Harvinainen valkoinen hirvi voi yleistyä Suomessakin, jos metsästäjät jättävät ne rauhaan – ”Metsästys on tärkein hirviin kohdistuva kuolevuustekijä”

Harvinaisia valkoisia hirviä on havaittu viime vuosina esimerkiksi Salossa ja Hyvinkäällä. Erikoiset eläinyksilöt kiinnostavat, mutta tutkijan mukaan ihmisellä ei ole syytä erityisesti suosia tai karsia niitä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Poikkeuksellisen väriset eläimet jakavat mielipiteitä. Pitäisikö erilaisuutta vaalia vai kohdella eläintä kuten sen lajitovereitakin?

Harvinaisia valkoisia hirviä on havaittu viime vuosina esimerkiksi Salossa ja Hyvinkäällä. Erikoiset eläinyksilöt kiinnostavat, mutta tutkijan mukaan ihmisellä ei ole syytä erityisesti suosia tai karsia niitä.
Teksti:
Kiia Heikkilä

Valkoinen hirvi on harvinaisuus, johon voi kuitenkin törmätä myös Suomessa. Tosin täysin valkoisia, punasilmäisiä albiinoja, joilla ei synny väriainetta, ei ole Suomessa tavattu.

Suomessa on arviolta 20–30 valkotyyppistä hirveä. Niillä on hieman ruskeaa väriä esimerkiksi laikkuina. Myös niiden silmät ovat normaalin väriset, eli tummat, sillä näillä hirvillä väriainetta syntyy, se ei vain kulkeudu oikeisiin paikkoihin. Kummassakin tapauksessa on kyse periytyvästä geenimuunnoksesta.

”Metsästys on tärkein hirviin kohdistuva kuolevuustekijä”, kertoo Luonnonvarakeskuksen hirvieläimien erikoistutkija Jyrki Pusenius.

”Geenimuunnoksen runsaus ja sen muutokset riippuvat paljon siitä, miten valkoinen hirvi saa metsästäjän suhtautumaan. Jos niitä säästetään, valkoiset värimuunnokset voivat jopa yleistyä.”

Ruotsi hullaantui valkeasta hirvestä

Yle uutisoi marraskuussa 2019, että eri metsästysseuroilla on erilaisia näkemyksiä valkoisen hirven kaatamisesta. Osan mielestä ihmisen tehtävä ei ole suosia luonnonoikkuja ja näin jalostaa hirvikantaa. Jotkut taas säästävät erikoisen eläimen, koska hirviä riittää muutenkin.

Ruotsissa eräs valkoinen hirvi, joka nimettiin Ferdinandiksi, nousi valtavaan suosioon vuonna 2017, kun siitä levisi videoita ja kuvia kansainvälisesti.

Muutamaa kuukautta myöhemmin Ferdinand oli hyökännyt koiriaan ulkoiluttavaa naista kohti. Poliisi määräsi silloin hirven lopetettavaksi, sillä se liikkui lähellä asuinalueita ja joitakin paikallisia pelotti liikkua luonnossa. Eläinten oikeuksia puolustava ruotsalainen Djurens Rätt älähti tästä ja keräsi yli 50 000 ääntä vetoomukseen valkoisen hirven säästämiseksi.

Poliisi peruikin lopetuskäskyn perustellen sitä sillä, ettei hirvi ollut käyttäytynyt uudestaan aggressiivisesti. Suomessa valkoisiin hirviin on suhtauduttu maltillisemmin.

”Valkoisia hirviä voi pitää luonnon vaihteluun kuuluvana ilmiönä, johon ihmisen ei tarvitse erityisesti puuttua. Eli ei ole mitään syytä suosia tai karsia niitä”, Jyrki Pusenius toteaa.

Miksi värillä on väliä?

Poikkeukselliset valkoiset eläimet ovat kiinnostaneet ihmisiä muidenkin lajien kohdalla. Esimerkiksi valkoisia rewantiikereitä on noin 200 kappaletta, vaikka luonnossa on tiettävästi törmätty vain yhteen. Tämä yksilö vangittiin vuonna 1951 ja siitä polveutuvat kaikki nyt elävät valkoiset intiantiikerit.

Eläimiin liittyviä taikauskoja on monia ja niistä usea liittyykin eläimen väriin. Esimerkiksi mustia kissoja pidetään epäonnekkaina. Uskomukset voivat tuntua harmittomilta loruilta ja sananlaskuilta, mutta eläinsuojeluyhdistyksissä on huomattu, että mustia eläimiä hylätään useammin kuin muita.

Halu suojella valkoista hirveä voi osaltaan liittyä myös valkoisen värin herättämiin mielleyhtymiin. Valkoinen nähdään perinteisesti hyvyyden, viattomuuden ja valon värinä.

Monissa kansantaruissa ja uskonnoissa eri puolilta maailmaa valkoinen ja musta edustavat hyvää ja pahaa. Esimerkiksi enkelit kuvataan yleisesti valkoisiksi. Musta enkeli on taas pahaa tehnyt enkeli, joka on karkotettu paratiisista.

Lue myös: Peruukkisarvinen hirvi on luonnossa harvinainen – Näin sukukalleudet ovat kytköksissä erikoisten sarvien syntyyn

hirvi voi kasvattaa peruukkisarvet

”Peruukkisarvet on hirven ja kauriin luustohäiriö: sarvet jatkavat kasvamistaan eivätkä putoa. Lopulta päässä on kuin luinen peruukki,” Kaarlo Nygren kertoo. © Jere Malinen

X