. © Susa Junnola

Selkeä mustavalkoinen sisustus luo seesteisen tunnelman kotiin. Uutta ja vanhaa on yhdistetty luovasti. © Susa Junnola

”Nivalalainen presidentti Kyösti Kallio odotti tällä asemalla junaa lähtiessään Helsinkiin. Koen usein historian siipien havinaa”, Jari kertoo. © Susa Junnola

Kylppäriin säihkettä

”Alussa aseman alakerran odotustilat ja lastauslaituri täyttyivät myytävistä moottoripyöristä. Niitä oli siellä parhaimmillaan 50. Asuin silloin paritalossa kylän toisessa päässä.

Aseman remontti tehtiin yhteistyössä Nivalan ammattikoulun Jedun kanssa. Se oli kiinnostava oppilastyö sähkö-, LVI- ja timpuriopiskelijoille. Minä maalasin, tapetoin ja lankutin illat ja välillä kesäyötkin. Golfaaminenkin jäi pitkäksi aikaa tauolle remontin takia.

Vuoden kestäneen remontin jälkeen muutin silloisen vaimoni kanssa aseman alakertaan, johon oli rakennettu kolme huonetta ja saunatilat. Remontti jatkui, ja vuoden kuluttua siirsimme kotimme yläkertaan.

Yläkerrassa olleet yksiö ja kaksio muutettiin avaraksi ja moderniksi loft-tilaksi. Vaatimattomasta kylpyhuoneesta tehtiin ylellinen: tuli tassuamme ja kattokruunu.

Ehdotin tuolloin hotellin perustamista alakertaan, mutta puoliso ei innostunut. Erottuamme vuonna 2015 lunastin aseman itselleni ja avasin lähes saman tien alakertaan boutiquehotellin.

Olen reissannut paljon Keski-Euroopassa työni vuoksi ja yöpynyt usein persoonallisissa B&B-paikoissa, joissa isäntäväki oli koko ajan läsnä. Samaan pienimuotoisuuteen pyrin minäkin. Teen ainoana työntekijänä kaikki siivouksesta aamupalaan.

Joskus varsinkin hotellin naisasiakkaat ihmettelevät, kuinka mies voi pyörittää yksin hotellia. Nauran vain, että hyvin tämä sujuu vanhalta punkkarilta logistiikkainsinöörin koulutuksella.

Kaikki hotellin neljä huonetta ovat erilaisia, sisustus on nostalgisen rönsyilevää. Nivalaan ei juurikaan tule turisteja, vaan asiakaskunta on enimmäkseen työmatkalaisia ja entisiä nivalalaisia, jotka käyvät sukuloimassa ilon ja surun juhlissa.”

Yläkerran kylpyhuoneessa on ripaus ylellisyyttä. Siellä on tassuamme ja kattokruunu. © Susa Junnola

Flyygeli olohuoneessa

”Olohuoneeni kruunu on ehdottomasti kaunis flyygeli, jonka ostin Kotkasta huutokaupasta. Se nostettiin nosturilla parvekkeelle kyljellään ja jalat irrotettuina. Meitä oli kuusi miestä kantamassa sitä paikoilleen.

Flyygeli viritetään soittokuntoon kerran vuodessa. Toissakesänä isännöin vuonna 1969 kirjoittaneiden luokkakokousta. Ryhmässä oli ammattipianisti Risto Lauriala, joka piti flyygelilläni puolen tunnin konsertin vanhoille luokkakavereilleen. Oli mahtavaa nauttia ammattipianistin esityksestä omassa olohuoneessa.

Olen tuonut Keski-Euroopasta paljon koriste-esineitä bisnesmatkoiltani. Kiertelen mielelläni kirpputoreja. Kun näen kiinnostavan tavaran, tiedän heti, sopiiko se kotiini. Sekoitan sisustuksessa vanhaa ja uutta, mutta kokonaisuuden täytyy olla selkeä ja ilmava. Kun hankin uutta, poistan yleensä jotain vanhaa. Nyt etsiskelen persoonallista tasoa rakkaille vinyylilevyilleni ja stereoilleni.

Makuuhuone on lempipaikkani kotona, sillä rauhoitun siellä ja katselen telkkaria pönttöuunin lämmössä.

Talossa on viisi toimivaa kakluunia. Yläkerrassa ne ovat olo- ja makuuhuoneessani. Talo lämpiää pannuhuoneesta ohjattavalla keskuslämmityksellä öljyn ja puun voimalla. Minulla on myös ilmalämpöpumppu jo viidettä talvea, ja se on pienentänyt huomattavasti öljyn kulutusta.”

Flyygelin päälle voi näyttävästi kattaa vaikka tervetuliaismaljat. Lamppu on uusvanha. © Susa Junnola

Jarin ikkunalaudoilla on vain muutama koriste-esine, sillä avara näkymä lastausta odottavalle puukuormalle on osa rautatiemiljöön viehätystä. © Susa Junnola

Makuuhuoneen kaari-ikkuna oli aluksi kylmässä komerossa. Jari avarsi remontissa näkymiä. © Susa Junnola

Makuuhuone lämpiää pönttöuunilla. Patterit ja ilmalämpöpumppu ovat harvoin käytössä. © Susa Junnola

Autolehdet sivuun

”Ennen aseman ostoa luin autolehtiä, nykyisin seuraan sisustusblogeja ja sisustuslehtiä. Erityisen tyytyväinen olen avaraan keittiööni, joka on olohuoneen kanssa samaa tilaa. Tykkään ruuanlaitosta, ja voin saarekkeella kokatessani seurustella sohvalla istuvien vieraiden kanssa.

Rautatieaseman henkeen sopii tiskialtaan ja yläkaapistojen välissä oleva taustalevy, jossa on kuva Helsingin rautatieaseman ratapihalta.

Keittiön korkeat kaapit ovat alkuperäiset, täyspuiset ja tukevat. Vaikka poistin vanhat keittiökaapit uusien tieltä, vein ne ullakolle odottamaan uusiokäyttöä.

Kun kunnostin asemaa, en hävittänyt mitään. Jemmassa on vanhoja lautoja uusiokäyttöön. Vanhoista vuorilaudoista olen jo tehnyt alakertaan kaksi krouvia lautapöytää hiukan Pentik-tyyliin.

On mukavaa, kun esineillä on tarina. Pidän alakerrassa kesäisin vohvelikahvilaa, ja sen penkkien historia sivuaa hiukan elokuvakriitikko Peter von Baghin elämää. Penkit ovat sairaalan psykiatrian osaston odotustilasta. Peterin isä Konrad von Bagh toimi siellä ylilääkärinä. Vohvelikahvilan myyntitiski on Konrad von Baghin arkistokaapin kokopuinen alaosa.

Kun psykiatrian osasto aikanaan purettiin, olivat tavarat menossa kaatopaikalle. Satuin oikeaan aikaan paikalle pakettiautolla ja toin vanhat aarteet uusiokäyttöä odottamaan.”

Pihasauna vaunuun

”Seuraava projektini on rakentaa pihasauna vanhaan, puiseen junavaunuun eli härkävaunuun.

Satuin juuri oikeaan aikaan ajamaan purettavan talon ohi Kempeleessä. Junavaunu oli pihalla. Kurvasin sinne ja sovin kaupat vanhasta vaunusta.

Saunaan tulee puilla lämmitettävä kiuas, pesutilat ja pieni tupa takkoineen. Saunan sisätila on jo verhottu päreillä ja tuppeen sahatulla haapalaudalla.

Saunan viereen asensin jo ulkoporealtaan, jossa nautin kuohuviiniä pimenevässä illassa. Pikapuolin pääsen myös saunomaan junavaunusaunaan.

Vanhan soittokellon ostin Hirvensalmen kirpputorilta iäkkäältä rouvalta. Paikka oli täynnä tavaraa, ja kylän seniorit istuivat siellä kahvilla. Kysyin, olisiko hänellä soittokelloa, jolla voisin kutsua asiakkaat aamupalalle. Rouva näytti soittokellon, jolla Lapuan hiippakunnan ensimmäinen piispa Eero Lehtinen oli kutsunut seurakuntaa. Varmistelin, että mistä rouva tietää tämän. Hän kertoi Eero Lehtisen olleen hänen appiukkonsa!”

Portaikon tasanne on musiikin kuuntelupaikka. © Susa Junnola

Ranskasta löytyi vanha teline viinipulloille. © Susa Junnola

Helmi-kissan ruokanurkka sopii talon tyyliin. © Susa Junnola

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 1/2023.

Lue myös: Ann ja Olavi Mattson elävät Kalliolaakson linnassa muurien ja tornien suojassa: ”Jotkut luulevat meitä rikkaiksi”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti