Korkeasaaren pikkuapinat lisääntyvät liikaa – ehkäisyä tarvitaan

Jaa kaverilleTilaa Seura
Pikkumarmosetin poikanen saa turvallisen kyydin lauman aikuisen naaraan selässä. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Pikkumarmosetti on maailman pienin apinalaji. Korkeasaaren eläintarhassa pikkumarmosettien perhe-elämä löi henkilökunnan ällikällä: poikasia syntyi kerralla enemmän kuin piti olla mahdollista.

Miten apina voi olla noin pieni?

Puunrungon takaa kurkistava pää ei ole paljon ihmisen peukaloa suurempi, keho mahtuisi kämmenpohjaan, mutta häntä on kantajaansa nähden komea. Se on apinaa pitempi ja huojuu.

Kun apina liikahtaa ja vaihtaa asentoa, se näyttää yhtäkkiä vähän suuremmalta. Sen selässä roikkuu kaksi vielä pienempää apinaa.

Pikkumarmosetti on maailman pienin apina. Marmosettipari saa yleensä kaksi poikasta. Niin Korkeasaaren alfaparin Villen ja Tutunkin luultiin saaneen marras-joulukuun taitteessa. Sitten löytyi kolmas poikanen ja vielä neljäs.

Pienten apinoiden lauma on kasvanut suureksi.

Niitä on nyt yhteensä 12.

Mitä täällä on tapahtunut?

Itkevät vauvat

Pilkotut hedelmät ja vihannekset ovat kiiltävissä kulhoissa herkullisesti esillä. Niitä katsoessa mieleen tulee kesä, ja vatsa kurnahtaa nälästä.

Annoksiin ei saa kuitenkaan kajota.

Ne ovat apinoiden päivällisiä.

Apinatarhan takaoven läpi kuuluu mekkalaa. Kiljahdusten ja mokellusten yli kantautuu kimakkaa sirinää.

”Vauvat itkevät”, toteaa eläintenhoitaja Merja Helanne.

Kun ovi avataan, ovenpielen hyllyllä istuu muhkeanoloinen valkopääsaki- apina. Sen käsi nousee, tekee hitaasti laajan kaaren ilmassa, ranne kääntyy, käsi laskeutuu päälaelle ja alkaa rapsuttaa.

Ärhäkän oloinen kultatamariini loikkaa valkopääsakin kanssa samalla hyllylle, kiljaisee ja loikkaa hyllyltä puuhun. Kaunis apina irvistelee ja säkättää.

Tarhaan tultiin kuitenkin katsomaan pikkumarmosettejä, mutta niitä ei näy missään.

”Pieni koko ja harmaanvihreä suojaväri tekevät apinoista miltei huomaamattomia ja suojaavat niitä käärmeiltä ja muilta pedoilta viidakossa.”

Pikkumarmosetit elävät luonnonvaraisina Amazonjoen yläjuoksun joenvarsien tulvametsiköissä. Korkeasaaressa pikkumarmosetit ovat luonnon monimuotoisuuden ja sademetsän lajien edustajia.

”Samalla ne muistuttavat siitä, että sademetsät ovat yksi maailman uhatuimmista biotoopeista, eli eliöiden luonnollisista elinympäristöistä, to- teaa Korkeasaaren eläintarhan kuraattori Ville Vepsäläinen.

Amazonia-talon pikkumarmosetit jakavat saman tarhan valkopääsakien ja kultatamariinien kanssa. Miten ne tulevat toimeen keskenään? Eivätkö isommat apinat ole vaaraksi pienemmille?

”Minkä pikkumarmosetit koossa häviävät, sen ne luonteessa voittavat”, eläintenhoitaja Helanne kertoo.

”Kun pikkumarmosetti kurtistaa kulmiaan ja näyttää julmaa ilmettä, isommat apinat väistyvät.”

15 gramman pienokainen

Ylhäällä, liki katonrajaan nousevalla oksanhaaralla rapisee. Pikkumarmosetti vipeltää eteenpäin, pysähtyy pitkäksi aikaa paikoilleen kunnes säntää taas juoksuun.

Pieni apina liikkuu hiipien ja piilotellen, tarkkaillen samalla koko ajan ympäristöään. Pikkumarmosetillä on varovaisuus perimässä.

Viimein apina laskeutuu alas ja astelee päivällisen äärelle. Pieni käsi käy kulhossa, ja porkkanansiivu nousee suuhun.

Pikkumarmosetti vilkuilee syödessään koko ajan ympärilleen. Käsi nostaa toisen palan suuhun.

Pikkuruisen suun maiskutus on yllättävän äänekästä.

Täysikasvuinen pikkumarmosetti painaa noin 110–170 grammaa. Sen ruumiilla on pituutta kymmenisen senttiä, ja häntä voi venähtää 15 sentin mittaan.

Vastasyntynyt poikanen painaa ainoastaan noin 15 grammaa.

Yhtäkkiä kulhon ääressä on toinenkin pikkumarmosetti, jolla on poikanen selässään. Aikuinen apina ottaa omenanpalan kulhosta, maistattaa sitä poikasella ja työntää vasta sitten sen suuhunsa.

Emo ei kanna poikasia selässään, vaan ne matkaavat joko uroksen tai vanhempien sisarustensa kyydissä.

”Perheyhteisönä elävässä laumassa poikasia imettävälle emolle järjestetään sen tarvitsemat lepohetket”, eläintenhoitaja Helanne kertoo.

”Emo imettää poikasia noin kuuden viikon ajan, mutta poikaset alkavat hyvin nopeasti syödä myös kiinteää ravintoa.”

Pikkumarmosettien lisääntymiskaudella vain yksi naaras parittelee lauman johtavan uroksen kanssa. Naaras synnyttää useimmiten kaksi, mutta joskus harvoin myös yhden tai kolme poikasta.

Miten on mahdollista, että niitä on nyt Amazonia-talon tarhassa neljä?

Yhdessä mytyssä

Korkeasaareen saatiin uusia pikkumarmosettejä neljän vuoden tauon jälkeen vuonna 2012. Lauman alfauros Ferb eli Ville saapui Suomeen tanskalaisesta ja alfanaaras Tutu englantilaisesta eläintarhasta.

Ville täyttää tänä vuonna kahdeksan, Tutu on urosta kaksi vuotta nuorempi. Tarhaolosuhteissa pikkumarmosetit voivat elää liki 20-vuo- tiaiksi.

”Täällä ne saavat säännöllisesti ruokaa ja ovat turvassa. Luonnossa ne tuskin saavuttavat yhtä korkeaa ikää”, eläintenhoitaja Helanne kertoo.

Pikkumarmosettinaaraat ovat eläväisempiä ja puolustavat sukupuolirauhastensa eritteellä ja virtsalla merkitsemiään reviirejään hanakammin kuin urokset.

Mutta myös alfauroksella riittää luonnetta.

”Kun Ville suuttuu, se sirkuttaa kiivaasti ja näyttelee valkoisia kiveksiään”, Helanne kertoo.

Korkeasaaren pikkumarmosetit yöpyvät tarhaan rakennetuissa pöntöissä. Yöllä synnyttäneestä naarasta ei enää aamulla huomaa, että se on saanut poikasia. Se liikkuu normaalisti eikä pidä syömisessä taukoa.

Matalan rungon päähän loikkaa useita pieniä apinoita. Poikaset kiipeävät aikuisen selkään ja apinoista tulee pyöreä mytty. Yksi pienimmistä putoaa kuitenkin selästä. Se nousee takaisin oksalle ja avaa suunsa. Pienokainen kiljuu lohduttomasti kunnes toinen aikuinen apina tulee ottamaan sen selkäänsä ja vie pois.

Laumassa pidetään hyvää huolta sen pienimmistä jäsenistä.

”Kun poikaset leikkivät keskenään, ne jahtaavat toisiaan ja nahistelevat. Joskus oksistoissa käydään myös aika kiivasta painia.”

Tungosta mahlapölkyllä

Pikkumarmosetit kuuluvat kynsiapinoiden alaheimoon. Niiden raajoissa on litteiden kynsien sijasta terävät kynnet, kuten petolinnuilla ja kissoilla.

Miniapinat liikkuvat puiden lehvästöissä. Terävistä kynsistä on niille hyötyä kiipeämisessä. Apina siirtyy pitkillä loikilla oksalta ja puusta toiseen ja tarrautuu hypyn jälkeen kynsillään puuhun kiinni.

Pikkumarmosetin saattaa kuulla ennen kuin sen näkee. Kiipeävää, suojaväristä apinaa ei välttämättä erota puunrungosta, mutta sen kynnet rapisevat. Sitten rapina lakkaa, mutta pää kääntyilee edestakaisin: apina varmistaa, ettei se ole vaarassa.

Pikkumarmosetit syövät hedel- mien ja vihannesten lisäksi hyönteisiä, mutta niiden pääasiallinen ravinto muodostuu puiden mahlasta ja hartsia sisältävästä luonnonkumista. Pikkuapinat iskevät yläetuhampaansa kiinni puun kuoreen, jyrsivät talttamaisilla alaetuhampaillaan kuoreen uran ja antavat nesteen valua suoraan suuhunsa.

Korkeasaaren Amazonia-talossa on mahlapölkky, johon on viilletty urat valmiiksi. Eläintenhoitaja Merja Helanne sekoittaa vedestä ja varta vasten kynsiapinoille kehitetystä Marmoset Gum -jauheesta kumimaisen, hartsia sisältävän nesteen ja ruiskuttaa sitä injektioruiskulla mahlapölkyn viiltoihin.

Pikkumarmosetit ovat hetkessä paikalla. Ne tarrautuvat kynsillään kiinni pölkkyyn ja alkavat imeä nestettä.

Eläintenhoitajat erottavat täysikasvuiset apinat toisistaan, mutta vieraan silmään ei erotu kuin Ville. Se on lauman ainoa lisääntymiskykyinen uros ja näyttääkin siltä. Ville on kookas, sen pään karvoitus on pöyhkeämpi kuin muilla, mutta silti sen suuret, miehekkäät korvat ovat esillä.

Alfauros Ville on varsinainen äijä, mutta sen piti olla yksiavioinen. Villen puoliso, alfanaaras Tutu ei kuitenkaan ole pystynyt synnyttämään neljää poikasta samaan aikaan.

Kenen poikasia niistä neljästä se yksi tai ne kaksi ylimääräistä ovat?

Alfauroksen kohtalo

Katonrajassa suhisee, ja ilmaan laskeutuu kevyttä usvaa. Amazonia-talossa pidetään hellettä. Sumuruiskuilla lisätään ilman kosteutta.

Apinatarhassa tulee väkisin hiki. Sademetsän olosuhteet liimaavat flanellipaidan selkämyksen ihoon kiinni.

Pikkumarmosetit ovat saaneet mahla-annoksensa päälle vielä jälkiruoaksi oksaan koverrettuun uraan ripoteltuja jauhomatoja.

Ne eivät näytä yhtä herkullisilta kuin apinoille päivälliseksi tarjoiltu hedelmä-vihannessalaatti.

Eläintenhoitajat ovat päätelleet, että neljällä poikasella on kaksi emoa. Alfanaaras Tutun lisäksi myös nuorempi naaras Fiona lienee synnyttänyt Villelle uusia jälkeläisiä.

”Sitä ei kuitenkaan tiedetä, miten monta poikasta kumpikin naaras on synnyttänyt. Se on joko yksi ja kolme tai kaksi ja kaksi”, kuraattori Vepsäläinen kertoo.

12 pikkumarmosetin lauma sopii vielä elämään Korkeasaaren Amazonia-talon apinatarhassa yhdessä valkopääsakien ja kultatamariinien kanssa.

”Yhtään enemmästä ei ole enää väliksi. Itse asiassa nykyistä laumaa voidaan pienentää, jos pikkumarmosettejä pystytään sijoittamaan muihin eläintarhoihin.”

Korkeasaaren laumassa on Villen lisäksi toinen täysikasvuinen uros Frodo, mutta se on kastroitu viime vuoden lopulla. Jos poikasia ei haluta enempää, niin miten Villen käy?

Pieni alfaurosapina poimii oksanurasta jauhomadon ja laittaa sen suuhunsa. Apina mutustelee hetken ja nielaisee. Sitten pää kallistuu, ja huulet vetäytyvät terävien hampaiden edestä.

Aivan kuin Ville hymyilisi.

Alfauros ei taida ymmärtää, että sille on laitettu ehkäisyimplantti.

X