Nykynuorista tulisi kriisissä veteraanien veroisia taistelijoita – mutta sotakirjailija Helena Immonen tietää: ”Rokan Antti ei intin cooper-testiä juoksisi”

Helena Immonen kuvasi syyskuussa ilmestyneessä esikoisromaanissaan Operaatio Punainen Kettu Suomea, joka johtuu vasten tahtoaan kansainväliseen kriisiin, sodaksi asti.

Kirjassa kuvataan, miten hyvinvointielämään tottuneet nuoret naiset ja miehet joutuvat kukin tahollaan päättämään, lähteäkö puolustamaan vanhaa – tai joillekin tänne muualta muuttaneille uutta – kotimaataan. Kirjan päähenkilöt kasvavat viime sotien veteraanien veroisiksi, kukin omalla tavallaan, mutta myös maksavat siitä kovan hinnan.

Puolustusvoimissa siviilivirkamiehenä työskentelevä Helena Immonen näyttää uskovan nykynuoriin, esimerkiksi niihin 2000-luvulla syntyneisiin, jotka ensi tammikuussa menevät alokkaiksi. Vaikka heidän isänmaanrakkautensa ei näyttäydy ulospäin samanlaisena, kuin mihin ehkä olemme tottuneet.

Mitkä ovat nuorten ja vaikkapa suurten ikäluokkien maanpuolustustahdossa ja ”isänmaallisuudessa” ne keskeiset erot, jotka meidän pitäisi ymmärtää?

”Jo oma sukupolveni eli Y-sukupolvi arvostaa esimerkiksi työelämässä todella paljon arvoja ja eettisyyttä. Karkeasti sanottuna ennen oltiin tyytyväisiä, kun saatiin vakituinen työ, joka toi elannon. Nykynuorille tämä ei riitä, vaan työnkin on vastattava yhä enemmän omia arvoja ja elämänkatsomusta.

Jos haluamme, että nuoret ovat valmiita puolustamaan Suomea, meidän on pidettävä huolta siitä, että suomalainen yhteiskunta pystyy vastaamaan nuorten arvoihin. Kun katsotaan vaikka nuorisotutkimuksia, niin näemme, että esimerkiksi tasa-arvo on nuorille selvästi tärkeämpää kuin vanhemmille.

Enkä ollenkaan halua vähätellä vanhempien sukupolvien tasa-arvon arvostusta – Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, ja nimenomaan aiemmat ikäpolvet ovat sen rakentaneet. Mutta nykynuoret ovat kasvaneet tähän tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, joten heidän lähtökohtansa on aivan eri.

Nuoret haluavat kehittää Suomea vieläkin paremmaksi ja aidosti yhdenvertaiseksi kaikille. Nuorten arvot tulevat vahvasti haastamaan esimerkiksi vain miehiä koskevan asevelvollisuuden.”

Itsenäisyyspäivän vietto on täynnä perinteitä, seppeleitä haudoille ja Tuntemattoman Sotilaan katselua televisiosta. Puhuttelevatko ne 2000-luvun lapsia tai eri kulttuureista tulleita?

”Mitä vähemmän nuorella on kosketuspintaa edellisiin sotiin, esimerkiksi sukulaisia jotka ovat kokeneet sen seuraukset, sitä vähemmän ne asiat puhuttelevat, ainakaan henkilökohtaisella tasolla. Mielestäni on erittäin tärkeää opettaa historiaa ja pitää huolta, että uudet sukupolvet ymmärtävät kotimaamme taustat ja historian. Uskon myös, että Aku Louhimiehen versio Tuntemattomasta kiinnostaa kyllä vielä pitkään nuoriakin katsojia. Mutta yhteiskunta kehittyy ja nuoret tulevat muokkaamaan sitä kasvaessaan.

Tulevaisuudessa itsenäisyyden juhlinnassa tulevat varmasti enemmän korostumaan muutkin asiat kuin sotien traditiot. Ja se on ihan hyvä, koska tulevaisuuden Suomi kuuluu uusille sukupolville – heille se myös sodissa taisteltiin.”

Kirjaasi on kehuttu nimenomaan sotaan joutuvan ihmisen mielenliikkeiden uskottavasta esittelystä. Mihin arviosi suomalaisten kriisinsietokyvystä pohjautuu?

”Olen vuosien aikana lukenut sekä artikkeleita että kirjoja, joissa on käsitelty esimerkiksi sodan vaikutusta ihmisen psyykeen. Yksi päähenkilöistäni, Joni, kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä. Nykyään tästä tiedetään lääketieteessä enemmän kuin viime sotien aikaan. Halusin käsitellä sodan traumaattisuutta kirjassa päähenkilöiden kautta, ja traumaperäinen stressireaktio oli siihen yksi tapa.

Kriisinsietokyky on toki paljon muutakin. Toinen päähenkilö Riina joutuu kirjassa kamppailemaan sen kanssa, pystyykö tappamaan toisen ihmisen. Tämänkin tiedetään olevan todellinen ilmiö, sillä esimerkiksi maailmansodista ja Vietnamin sodasta on tutkimustietoa siitä, miten paljon tai vähän sotilaat todellisuudessa ampuivat tähdättyjä laukauksia, koska eivät pystyneet tappamaan.

Nämä ovat yksilöiden kohtaamia vaikeuksia kirjassa. Sen lisäksi kuvaan tietysti yhteiskuntaan kohdistuvia iskuja, joihin Suomi pyrkii vastaamaan. Kuvaukseni näistä perustuu muun muassa asiantuntija-artikkeleihin sekä asiantuntijoiden haastatteluihin.”

Kaikki nuoret eivät jaksa juosta intin cooperissa enää 3500 metriä. Helena Immonen on itse reservinupseeri ja töissä Puolustusvoimissa. Ovatko nykyiset nuoret heikompia tai huonompia sotilaita kuin aiemmin?

”Päinvastoin! Varusmieskoulutuksessa nähdään aivan selvästi, miten hienosti nykynuoret pystyvät suoriutumaan heille annetuista tehtävistä. Kotiutumisen kynnyksellä suorituskyky on huipussaan.

Totta on, että juoksutestien tulokset ovat selvästi heikentyneet, ja se on huolestuttavaa paitsi maanpuolustuksen, myös kansanterveyden näkökulmasta. Fyysisellä kunnolla on suora yhteys myös ihmisen henkiseen jaksamiseen kriisitilanteessa.

Kyllä minä toivon, että tämä cooper-kehitys saataisiin pysähtymään ja kääntymään parempaan suuntaan. Ei meidän missään nimessä tarvitse tavoitella 3000 metrin testikuntoa kaikille, mutta parannusta kuitenkin nykytilanteeseen. Mutta sitä ei Puolustusvoimat voi ratkaista, koska ihmisen peruskuntoa rakennetaan lapsuudesta asti.”

Osa hyväkuntoisistakin nuorista tosin lintsaa juoksutestissä huvikseen, jos ei koe sitä mielekkäänä. Olisiko Tuntemattoman Lammio saanut Rokan Anttia juoksemaan cooperin?

”Heh, jos Antti ei suostunut kivien asettelijaksi, tokkopa hän olisi suostunut cooperiakaan juoksemaan samalla komentopaikan polulla.

Luultavasti hän olisi vastannut, että ”hänen raskaana oleva vaimonsa Kannaksella juoksee cooperin joka päivä mennessään ruista leikkaamaan”.

Lue myös: Tanssi seis! Sota-ajan Suomessa tanssiminen oli kiellettyä huvia – ja tämä oli sen hinta