4 x kuninkaallinen rakkaustarina - näin hovien avioliittomarkkinat ovat muuttuneet 100 vuodessa
Kuninkaalliset avioliittomarkkinat ovat kokeneet täyskäännöksen viimeisen 100 vuoden aikana, mutta puolisoehdokkaisiin kohdistuu edelleen tiettyjä odotuksia.
Alankomaiden kuningas Willem-Alexander ja kuningatar Máxima ovat olleet naimisissa jo yli 20 vuotta.
Kaukana ovat ajat, jolloin prinssit ja prinsessat olivat poliittista valuuttaa vailla mahdollisuuksia päättää omasta puolisostaan. Kun kruunupäätkin saavat seurata sydäntään, nykyaikainen kuninkaallinen rakkaustarina voi saada alkunsa monella tapaa.
Miten avioliittomarkkinat ovat muuttuneet viimeisen 100 vuoden aikana?
Ruotsin perintöprinssi Kustaa Aadolf ja Saksi-Coburg-Gothan prinsessa Sibylla
1930-luvulla kuninkaallisilla oli jo enemmän sananvaltaa avioliittoihinsa, mutta valinnan odotettiin osuvan siniveristen piirien sisälle. Ruotsissa prinsessat tekivät hyviä naimakauppoja ulkomaisiin hoveihin, kun taas moni prinssi menetti asemansa epäsäätyisen avioliiton vuoksi.
Vuonna 1931 Saksi-Coburg-Gothan prinsessa Sibylla toimi morsiusneitona serkkunsa häissä Englannissa. Hääseurueeseen kuului myös Sibyllan pikkuserkku, Ruotsin prinsessa Ingrid, joka esitteli Sibyllan veljelleen perintöprinssi Kustaa Aadolfille. Pari rakastui, ja heidät vihittiin seuraavana vuonna.
Sibylla oli kuninkaallista syntyperää, mutta hänen saksalaisuutensa herätti epäluuloa. Natsit hallitsivat hänen kotikaupunkiaan Coburgia, mikä antoi hääjuhlallisuuksille ikävän leiman ruotsalaisten silmissä.
Onnellinen avioliitto loppui tragediaan Kustaa Aadolfin menehdyttyä lentokoneonnettomuudessa vuonna 1947. Yksin viiden lapsen kanssa jäänyt Sibylla eli loppuelämänsä leskenä. Hän kuoli syöpään vuonna 1972, eikä ehtinyt nähdä poikansa Kaarle XVI Kustaan valtaannousua.
Espanjan kuningas Juan Carlos ja Kreikan prinsessa Sophia
Toisen maailmansodan jälkeen kuninkaalliset avioliittomarkkinat avautuivat hiljalleen aatelisille ja myös aatelittomille, mutta odotukset ohjasivat edelleen toisten siniveristen pariin.
Vuonna 1954 sata eurooppalaista kuninkaallista kokoontui Kreikan kuningasparin isännöimälle Välimeren risteilylle, jonka tarkoituksena oli esitellä nuoria toisilleen avioliittojen toivossa.
Kuningasparin tytär prinsessa Sophia tapasi risteilyllä ensimmäistä kertaa Espanjan tulevan kuninkaan Juan Carlosin. He olivat teinejä, eikä mitään kipinää tiettävästi syttynyt heti, mutta pari meni naimisiin vuosia myöhemmin keväällä 1962.
Kolme lasta tuottanut liitto ei harmillisesti ole ollut kovin onnellinen, ja kuninkaalla tiedetään olleen salasuhteita.
Juan Carlos oli Espanjan kuningas 1975-2014. Valtakausi loppui skandaaleihin. Kun Juan Carlos lähti korruptiosyytösten vuoksi maanpakoon vuonna 2020, kuningatar Sofía valitsi jäädä Espanjaan.
Luxemburgin suurherttua Henri ja Maria Teresa Mestre y Batista
1980-luvulle tultaessa kuninkaallisella estradilla oli jo sellaisia nimiä kuin Ruotsin kuningatar Silvia ja Norjan kruununprinsessa Sonja. Toisaalta esimerkiksi silloinen Walesin prinssi Charles painostettiin naimaan sopiva aatelisneiti, ja Länsi-Euroopassa moni nuori kuninkaallinen löysi edelleen puolison ylhäisön seasta.
Luxemburgin tuleva suurherttua Henri tutustui kurssikaveriinsa Maria Teresa Mestre y Batistaan yliopistossa Sveitsissä vuonna 1975. Ystävyys syveni nopeasti rakkaudeksi, ja pari seurusteli yliopistovuosien läpi. He kihlautuivat valmistuttuaan ja menivät naimisiin helmikuussa 1981.
Henrin äiti suurherttuatar Joséphine-Charlotte, omaa sukua Belgian prinsessa, ei hyväksynyt aatelitonta ja kuubalaissyntyistä miniää, vaikka Mestret olivat Kuubassa vaikutusvaltainen ja varakas suku. He polveutuivat aatelistosta, mutta titteleitä heillä ei ollut. Maria Teresa oli kasvanut Yhdysvalloissa ja Sveitsissä, sillä perhe oli jättänyt Kuuban vallankumouksen myötä.
Henri neljästä sisaruksesta kolme avioitui kuninkaallisten ja aatelisten kanssa. Joséphine-Charlotten ja Maria Teresan välit eivät koskaan todella lämmenneet, mutta Henrin ja Maria Teresan kuninkaallinen rakkaustarina on ollut hyvin onnellinen. Heille syntyi viisi lasta.
Henri nousi valtaan vuonna 2000 isänsä suurherttua Jeanin luovuttua kruunusta.
Alankomaiden kuningas Willem-Alexander ja Máxima Zorreguieta Cerruti
2000-luvulla kuninkaalliset ovat löytäneet kumppaninsa pääasiassa tavallisten kansalaisten joukosta. Puolisoehdokkaisiin kohdistuu silti tiettyjä odotuksia: esimerkiksi villi menneisyys ja vanhempien historia perataan tarkasti julkisuudessa.
Alankomaiden tuleva kuningas Willem-Alexander tapasi argentiinalaisen Máxima Zorreguieta Cerrutin Sevillan kevätkarnevaaleilla vuonna 1999. Máxima luuli alussa simppelisti Alexanderiksi esittäytyneen miehen vitsailevan, kun tämä myöhemmin kertoi syntyperästään.
Romanssista syntyi kohu. Morsiamessa ei ollut vikaa, mutta hänen isänsä Jorge Zorreguieta oli toiminut ministerinä Argentiinan likaisen sodan aikana, ja tämän mahdollinen osallisuus sotilasjuntan väkivaltaisuuksiin tutkittiin tarkasti.
Alankomaiden parlamentti hyväksyi liiton, ja häitä juhlittiin helmikuussa 2002. Máximan isä ei kuitenkaan saanut osallistua tilaisuuteen.
Willem-Alexanderin ja Máximan liitto on ollut onnellinen, ja parilla on kolme tytärtä. Heistä tuli kuningaspari vuonna 2013 Willem-Alexanderin äidin kuningatar Beatrixin luovuttua kruunusta.
Kuninkaallisten avioliittojen kanssa yksi asia on varma: ulkopuoliset odotukset puolisoa kohtaan ehkä vaihtuvat, mutta aina niitä on.