Marrakesh, portti aavikolle – lue kaikki oleellinen Marokon helmestä: ”Satumaisemat avautuvat heti”

Sadunhohtoinen

Satumaisemat avautuvat heti, kun kone laskeutuu Marrakeshin Menaran kansainväliselle lentokentälle. Lentokenttärakennus on yksi kauneimmista – ellei kaunein – näkemäni. Visuaalisuuteen on satsattu, mutta toiminnallisuudessa olisi toivomisen varaa. Toisaalta jonottaminen tuntuu mukavammalta kauniissa kuin karussa hallissa.

Silmä lepää Menaran lentokentän yksityiskohdissa. ©KIRSTI SERGEJEFF

Lentokentältä kaupungin keskustaan on vain seitsemisen kilometriä. Matkalla voi bongata ensimmäiset kamelit. Niitä makaa katujen risteyskohdissa odottelemassa matkailijoita selkäänsä.

Atlasvuoret häämöttävät kaupungin punasävyisen silhuetin taustalla. Marrakeshin tunnusmerkki, Koutoubian moskeijan minareetti ylvästelee 77 metrisenä kaupungin yllä.

Koutoubian moskeijan minareetti näkyy pitkälle. Sen avulla on helppo suunnistaa. Sisään moskeijaan pääsevät vain muslimit. ©KIRSTI SERGEJEFF

Vanhakaupunki medina kuhisee elämää. Sen ympärille on levittäytynyt ranskalaisten protektoraattikaudelta oleva uudempi kaupunginosa leveine bulevardeineen ja toisaalla juutalaiskorttelit suurine parvekkeineen ja ikkunoineen.

Medinan Jemaa el-Fnaa -aukiolla on auringon laskiessa aivan erityinen tunnelma, tuntuu kuin vaeltelisi keskellä satua. Illan hämyyn sekoittuvat mausteiden tuoksukirjo ja torikauppiaiden äänet. Osa myy tavaraa, osa viihdettä. Käärmeenlumoajat, tarinankertojat ja taikurit panevat parastaan. Ei aukiota turhaan kutsuta Sadunkertojien toriksi.

Mausteiden tuoksut, voimakkaat värit ja keitinten ritinä kuuluvat marokkolaiseen katuelämään. ©ISTOCK

Lumous jatkuu Majorellen puutarhassa. Sen perusti lähes sata vuotta sitten ranskalainen taiteilija Jacques Majorelle, joka ihastui alueen okran väriin ja erikoislaatuiseen valoon. Sittemmin puutarhan osti Marokon elämänmenoon rakastunut muotisuunnittelija Yves Saint-Laurent kumppaninsa Pierre Bergén kanssa. Saint-Laurent kuoli vuonna 2008, ja hänen tuhkansa ripoteltiin puutarhaan.

Uusinta uutta Marrakeshissa on puutarhan viereen perustettu Yves Saint-Laurentin elämäntyötä esittelevä museo.

Kauneutta kaipaavat käyvät myös Bahia-palatsissa, jonka sulttaani rakennutti aikoinaan suosikkiorjalleen.

Entisaikojen askeettista opiskelijanelämää voi aistia Ben Youssefin koraanikoulussa.

Kukkaroystävällinen

Marokon hintataso kohtelee matkailijaa armeliaasti. Esimerkiksi majoitus on edullista – hintahaitaria löytyy reilusta kympistä useisiin satasiin riippuen siitä, valitseeko huoneen vaatimattomasta riadista vai luksushotellista.

Paikallisia herkkuja saa muutamalla eurolla esimerkiksi Jemaa el-Fnaa -aukion ruokakojuista. Marokossa bakteerikanta eroaa sen verran omastamme, että fiksu satsaa kuumennettuun ruokaan. Turistiripuli lienee Marokossa matkailevan harmeista yleisin. Myös pullovettä kannattaa suosia, vaikka hanavesi on juomakelpoista.

©ISTOCK

Dar Moha on yksi turistien ja hyvätuloisten paikallisten suosimista ravintoloista. Noin viidelläkympillä voi kokea todellisen ruokailottelun. Alkupalalajitelma toisensa jälkeen lennätetään pöytään. Pääruuaksi marokkolaista ruukkuruokaa, tajinea.

Keskellä ravintolasalin hämyä hohtaa sinisenä vesiallas. Muusikot kiertelevät instrumentteineen viihdyttämässä ruokailijoita.

Tinkimiseen ja hitaaseen kaupankäyntiin tottunut hankkii tuliaisensa medinan kauppakujilta, soukeista. Eri käsityöammattien edustajilla on jokaisella oma kujansa. On muun muassa apteekkareiden, seppien, värjäämöiden, tossuntekijöiden, nahankäsittelijöiden ja matonkutojien kujat. Monen matkalaukusta löytyykin kotimatkalla käsinkudottu matto, mausteita tai käsityötuotteista.

Arganöljy on marokkolainen erikoisuus. Tätä elimistölle, hiuksille ja hipiälle ihmeitätekevää öljyä valmistetaan arganpuun hedelmistä. Puu kasvaa ainoastaan Marokossa, sielläkin vain maan kaakkoisosassa.

Marokossa pyritään suuntaamaan arganöljystä saadut tulot paikallisille, jotka puolestaan ovat sitoutuneet arganpuun kestävän kehityksen tuotantoon. Toimintaa varten on perustettu Fair Trade- naisten osuuskuntia eri puolille Marokkoa.

Helppo kohde

Marokossa minttuteetä tarjoillaan joka käänteessä ja kaikkialla. Kuvassa Le Grand Hotel Savoyn teetarjoilu sisäänkirjautumisvaiheessa. ©KIRSTI SERGEJEFF

Lyhyen lentomatkan päässä olevista, aurinkoa ja eksotiikkaa tarjoavista kohteista on pulaa erityisesti Suomen talviloma-aikaan. Marraskuussa lanseerattu Norwegianin suora reittilento vie Helsingistä Marrakeshiin viidessä ja puolessa tunnissa.

Marrakesh ei ole rantakohde vaan paremminkin kaupunkilomakohde. Toki hotellien uima-altailla voi palvoa aurinkoa.

Sää on miellyttävimmillään loka–marraskuussa ja maalis–huhtikuussa. Joulukuusta helmikuuhun yöt ovat kylmiä ja päivisin on usein alle 20 astetta. Kesällä on kuivaa ja kuumaa.

Marokko elää turismista ja maataloudesta, jonka vuoksi bonuksena tulevat tuoreet ruoat ja hedelmät. Viinin ystävän ei tarvitse kärvistellä kuivin suin. Viiniä voi ostaa supermarketeista, ja sitä tarjoillaan paremmissa ravintoloissa ja hotelleissa.

Marokossa myös tuotetaan viiniä, vaikka se muslimimaa onkin. Paikallisten kuppiloissa suositaan kansallisjuomaksi kutsuttua makeaa minttuteetä. Sokeritontakin saa, kun pyytää.

Suomalainen ei tarvitse viisumia. Lentokoneessa täytetään maahantulolomake. Marrakeshissa pärjää englannilla ja ranskalla vielä paremmin.

Marrakeshia kutsutaan portiksi aavikolle. Sijaintinsa vuoksi se on tärkeä kaupallinen solmukohta. Se on ollut sitä jo alun perinkin: keidas jonne karavaanit saapuivat aina Senegalista asti. Siellä kohtasivat niin arabit, berberit kuin afrikkalaisetkin. Marrakeshista käsin myös matkailijan on helppo tutustua muihin kohteisiin. Esimerkiksi Essaoiuran rantakaupunkiin matkaa parissa tunnissa. Myös Saharan autiomaahan järjestetään retkiä.