Ihmisen paras ystävä on saanut monenlaista kohtelua – Koiria on palvottu ja syöty

Jaa kaverilleTilaa Seura
© MVPhotos
Arkeologiset löydöt kertovat koiran ja ihmisen yhteisestä historiasta. Koiria on aikoinaan sekä palvottu pyhinä eläiminä että syöty.

Koiran sanotaan olevan ihmisen paras ystävä, mutta mistä ihminen sen sai ja milloin? Tätä kysymystä on yritetty selvittää vuosikaudet, mutta yksimielisyyttä asiasta ei ole.

Varhaisimpien havaintojen mukaan ihmisen ja koiran yhteiselo ulottuisi jopa 30 000 vuoden päähän, mutta todisteet tästä ovat hataria. Sen sijaan turvallisesti voidaan sanoa, että jo 10 000 vuotta sitten ihminen ja koira olivat löytäneet toisensa eri puolilla maailmaa.

Se, missä alkuperäinen kesyyntyminen on tapahtunut, on vielä enemmän hämärän peitossa kuin ajankohta.

Vaikka milloin- ja missä-kysymyksiin ei olekaan lopullista vastausta, monet arkeologiset löydöt valottavat koiran merkitystä varhaisissa ihmisyhteisöissä. Koira on ollut enemmän kuin metsästäjä ja apulainen; sitä on jopa palvottu pyhänä eläimenä.

Yhdistävä side

Yksi mielenkiintoisimmista löydöistä ovat hiljattain julkaistut kalliokaiverrukset Saudi-Arabian luoteisosasta. Niihin on kaiverrettu satoja koiria. Kaikilla koirilla on pystykorvat, lyhyehkö kuono ja kippurahäntä.

Taiteilija on nähnyt myös vaivaa piirtääkseen koirille laikkuja, joista yksilöt erottuvat.

Jotkut kaiverrukset kuvaavat metsästäjää, joka on suuren koiralauman ympäröimä. Toisissa kuvissa koirat purevat antilooppeja, joten koiria todennäköisesti käytettiin tuolloin metsästyksessä.

Kaiverrukset ovat tutkijoiden mukaan yli 8 000 vuoden ikäisiä, joten ne ovat vanhimmat tunnetut kuvaukset koirasta.

Löydön huomionarvoisin piirre on se, että joissakin kuvissa ihmisen ja koiran välille on piirretty viiva, ikään kuin koira olisi kytketty hihnaan. Jos ihmiset jo tuolloin pitivät koiraa kytkettynä, kyseessä on vanhin havainto koirien talutushihnasta.

Toinen vaihtoehto kuitenkin on, että viiva on symbolinen ja viittaa siteeseen koiran ja ihmisen välillä.

Rituaalista paloittelua

Vuonna 2013 arkeologit raportoivat erikoisesta koiralöydöstä Lounais-Venäjällä. He olivat tehneet kaivauksia alueella, jossa paimentolaiset olivat siirtyneet pysyvään asutukseen noin 4 000 vuotta sitten.

Yllätyksekseen he löysivät kymmenittäin koirien jäännöksiä. Koirat eivät olleet kuolleet sattumalta, vaan ne oli tapettu ja paloiteltu hyvin järjestelmällisesti. Esimerkiksi kuonon luut oli paloiteltu kolmeen osaan.

Tutkijoiden mukaan luiden paloittelu oli niin erikoista, että kyseessä ei ollut vain koirien käyttäminen ravintona. He uskovat, että kyseessä oli jonkinlainen rituaali.

Rituaalin puolesta puhuu sekin, että lähes kaikki paloitellut koirat olivat yli kymmenvuotiaita. Ne olivat siis eläneet yhdessä ihmisten kanssa, ja niistä oli pidetty huolta. Lisäksi lähes kaikki tapetut koirat olivat uroksia. Koirilla oli näille paimentolaisille siis jokin maaginen merkitys.

Parantava nuolaisu

Koirien ”pyhyydestä” kertonee paljon myös Israelista löytynyt koirien joukkohauta.

Ashkelonin koirien hautausmaalta on kaivettu esiin yli tuhannen koiran jäänteet. Tutkijoiden mukaan hautausmaa on perustettu aikana, jolloin koiria palvottiin alueella pyhinä.

Koirien uskottiin olevan jumalolentoja, jotka saattoivat parantaa sairauksia esimerkiksi nuolemalla sairasta kohtaa.

Lue myös:

Voiko koira estää syrjäytymisen?

Koira vieköön! Tällaisia ovat kuninkaalliset karvakuonot

X