Sananvapaus vaarassa Suomessa - joskaan ei Selänteen

29.01.2016 13.12

(Päivitetty: 29.01.2016 13.42)

Teksti:

Jussi Korhonen

Se ei ole mikään sananvapausongelma, jos jonkun rapakon takana loikovan miljonäärin tviittuilu herättää keskustelua. Se on, että tappo- ja raiskausuhkailijat yrittävät pelotella hiljaisiksi ne, joiden mielestä joukkomurhat ja tuhopoltot eivät ole hyväksyttäviä maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä.

Entinen jääkiekkoilija Teemu Selänne otti kantaa maahanmuuttoon liittyviin asioihin. Kannanotot aiheuttivat keskustelua. Kaikki puheenvuorot eivät olleet kiittäviä. Hänen mietteitään suorastaan tyrmättiin.

Esimerkiksi kansanedustaja Harry ”Hjallis” Harkimo (kok) oli sitä mieltä, että Selänteen näkemyksien arvosteleminen meni liian pitkälle.

– Toimittajat saavat kyllä kirjoittaa ja tuomita ihan mitä he haluavat. Se on heidänkin oikeutensa. Mutta mielestäni he eivät voi päättää, kritisoida ja antaa ohjeita siitä mitä muut saavat kirjoittaa, jotta ”keskustelu ei mene väärään suuntaan” tai rasistit ”saa aseita käsiinsä”, Harkimo kirjoitti Iltalehden kolumnissaan.

Toiset närkästyneet ovat jopa tulkinneet käydyn keskustelun niin, että Selänteen sananvapautta olisi pyritty rajoittamaan.

Tulkinta on täydellisen virheellinen. Selänteen tapauksessa päinvastoin sananvapaus oli toden totta mitä mainioimmassa iskussa:

Kukaan ei estänyt Selännettä tviittailemasta. Kukaan ei estänyt ihmisiä arvostelemasta Selänteen tviittejä. Kukaan ei estänyt Selännettä kirjoittamasta aiheesta blogiinsa. Kukaan ei estänyt ihmisiä arvostelemasta blogikirjoitusta. Kukaan ei estänyt ihmisiä lukemasta Selänteen kirjoituksia, vaikka hänen viestinsä matkasivat Suomeen ulkomailta.

Kukaan ei ole myöskään estänyt arvostelemasta niitä, jotka ovat arvostelleet kiekkolegendan kirjoituksia. Eikä kukaan estä arvostelemasta niitä, jotka arvostelevat niitä, jotka ovat arvostelleet Selänteen kannanottoja. Ja varmasti tämäkin arvostelu saa osakseen vielä omaa arvosteluaan.

Kaikkinensa sananvapaus on toiminut kerrassaan oivallisesti. Kaikki ovat saaneet vapaasti sanoa sanottavansa.

Ei. Se ei kieli mistään sananvapausongelmasta, jos jonkun rapakon takana loikovan miljonäärin tviittuilusta keskustellaan. Päinvastoin.

Maahanmuutosta ja siihen liittyvistä kysymyksistä saa yleensäkin keskustella varsin kriittisesti, jos vain pitäytyy lain puitteissa. Ja laki sallii paljon: valtakunnan syyttäjän tuoreen ratkaisun mukaan lain silmissä on esimerkiksi täysin sopivaa sympata maahanmuuttokysymysten yhteydessä tuhopolttoja ja lopullista ratkaisua, joka yleisesti tulkitaan viittaukseksi Hitlerin Saksan tekemiin juutalaisten joukkomurhiin.

Sananvapauden kiperin ongelma löytyy muualta. Ankarin painostus kohdistuu niin sanottuihin suvakkeihin. Suvakeiksi kutsutaan henkilöitä, joiden mielestä tuhopoltot ja joukkomurhat eivät ole hyväksyttäviä maahanmuuttopoliittisia toimenpiteitä.

Monia niistä, jotka uskaltavat nämä mielipiteet sanoa julkisesti yritetään pelotella hiljaiseksi. Heille lähetetään mielipiteidensä vuoksi tappouhkauksia. Heitä vastaan järjestetään keksityistä tarinoista kudottuja mustamaalauskampanjoita sosiaalisessa mediassa ja vihasivustoilla. Erityisesti tähtäimessä ovat naiset. Heille syydetään muun mainitun lisäksi raakoja raiskausuhkauksia ja yksityiskohtaisia selostuksia raiskausfantasioista.

Näiden viestien lähettäjätkin voivat lähetellä saastaansa kenenkään estämättä, mutta sananvapaus ei tarkoita sitä, että mikä hyvänsä olisi sallittua. Sananvapaus ei tarkoita sitä, että laissa rikollisiksi määritellyillä kunnianloukkauksilla ja laittomilla uhkauksilla voisi yrittää rajoittaa muiden sananvapautta.

Koska siitä on kyse. Pelottelua ja mustamaalausta harjoitetaan siksi, että ei uskallettaisi puhua. Sitä tehdään siksi, että ihmiset eivät rohkenisi sanoa, että suinkaan kaikki eivät kannata barbaarisia ja ihmisvihaa tihkuvia ratkaisuja ajankohtaisiin kysymyksiin.

Tampereella poliisi vartioi, että naistenhakkaajilla ja muilla väkivaltarikollisilla kyllästetty jengi sai pellejen häiritsemättä suojella ihmisiä naistenhakkaajilta ja muilta rikollisilta. Toisella kertaa poliisi raahasi samaisia pellejä putkaan, että umpirasistinen Rajat kiinni -liike sai häiriöttä julistaa julkisesti sanomaansa. Turussa samaisen liikkeen väki saa mielenilmaisun nimissä häiritä kaupunginvaltuuston työskentelyä kokouksesta toiseen. Helsingissä poliisi ajoi torilla kyltti kädessään seisoneen papin häiritsemästä maahanmuuttokriitikoiden lietsontatilaisuutta ja ampui ihmisiä kumiluodeilla, jotta Rajat kiinni -liikkeen ja vastaavien konklaavien kansallismieliset saivat marssia rauhassa.

Vapaus olla jotakin mieltä ja ilmaista sitä, kokoontua ja kulkea kaduilla on niin pyhä, että yhteiskunta suojelee jopa väkivaltaa käyttäen tunnettujen rikollistenkin oikeutta siihen.

Saudi-Arabiassa hallintoa kritisoinut bloggaaja tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankilaan. Rangaistuksen tehostamiseksi häntä määrättiin hakattavaksi kepillä tuhat kertaa. Ensimmäiset 50 iskua mätkitiin julkisesti reilu vuosi sitten, sen jälkeen hakkaaminen on ollut kansainvälisen painostuksen vuoksi jäissä. Samoihin aikoihin Pariisissa terroristit hyökkäsivät satiirisen lehden toimitukseen ja tappoivat joukon lehteen sisältöä tuottaneista.

Kummankin kuvottavan tapauksen perimmäisenä tavoitteena oli pelotella hiljaisiksi ne, jotka rohkenevat avata suunsa. Juuri sama on tavoitteena myös kotimaisilla tappo- ja raiskausuhkailijoilla.

Tähän on puututtava. Jos poliisi suojaa voimalla väkivaltakiimaisten rasistien oikeuksia, on turvattava myös niiden oikeudet, jotka ovat sitä mieltä, että tappaminen ja väkivalta ovat väärin.

Sillä jos tällaiset mielipiteet annetaan hiljentää, jää ainoaa ääntä käyttämään sellainen taho, joka ei häikäile alentua muissakaan asioissa terroristien tai Saudi-Arabian barbaarihallinnon toimintatavoille.

Tästä pitää pystyä puhumaan ääneen pelkäämättä.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.