Talvi ei Belgradissa tarkoita palelemista
Tammikuun kunniaksi talvi teki paluun Belgradiin ja päivisinkin on välillä pakkasta. Lunta satoi serbialaisen joulun alla aika reippaasti. Mikään valkoinen kurittaja tänne ei silti ole iskenyt ja terassimme orvokit kukkivat iloisesti edelleen, kun muistaa välillä kastella.
Mitä viileyteen, tai oikeammin sen puuttumiseen tulee, niin kehuskelin aikasemmin toimivia patteritermostaattejamme. Olimme iloisia, etteivät suurlähetystön tuttumme kauhukertomukset jatkuvasta 26 asteen lämmöstä sisällä talvisin pitäneet paikkansa meillä. Ylpeys kävi jälleen lankeemuksen edellä.
Kun kokemusta täkäläisestä lämmityksestä on kertynyt nyt hieman enemmän, on aivan ilmeistä, että jossain kaupungin keskuslämmönjakohuoneessa vaikuttaa Suuri Säätäjä, joka määrää kaikkien Belgradin keskuslämmitysasuntojen lämpötilan.
Makuuhuoneemme patteri on pienimmällä mahdollisella ja hohkaa silti kuin atomimiilu.
Kuvassa ei ole atomimiilu, vaan Serbian parlamenttitalo. © IL
Muita pattereita pystymme säätelemään hiukan, mutta juuri kun mielestään on saanut ne sopivaksi, heilahtaa lämpötila pari astetta liikaa plussan puolelle ja Suuri Säätäjä laittaa hanat tyystin kiinni. Ei täällä asunnossa siltikään jäädy, lämpötila vain putoaa 26 asteesta 22:een.
Jos silti kokee itse tarvetta laittaa pattereita hieman kuumemmalle, saapuu Suuri Säätäjä juuri silloin intoa täynnä työvuoroon ja kääntää vipunsa asentoon ”täysillä eteen”, jolloin kylppärin rättipatterin päällä kuivumassa olleista pyyhkeistä alkaa saada ensimmäisen asteen palovammoja.
Emme silti valita. Usein näillä leveysasteilla ja jopa näillä maailmankolkilla talvi saa palelemaan sisälläkin. Nukkumisen kannalta viileä makuuhuone olisi toki parempi kuin trooppinen.
Lisäksi paikalliset tuulettavat usein kuumia asuntojaan pitämällä ikkunoita auki.
Raitis ilma on toki hyväksi ja myös me avaamme toisinaan ulko-ovea muutenkin kuin ulos mennäksemme.
Tuulikaappiahan asunnossamme ei ole, vain yksinkertainen ovi suoraan ulos.
Onhan harakoiden, tai meidän talomme tapauksessa pihan pulujen ja mustarastaan lämmittäminen kaukolämmöllä silti tyhmää. Eipä toisaalta ole asunnoissa homettakaan. Home sweet home ei tosiaan tarkoita homeista himaa.
Kyseinen lämpö täällä valitettavasti tuotetaan vieläpä enimmäkseen hiilellä ja tuoreen uutisen mukaan hiilen tuotantoa ollaan kiinalaisten rahoilla jopa lisäämässä. Toisaalta vuoteen 2024 mennessä aiotaan sulkea kahdeksan saastuttavinta laitosta ja korvata ne muun muassa tuulivoimalla.
Putin kävi myös juuri täällä kauppaamassa aseita ja maakaasua, joista jälkimmäinen tietysti olisi ympäristön kannalta hiiltä parempi vaihtoehto polttoaineeksi. Kaasuputken vetäminen Turkin kautta tänne kuitenkin kestää vielä muutaman vuoden, vaikka siperialaiset iskisivät ensimmäisen putkenpätkän kiinni johonkin kaasuesiintymäänsä heti huomenna.
Mutta se sisätilojen kylmyys. Muistan hyvin, kun reilu vuosi sitten olimme Japanissa, jossa sielläkin oli enimmäkseen talvi. Moderneissa hotelleissa lämpöä riittää Japanissakin reilusti, mutta vähänkään perinteisemmissä paikoissa ei.
Niissä lämmitystä ei välttämättä ole ollenkaan, kuten tulimme huomaamaan ja lämpöä, tai siis kylmyyttä, saattoi olla suunnilleen saman verran kuin ulkonakin. Asunnoissakin lämmönlähteenä on Japanissa usein ilmalämpöpumppu.
Kestämme siis iloisin mielin lämpimän asuntomme, jossa voimme kirjoitella näppien ja tietokoneen jäätymättä muisteloita kylmemmistä asunnoista.
Naramachi Hostelin oleskeluhuone oli mukavan lämmin. © IL