Saila ja Eero viettävät talvet Fuengirolassa: ”Mielikin on kepeämpi auringossa”
Saila ja Eero Koivisto lentävät talvisin Espanjan Aurinkorannikolle. Heitä ei houkuta auringonotto rannalla, vaan vaeltelu Fuengirolaa ympäröivillä vuorilla.
”Tulemme tänne elämään tavallista arkea, emme rantalomille”, kertovat 50 vuotta yhdessä kulkeneet Saila ja Eero Koivisto. © Teemu Laitinen
Kiitollisuus tulvahtaa Saila Koiviston mieleen usein, kun hän kävelee marraskuussa miehensä kanssa pitkin aurinkoista rantakatua Fuengirolassa.
”Täällä on hyvä pysähtyä myös siihen, ettei ole mitään välttämätöntä tekemistä. Kotona tulee aina kohennettua jotain.”
Opettaja-arkkitehti-pariskunnan työvuodet Kuopiossa vilistivät vauhdilla. Kolmentoista lapsensa kanssa Koivistot matkustelivat paljon kotimaassa.
”Kun syksyllä hyppäsimme työvuoden rutiineihin, talvet eivät juuri toisistaan erottuneet.”
Aurinkorannikolla tahti on toinen.
”Keräämme kaksistaan hitaita muistoja. Ja mielikin on kepeämpi auringossa.”
Kaamosaikanakin Aurinkorannikolla on valoisaa kymmenen tuntia päivässä.
Kahdeksatta talveaan Aurinkorannikolla viettävät Koivistot ovat liikunnallinen pariskunta.
Andalusiassa Koivistojen päivät täyttyvät liikunnasta, sillä Fuengirolan seudulla on erinomaiset mahdollisuudet ulkoiluun ja kuntoiluun.
Liikunnalliset Koivistot pyrkivät kävelemään joka päivä 10 kilometriä. Idyllisessä Mijasin kylässä riittää eritasoisia patikointireittejä. © Teemu Laitinen
Seitsemän kilometriä pitkää rantakatua Paseo Maritimoa pitkin on hyvä kävellä. Täällä ulkoilevat rollaattoreilla ja pyörätuoleilla hekin, jotka Suomessa istuisivat talven neljän seinän sisällä kylmän ja liukkauden vankina.
Rantahiekalla voi ohjatusti jumpata, joogata, venytellä kuminauhalla, opetella flamencoa tai harjoitella turvallisesti aivoja virkistävää takaperinkävelyä. Muutkin kuin suomalaiset sauvakävelevät hiekalla, tietysti paljain jaloin.
Saila ja Eero Fuengirolan rantakatu Paseo Maritimolla. Se on heistä turvallinen, kunhan pitää kukkaron ja puhelimen vaatteiden alla. © Teemu Laitinen
Parvekkeeltaan Koivistot ihailevat auringonnousua ja näkymiä satamaan. © Teemu Laitinen
Ainutlaatuinen suomalaiskupla
Ensimmäisenä eläkevuotenaan, vuonna 2014 Koivistot harjoittelivat Espanjan-elämää Torreviejassa. Paikka tuntui lämpimältä, mutta liian hiljaiselta. Fuengirola vaikutti heti kotoisalta siksikin, että paikkakunnalla asuu ystäviä ja tuttuja. Vastaavaa yhteisöä, suomalaiskuplaa, ei ole missään muualla maailmassa.
Suomalaisia asuu Malagan ympäristössä, lähinnä Fuengirolassa ja Torreblancassa talvisin ainakin 15 000. Paikkaa on sanottu Suomen eteläisimmäksi vanhainkodiksi, mutta ympärivuotisesti Costa del Solille muuttaa etätöihin myös nuoria perheitä.
Vaikka Koivistot puhuvat espanjaa ja englantia, kotikulttuurista tutut palvelut helpottavat arkea.
”Täällä on monipuolinen Sofia-opisto, jossa voi käydä vaikka jumppatunneilla.”
Myös Asociacion Finlandesa Suomela pyörittää vankassa viikko-ohjelmassaan muun muassa padel-kerhoa, joogaa ja keppijumppaa.
Koivistojen suosimaa liikuntaa on varsinkin patikointi Fuengirolan vuorilla.
Pari on kiitollinen nuorelle parille, johon he tutustuivat kuusi vuotta sitten Fuengirolassa.
”Pariskunta vaelsi lastensa kanssa vuorilla ja vei meidät mukanaan. Siitä jäi kipinä nousta joka viikko Mijas-vuoristoon tai tehdä kaupunkivaellus Malagassa, Esteponassa tai Marbellassa.”
”Rakastamme historiallisia kaupunkeja”
Lähivuorille pääsee myös suomalaisen seurakunnan aktiivien järjestämillä vaelluksilla. Niille on turvallista osallistua, vaikka reitit ovat toisinaan kivisiäkin.
”Vuorilla pitää olla traktoripohjakengät ja kävelysauvat, ettei luisu reiteiltä piikkipensaikkoon.”
Pisimmillään Koivistot ovat vaeltaneet parikymmentä kilometriä päivässä. He ovat kiivenneet Sierra Nevadan La Maromalle kahden kilometrin korkeuteen.
”Silloin kyllä pohkeet kramppasivat, ja reissu lumirajalle opetti pitämään mukana lämmintä vaatetta, kunnollisen pasta-tonnikala-kananmuna-lounaan ja paljon juotavaa. Olen sellainen kuivan kesän orava, että juominen tahtoo unohtua”, Eero kertoo.
Karu vuoristo herää jo tammikuussa. Silloin hurmaavat jakarandat, vaaleanpunaiset mantelipuut ja keltaisena kukkiva piikkipensaikko.
Omin nokin ei kovin syvälle vuoristoon kannata nousta, ettei seitsemän maissa tihenevä pimeä eksytä. Vaelluksille onneksi löytyy kavereita, kun kyselee suomalaisia tavatessaan.
Koivistot ovat huimapäinä vaeltaneet myös Caminito del Reyn, Kuninkaantien. Se on jyrkässä solassa kulkeva kahdeksan kilometrin reitti.
”Viileiltä vuorilta on ihana palata rannalle. On kuin tulisi Suomessa syksystä kesään”, Saila sanoo.
”Vuorilla pitää olla traktoripohjakengät ja kävelysauvat, ettei luisu reiteiltä piikkipensaikkoon.” © Teemu Laitinen
Fuengirolassa näkee talvisaikaan uimareita vain harvoin, mutta Saila aloittaa aamunsa ystäväporukan kanssa meressä. Aamu-uinnin jälkeen hän pulahtaa lämmittelemään hotellin altaaseen.
Rannasta saa tulevaisuudessa entistä enemmän irti. Sinne on valmistumassa La Senta Litoral, tasainen lankkupolku kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten. Kun lankkupolku joskus valmistuu, sitä pitkin voi vaeltaa vesirajassa koko 180 kilometriä pitkän Aurinkorannikon.
”Kenkien pitää täällä olla hyvät, kulkipa vierivillä kivillä tai tasaisella paseolla”, Koivistot tietävät.
He ovat pysyneet terveinä. Jos vaivoja tulisi, lääkäripalveluja, fysioterapeutteja, osteopaatteja ja monenlaisia valmentajia löytyy omalla kielellä.
Vanhoissa kaupungeissa elävä historia kiinnostaa Koivistoja liikunnan lisäksi.
Olé-lehti, matkatoimisto Meriatur ja Suomela järjestävät päiväretkiä historiankirjoista tuttuihin kaupunkeihin.
”Rakastamme historiallisia kaupunkeja. Olemme vuosien varrella tutustuneet Gordobaan, Granadaan ja Cadiziin. Olemme menneet Gibraltarin yli Marokon puolelle.”
Koivistot ovat kävelleet myös Sevillan maailmannäyttelyalueen läpi Guadalquivir-joen saaressa.
”Kolmessa vuosikymmenessä rakennukset ovat pahoin rapistuneet”, Eero sanoo.
Pariskunta on matkustanut rannikolle myös keväällä kokeakseen vaikuttavan elämyksen, Espanjan pääsiäisen, Semana Santan. Toissa vuonna espanjalaiset itkivät ääneen, kun korona peruutti kaikki kulkueet ja juhlallisuudet, joihin oli vuosi valmistauduttu.
Tänä vuonna paljon väkeä kerääntyi taas Malagan lähelle Riogordoon, jossa koko kylä esitti pääsiäisnäytelmän.
10 kilometriä päivässä
Koivistojen on vaikea keksiä huonoja puolia Aurinkorannikolla talvehtimisesta.
”Vuokrat ovat pandemian myötä nousseet, ja kaupungista on karsiutunut paljon ravintoloita ja pikkukauppoja”, he mainitsevat.
”Kaupunki vaikuttaa hiljaisemmalta kuin edellisvuosina”, Eero sanoo.
Koivistot asuvat espanjalaiselta väittäjältä vuokraamassaan hyvinvarustellussa studiossa eli yksiössä rantahotellissa.
”Minunkin tulee tartuttua kapustaan, kun keittiö on koko ajan silmissä”, mieluiten mereneläviä kokkaava Eero sanoo.
Koivistot tekevät ruokaostoksensa espanjalaisten tapaan Mercadonassa tai kävelevät kaupungin reunalle Lidliin.
”Yleensä keksimme jonkin pikkuasian, jota lähdetään varta vasten hakemaan kauempaa, että saamme päivittäin käveltyä 10 kilometriä. Viimeksi taidettiin kävellä viiden kilometrin päähän ostamaan kynttilä.”
He laittavat itse ruokaa tai syövät paikallisia ruokia bougerones-kaloista churro-munkkeihin. Hedelmiä, varsinkin mangoja ja persimoneja, tulee nautittua useammin kuin kotona.
”Ulkona syödään, kun tavataan ystäviä.”
Saila viihtyisi talven myös kotona kynttilänvalossa, mutta Eerosta tuntuu, että näkökin sumenee kaamoksessa.
Koronatalven he viettivätkin Kuopiossa – hiihtämässä.
Koivistoilla onkin vuosien kokemuksen tuoma syy lomailla juuri täällä:
”Lomailla voi missä vaan, mutta talvikauden arkiasuminen sujuu helposti Fuengirolassa.”
Suomalaisella liinalla ja kynttilänjaloilla Saila loihtii kodin tuntua. Parin talvikuukauden jälkeen tulee kova ikävä 54 lastenlasta. © Teemu Laitinen
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 11/2022.
Juttua muokattu 30.12.2022 klo 12.00. Korjattu sitaatista Sofia-kansalaisopisto opistoksi. Kyse on Sofian kannatusyhdistys ry:n toiminnasta.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti