Hirvikärpäsen virhearvio: Ei pysty käyttämään ihmisen verta ravinnokseen

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hirvikärpänen
Jos hirvikärpänen imaisee ihmisverta, pistos voi aiheuttaa iho-oireita ja kutinaa. © Eemeli peltonen/vastavalo
Hirvikärpänen imee ravinnokseen isäntäeläimen verta. Yhdestä hirvestä on löydetty jopa 10 000 hirvikärpästä.

Varsin moni sienestäjä ja metsästä odottaa jo pakkasia.

Kun lämpötila painuu miinusasteille, elokuun lopulta asti lentäneet hirvikärpäset lopettavat lentämisen, sillä ne eivät kestä kylmyyttä.

Ilmojen viiletessä hirvikärpänen jatkaa kuitenkin elämäänsä isäntäeläimensä turkin suojassa.

”Yhdestä kaadetusta hirvestä on löydetty enimmillään jopa 10 000 hirvikärpästä”, kertoo dosentti Jari Haimi Jyväskylän yliopistosta.

Suuri määrä hirvikärpäsiä hirven turkissa merkitsee sitä, että osa hirven itselleen tuottamasta eloperäisestä aineesta kuten verestä päätyy loisille.

”Loiset heikentävät isäntäeläimen kuntoa, mutta hirvikärpäset eivät suoraan aiheuta hirven menehtymistä.”

Siivet irti

Hirvikärpänen levisi maahamme 1960-luvulla hirvien mukana silloisesta Neuvostoliitosta. Ensimmäiset havainnot tulokashyönteisestä tehtiin Kaakkois- ja Itä-Suomessa, mutta nykyään hirvikärpänen on levinnyt koko maahan aina Rovaniemeä myöten.

”Hirvikärpästen määrässä on pientä vuosittaista vaihtelua. Mitä tiheämmässä on hirviä, sitä enemmän alueella on myös hirvikärpäsiä”, Haimi toteaa.

Kun hirvikärpänen löytää isäntäeläimen, se irrottaa siipensä ja jää eläimeen loppuiäkseen. Ravinnokseen hirvikärpänen imee isäntäeläimen verta.

Hirvikärpänen saattaa elää hirven lisäksi myös muissa hirvieläimissä, kuten peuroissa ja metsäkauriissa.

”Poro ei välttämättä ole hirvikärpäselle sopiva isäntäeläin”, Haimi kertoo.

”Poron karvoitus on tyvestä niin tiheää, että hirvikärpäsen on hankala päästä imemään verta poron iholta.”

Avuton lentäjä

Hirvikärpäsnaaras kantaa munia, joista kuoriutuvat toukat pysyvät naaraan sisällä, kunnes ne koteloituvat, ja naaras pudottaa ne maahan.

Aikuisten yksilöiden kuoriutuminen koteloista vaatii talvehtimisen jälkeen tietyn lämpösumman eli tarpeeksi lämpimiä päiviä.

”Meidän ilmastossamme muodonmuutos ajoittuu alkusyksyyn ”, Haimi toteaa.

Hirvikärpänen on kömpelö lentäjä eikä se siirry yleensä kuin muutamia kymmeniä metrejä iskeytyäkseen hirveen tai hirveksi luulemaansa kohteeseen. Tuuli ja sade vaikeuttavat hirvikärpäsen lentämistä entisestään.

”Ihmiseen päätyvä hirvikärpänen tekee virhearvioinnin. Hirvikärpänen ei pysty käyttämään ihmisen verta ravinnokseen, ja sen kehitys pysähtyy.”

Osa luontoamme

Hirvikärpänen ei muni ihmiseen, mutta se saattaa maistaa imukärsällään ihmisestä verta, jolloin pistos voi aiheuttaa allergiareaktioita, iho-oireita ja kutinaa.

Hirvikärpäsellä on oma tehtävänsä luonnon ravintoketjussa. Jyrsijät ja pikkunisäkkäät käyttävät sen koteloita ravinnokseen, ja linnut saalistavat aikuisia hirvikärpäsiä suoraan ilmasta.

”Ihminen ei ole tuonut hirvikärpästä Suomeen, vaan se on luontaisesti maahamme levinnyt hyönteinen, joten sillä on oma paikkansa ekosysteemissämme” Haimi sanoo.

”Ihminen ei pysty säätelemään hirvikärpästen määrää tai leviämistä muulla tavoin kuin säätelemällä hirvikantaa.”

X