Outi Huusko on televisiosta tuttu viittomakielen tulkki - Pitkä ura on vienyt maailman eri kolkkiinkin: ”Tässä ehtii elää monta erilaista elämää”
Outi Huusko on tuttu koronatiedotustilaisuuksien viittomakielen tulkkina. Hänestä tuli tulkki, kun lauluopinnot tyssäsivät, mutta hän ei kadu valintaansa. Tulkkina hän on saanut kokea paljon.
Outi Huusko on päässyt kokemaan monia jännittäviä ja koskettavia asioita tulkin roolissa. Työ on vienyt häntä jopa Australiaan asti.
Keväällä 2020 viittomakielen tulkki Outi Huusko asettui koronatiedotustilaisuudessa hallitusviisikon viereen ja alkoi viittoa. Hän viittoi, kun pääministeri kertoi vakavana, että elämme nyt poikkeuksellisia aikoja ja sen jälkeen ministerien läpikäymät tiukat rajoitukset.
Huusko oli saanut puheita näytille vähän ennen tuota maaliskuista tiedotustilaisuutta, joten hän tiesi suurin piirtein, mistä oli kyse.
”Tulkatessa keskityn niin täysin viestin välittämiseen, että tajusin tilanteen hurjuuden vasta kun tiedotustilaisuus oli ohi”, Outi Huusko sanoo.
Hallituksen tiedotustilaisuuksia on ollut tuon jälkeen useita. Aina ne on myös tulkattu, ja niin viittomakieli ja sen tulkit ovat tulleet suomalaisille tutuiksi. Onpa ilmeikästä, moni totesi, kun katsoi tulkkien elehdintää ja kasvonilmeitä.
Yksi videopätkä Huuskon vauhdikkaasta tulkkauksesta päätyi jopa TikTok-sovellukseen.
”Viittomien ihastelu on ollut tervetullutta. Vuosikymmeniä olemme vastailleet lähinnä kysymyksiin, onko tämä kieli ollenkaan ja voiko viittoen oikeasti saada sanottavansa sanottua. Nyt siinä ministerien vieressä, viittomakieli konkretisoitui ensi kertaa monille ihan oikeaksi kieleksi.”
Ja niin Outi Huusko on saanut useaan otteeseen kärsivällisesti kertoa, että suomalaisten käyttämä viittomakieli on oma kielensä, samoin kuin suomenruotsalaisten viittomakieli – ja etteivät eri maalaiset viittojat käytä yhtä yhteistä viittomakieltä, sillä viittomat ovat kiinni yhteisössään ja kulttuurissaan niin kuin muutkin kielet.
”Nämä asiat ovat tulleet monille yllätyksenä, samoin kuin se, että en samalla viito siinä ohessa vaikkapa englanniksi.”
Monta erilaista elämää
Miten viitotaan kasvomaski? Entä hybridimalli tai Huoltovarmuuskeskus?
Korona-aika on tuonut viittomakielen tulkeille monia uusia sanoja ratkottaviksi.
”Juuri tänään kävimme kollegoiden Whatsapp-keskustelussa läpi sitä, miten hätäjarru-termi olisi järkevintä viittoa. Tarkoitetaanko siis junan hätäjarrua vain jonkin muun välineen jarrua. Tällaisia pohdintoja tulee lähes päivittäin eteen”, Outi Huusko kertoo.
Ja kun tulkataan vaikkapa hallituksen tiedotustilaisuuksia, aihepiirin pitää olla melko hyvin hyppysissä. Siksi tulkin työ vaatii jatkuvaa asioista perillä pysymistä, laajaa yleissivistystä ja uutisten seuraamista. Jo viikon loman jälkeen on kahlattava tarkkaan läpi uutisotsikot ja keskustelunaiheet, ennen ensimmäisiä tulkkauksia.
Huuskon yli 30 vuotta kestänyt ura tulkkina on pitänyt sisällään paljon muutakin kuin valtionjohdon tulkkaustilaisuuksia.
”Oikeastaan tässä työssä parasta on juuri se, että tässä ikään kuin ehtii elää monta erilaista elämää.”
Outi Huusko on muun muassa noussut ja laskeutunut vaijerien varassa Sydneyn yli 130 metriä korkean sillan, kontannut pakohuoneissa, tulkannut väitöstilaisuuksissa ja todistanut omien lastensa synnytysten lisäksi lukuisia muitakin syntymän ihmeitä.
Kaikkia näitä tilaisuuksia on yhdistänyt tulkkaus. Hän on opiskellut tulkin roolissa pitkää ja lyhyttä matematiikkaa, kerrannut historiaa, kieliä ja muita oppiaineita. Käynyt lääkärissä, sairaaloissa, kutsuilla, Linnan juhlissa ja hautajaisissa.
”Korona on myös laajentanut kielen tulkkauksen tekniset mahdollisuudet ja erityisesti etätulkkauksen ihan uusiin ulottuvuuksiin. Kun vielä pari vuotta sitten kuurolla oli hammaslääkärin vastaanotolla lääkärin ja hammashoitajan lisäksi suun eteen ojentautuneena myös tulkki, nykyään kuuro potilas voi seurata tulkkausta hammaslääkärin tuolissa omasta kännykästään.”
Tiiviitä yhteisöjä ei enää ole
Kuurojen tulkkauspalvelut ovat nykyään ihan toisenlaisia ja -laatuisia, kun Outi Huuskon aloitellessa työuraansa. Toisaalta myös kuuroja on yhä vähemmän, sillä kuurouteen johtavia sairauksia on saatu nykylääketieteellä kuriin. Samaan aikaa syntymäkuurojen sisäkorvaimplanttien leikkaukset ovat lisääntyneet huikeasti.
”On silti muistettava, ettei implantin saavien kuulo ole normaalia ja moni tarvitsisi ainakin joissakin elämänvaiheissa enemmän tulkkauspalveluilta ja viittomakielen oppia kuin heidän on mahdollista saada.”
Myös kuurojen entisaikojen tiiviit yhteisöt ovat hajonneet. Valtion kuurojen kouluissa kasvoi omia yhteisöjään, syntyi kuurojen murteita ja työtä tehtiin usein yhteisöllisesti vaikkapa teollisuudessa, tietojenkäsittelyn parissa tai ompelijoina. Nykypäivänä kuurot on integroitu pitkälti kuulevien kouluihin ja niin perinteiset ammattijaotkin ovat eriytyneet.
”Tämä herättää paljon keskustelua, mutta samaan aikaan monet kuurot murtavat työelämässä lasikattoja. Meillä Suomessakin on muun muassa jo kuuroja sairaanhoitajia, asiantuntijoita ja ainakin yksi lakimies.”
Oopperalava kutsui
Outi Huusko ei ole viittonut lapsesta saakka. Hänen äitinsä oli kuuroutunut nuorena aikuisena, mutta kotona ei viitottu, sillä äiti osasi lukea huulilta ja puhua. Kun Huusko oli 14-vuotias, äiti pisti tyttärensä viittomakielen kurssille.
Huusko meni kurssille vähän puoliväkisin, pari viikkoa kestävä leiri tuntui teinistä suorastaan kesän riistolta. Yllätyksekseen hän innostui. Viittomakieli on vaikeaa mutta samalla äärimmäisen kiehtovaa.
”Vaikka olen huono piirtäjä, hahmotan asioita visuaalisesti. Viittomakielessä käytetään tilaa, ja asiat ovat eri tavoin suhteessa toisiinsa kuin puhutussa kielessä. Se on polysynteettistä kieltä, yhteen viittomaan puserretaan niin paljon, että se kyllä haastaa jatkuvasti, mutta myös koukuttaa.”
Vaikka Outi Huusko innostui teini-ikäisenä viittomakielestä, hän ei ajatellut siitä ammattia itselleen. Hänen haaveenaan oli tulla oopperalaulajaksi. Huusko opiskeli laulua kotikaupunkinsa Oulun konservatoriossa, mutta muutettuaan Turkuun opiskelemaan viittomakielen tulkiksi laulunopetus ei ollut enää samantasoista.
Lopulta muutto Helsinkiin sinetöi uravalinnan.
”Lauluhaaveesta luopuminen oli elämän raskaimpia päätöksiä, mutta silti en päivääkään ole katunut sitä, että minusta tuli tulkki.”
Ja sitä paitsi tulkin työ on vienyt Huuskon myös takaisin nuoruuden haaveen pariin. Hän on päässyt Kansallisoopperan lavalle niin tulkkaamaan kuin esittämään tulkin roolia Covid fan tutte -oopperassa.
Viittominen on Huuskolle silti ennen kaikkea työ. Vapaa-ajallaan hän viittoo lähinnä kuuron isänsä kanssa, johon hän tutustui vasta aikuisena, sekä muutamien kuurojen ystävien ja kollegoiden kanssa.
”Kun ensimmäinen lapseni syntyi, koetin ahkerasti opettaa hänelle viittomia. Puolentoista vuoden ikäisenä hän osasi suurin piirtein saman verran viittomia kuin suomen kielen sanoja. Erikoista oli ehkä se, että ne olivat aika lailla eri sanoja.”
Into kuulevassa kodissa viittomiseen lopahti kuitenkin toisen lapsen yövalvomisiin ja ruuhkavuosiin. Jotain silti jäi.
”Meillä edelleen viitotaan ruokapöydässä saisinko maitoa ja saisinko vettä -tyyppiset toiveet”, Huusko hymähtää.
Kielen pintaa syvemmälle
Outi Huuskon työ tulkkina on samaan aikaan näkyvää ja näkymätöntä. Hän viittoo valtionjohdon puheita ja tiedotustilaisuuksia, mutta on viimeiset 14 vuotta tehnyt myös paljon toimistotöitä johtamansa tulkkien osuuskunnan parissa. Hän yrittää pitää tulkkaustöitä jatkuvasti almanakassa, sillä muuten taidot ruostuvat.
”Kun aikoinaan palasin äitiyslomalta töihin, en saanut mieleeni mikä on Hyvinkään viittoma. Sellaista tietysti sattuu ihan suomen kieltä puhuessa, mutta tulkatessa ne ovat ikäviä hetkiä.”
Tulkattavien tilanteiden vaikeusasteet vaihtelevat Huuskon mukaan melkoisesti. Joskus, vaikkapa väittelyssä, keskustelun sävy tai sisältö voivat vaihtua silmänräpäyksessä. Tai synnytyksessä synnyttäjä saattaa kipujen lomassa sanoa sellaisia asioita, joita ei ole harkinnut sanovansa ääneen.
Tulkki ei ole kuitenkaan sensori, vaan tulkki. Niin kirosanat, loukkaukset tai jopa herjat lentävät viittoen ja suomeksi tulkattuina.
”Sellaisissa tilanteissa ajattelen aina, että minä en ole tässä puhuja, teen työtä, jossa informaation, itse viestin välitys, on tärkeintä.”
Haastavia tulkkaustilanteita riittää. Kun puhuja vaikkapa viittaa puhuessaan nahkurin orsiin tai siteeraa pätkän ulkomuistista loppusoinnullista Leinon runoa, Huuskon on pyrittävä tekemään monia nopeita ja ei aina niin tyydyttäviä ratkaisuja lyhyessä ajassa.
”Ehkä jo Seitsemän veljeksen alun hämäläisen maiseman osaisin aika verevästi maalailla viittoen, mutta runomittainen siteeraus ei kyllä osuu aina ihan maaliinsa”, hän nauraa.
Vuodenvaihteen näkyvin viittomakielelle tulkkaus on aina presidentin uudenvuodenpuhe.
Vuonna 2021 Huusko ei ollut sen tulkkausvuorossa, mutta lopulta hänet kuitenkin nähtiin televisiossa, koska kollega sairastui ennen lähetystä.
”Presidentin puheessa on tietysti lähtökohtaisesti jo juhlava tunnelma, joka virittää tulkinkin tiettyyn rooliin. Mutta täytyy myöntää, että niissä on myös haasteensa, sillä presidenttimme eivät puheissaan aina ole ihan suorasanaisimmasta päästä.”