Marraskuu on Belgradissakin musta

Jaa kaverilleTilaa Seura

Kun saavuimme Belgradiin, oli marraskuu juuri alkanut. Olimme varautuneet arktisiin olosuhteisiin ja mietimme asuntomme lämmityksen riittävyyttä, mutta lämpöä oli ulkona iltaisinkin parikymmentä astetta. Siitä on nyt kolme viikkoa ja tilanne on muuttunut.

Lämmityskausi alkoi pian saapumisemme jälkeen, kun yölämpötila laski alle kymmenen plusasteen. Laitoimme patterit niin pienelle kuin mahdollista ja totesimme, että termostaatit tuntuvat toimivan. Asunnossa oli silti suorastaan kuuma, 24 astetta. T-paita päällä tarkeni mukavasti. Ero Helsingin-asuntomme 17-18 asteeseen on aika tuntuva.

 

Marraskuu merkitsi lämmityskauden alkua.

Yksi patteri sijaitsee järkevästi ulko-oven vieressä. © IL

 

Kylpyhuoneen rättipatteri ilahdutti meitä erityisesti, sillä se lämmittää muuten viileää kylppäriä ja lämpimään kylpypyyhkeeseen on mukava kuivata. Varsinaisia lämpöpattereita kahdessa huoneessamme ja hallissa on yhteensä neljä (ikkunoita on kaksi ja ulko-ovia yksi), joten maailman näillä nurkilla ei totisesti luoteta pelkkään katon rajassa hönkivään ilmalämpöpumppuun.

Tapasimme tuttavamme suurlähetystöstä kahvikupillisen äärellä ja hän kysyi naureskellen, onko meillä jo 26 astetta, normaali sisälämpötila täällä kuulemma talvisin. Pattereissa yleisin säätövara on päällä tai pois. Kerroimme, että meillä on toimivat termostaatit, mutta pannuhuoneessa tuntuu silti joku paiskivan pökköä pesään urakalla varsinkin iltaisin.

1990-luvun alkupuolella kävin opiskelijamatkoilla keskisen Itä-Euroopan pääkaupungeissa. Matkat tehtiin talvisin ja muistan hyvin sen ruskohiilen hajun, joka ilmassa tuolloin sekoittui matalaoktaanisen tai kaksitahtisen bensan katkuun. Keuhkoputkeni lukittautuivat yleensä hotellin kylpyhuoneeseen, kun olin lähdössä ulkoilmaan.

Tuttavamme kertoi, että tulisin tapaamaan tuon vanhan kaverin täälläkin, kunhan lämmityskausi pääsee kunnolla vauhtiin. Maltoin tuskin odottaa.

Eikä kauan odottaa tarvinnutkaan. On vasta marraskuu, eikä talvi ei ole vielä kunnolla alkanut. Öisin saattaa olla juuri ja juuri alta nollan, mutta silti tuttu hiilenhaju tuntuu jo ilmassa.
Samalla olemme huomanneet, että termostaattimme eivät ehkä sittenkään ole niin toimivat, kuin luulimme. Patterit ovat minimiasennossa ja hohkavat silti kuin tulivuoren kylki. Rikkihöyryjä niistä ei sentään nouse.

Hyvä puoli asiassa on tietysti se, että lämpö tuskin loppuu kesken, vaikka pakkasta riittäisi. Jos kääntää pattereiden nupit kaakkoon, ei ruuanlaittoon tarvita erikseen hellaa. Lattiat ovat viileät, joten tohveleille ja villasukille on tarvetta, mutta niiden yläpuolella vaatetukseksi riittää se, mikä verhojen auki ollessa häveliäisyyssyistä sopivaksi katsotaan.

Marraskuu alkoi lämpimänä ja myös aurinkoisena. Pimeä tulee täälläkin aikaisin, eikä pimeys täällä ole yhtään vähemmän pimeää kuin Suomessakaan. Nyt ovat lisäksi alkaneet syyssateet, jotka yhdistettynä nollan pinnassa oleviin lämpötiloihin tekevät keleistä sangen viheliäisiä.

 

Sade piiskaa lehtien täyttämää syyspihaamme. © IL

 

Pimeä täällä tosin oli kesäiltoinakin, joten siihen on tottunut. Jouluvalot olohuoneen ikkunassa piristävät ja kivempihan sitä on pimeässä kynttilöitä poltella kuin auringon helottaessa.

Ihmiset eivät iltaisinkaan ole lukkiutuneet koteihinsa, vaan täyttävät kadut, kaupat, baarit, kahvilat, ravintolat ja tapahtumat. Syksyn koleutta eivät poista pelkät patterit, vaan myös lämmin tunnelma.

X