Pyöräillen Kannaksella

Pyöräilyretki rajan takaiseen Karjalaan tempaa toiseen aikaan ja ulottuvuuteen.

Kannaksella riittää idyllistä kylämaisemaa

Pieni maalaiskylä Svetogorskin takana. Vuohet syövät aitauksessa tuoretta heinää. Hieman sivummalla lepäilee ryhmä hanhia.

Talon portista tulee ystävällisesti hymyilevä vanha mies, joka esittäytyy Mishaksi. Rupattelemme hänen kanssaan niillä muutamilla hassuilla venäjän sanoilla, joita osaamme. Sitten Misha näyttää, että odottakaa. Hän katoaa taloon, jonka katto on nuupallaan ja lautaseinät auringon ahavoittamat.

Kohta Misha palaa kantaen isoa säilykepurkkia ja kahta kahvikuppia. Hän kaataa kupit piripintaan lämmintä vastalypsettyä vuohenmaitoa.

Kilistämme valokuvaajan kanssa ja juomme.

Venäjä yllättää heti ensimetreillä.

Tehtaan ja kesäheinän hajua

Lehmän rauhaa ei häiritse mikään.

Päivän mittainen pyöräretki rajan takaiseen Karjalaan on helppo toteuttaa. Aivan ex tempore ei matkalle voi kuitenkaan lähteä, sillä viisumin hankkiminen vie viikosta noin kuukauteen riippuen viisumityypistä.

Ylitämme rajan Imatran rajanylityspaikalla. On arkinen kesäaamu, mutta Venäjän puoleiselle raja-asemalle on jo ehtinyt kertyä autojonoa. Onneksi pyöräilijät lasketaan jonon ohi.

Svetogorsk (Enso) on nuhjuinen teollisuuskaupunki, jonka silhuettia hallitsee iso paperi- ja kartonkitehdas. Kaupasta evääksi tarttuu purjo-munapiirakoita, kaalipiirakoita, juustoa ja appelsiinimehua. Repuissamme on lisäksi vettä ja pientä välipalaa.

Ajamme ohi paperitehtaan ja ylitämme Vuoksen vesivoimalaitoksen siltaa pitkin. Maisema vaihtuu heti idylliseksi. Enää ei haise tehdas vaan tuore kesäheinä, jota Mishankin vuohet rouskuttavat.

Rappioromantiikkaa ja nationalismia

Mutkittelevalla kylätiellä matkalla Svetogorskista Lesogorskiin (Jääski) näemme ruostuneita portteja, notkahtaneita aitoja ja toisiinsa nojailevia torppia.

Suurin osa taloista on maalaamatonta tummunutta lautaa – vain ikkunanpielet on maalattu sinisellä.

Tietä reunustavat korkeat kuuset. Toisella puolella, lehtipuiden lomassa, kimmeltää Vuoksi, joka halkoo Karjalankannasta Laatokkaan.

Maisemia ei voi kuitenkaan unohtua ihailemaan, sillä asfalttitie on täynnä yllättäviä kuoppia. Kun asfaltti loppuu, jatkamme pomppuista hiekkatietä. Ohi ajaa jokunen Lada, ja kerran kirmaa perään vihaisesti räksyttävä koira.

Lesogorskissa ylitämme taas Vuoksen. Vaikka joki virtaa tyynenä, sen voiman aistii. Pidämme rannalla pienen evästauon, ja pistäydyn uimassa.

Lesogorsk on pieni tuppukylä, jossa ei ole kuin yksi kauppa ränsistyneessä betonirakennuksessa.

Musiikin houkuttelemina ajamme talojen taakse puiden siimekseen. Siellä pilkottaa muistopaasi, jonka päällä nököttää punainen tähti. Kovaäänisistä raikaa venäläinen kansallismusiikki.

Pieniä ryhmiä seisoskelee siellä täällä. Lapset leikkivät kedolla. Paikalla on ortodoksipappikin mustassa kaavussaan.

Mitä täällä oikein tapahtuu?

Nuoret Arina ja Vadim ovat kiinnittäneet rintaansa oranssimustat Yrjön nauhat, jotka symboloivat venäläistä sotilasylpeyttä. He kertovat englanniksi, että tänään on muiston ja surun päivä. Suuren isänmaallisen sodan alkamisesta on kulunut 75 vuotta.

Lapset leikkivät kedolla Lesogorskissa.

Karjalan kunnaat ja juhlivat rouvat

Tätä pyöräily on parhaimmillaan: tasainen ja rauhallinen asfalttitie, leppeä kesätuuli, kumpuilevat vehreät maisemat.

15 kilometrin matka Lesogorskista Kamennogorskiin (Antrea) on päivän paras taival. Varsinkin alkumatkasta saamme pitää tien lähes itsellämme. Pysyttelemme koko ajan Vuoksen varrella. Joki piilottelee oikealla, peltojen ja puiden takana.

Lempeää lehtometsää, peltoja, luonnonniittyjä. Nyt ollaan asian ytimessä – Karjalan kunnailla!

Lähempänä Antreaa on muutamia isoja kaivoksia, ja rekkaliikenne lisääntyy. Rekat kiertävät meidät kuitenkin kiltisti.

Antrean keskusta on yllättävän vilkas – ja täynnä vastakohtia. On kiiltäviä citymaastureita, romuluisia neuvostokerrostaloja, isiä lastenvaunuja työntelemässä, naisia kesämekoissaan, vodkanhuuruisia puistojen miehiä ja huppupäinen nuorukainen hoverboardilla.

Suurin yllätys meitä kohtaa kuitenkin Antrean ainoassa kahvilassa, jonne pysähdymme kahvikupilliselle.

Pitkän pöydän ääressä istuu kahdeksan vanhaa rouvaa sifongeissaan. He ovat juuri päättämässä juhla-ateriaa. Champanskoje saa heidän poskensa punoittamaan.

Ensin rouvat puhkeavat antaumukselliseen lauluun, ja sitten joku vääntää stereoiden volyymit kaakkoon. Naiset alkavat tanssia venäläisen popin tahdissa. Kädet nostelevat hameenhelmoja, joku kiljahtelee. Erään rouvan tasapaino pettää ja hän kaatuu selälleen päin baarijakkaroita. Hänet autetaan ylös, ja tanssi jatkuu.

Katossa kimmeltää pieni diskopallo.

”Venäjä. Arvaamattoman hienoa, eikä koskaan tylsää”, summaa valokuvaaja.

Betonikolosseja ja idyllisiä rantoja 

Svetogorskin neuvosto-aikaiset kerrostalot ja valokuvaajamme.

Mishan tarjoilema vuohenmaito taisi olla elämän eliksiiriä. Nälkä ei vaivaa, vaan olemme pärjänneet mainiosti piirakoiden, pähkinöiden ja patukoiden turvin.

Paluumatka taittuu iltapäivän hautovassa lämmössä. Pysyttelemme nyt koko ajan Vuoksen itäpuolella.

Lesogorskin ja Svetogorskin välinen osuus on vilkkaasti liikennöity. Ohi huristaa valtavia tukkirekkoja. Pyöräily ei tunnu kuitenkaan turvattomalta. Tien reunalla on leveä hiekkapiennar, jonne voi väistää.

Noin kymmenen kilometriä ennen Svetogorskia käännymme oikealle ja ajamme Losevon kylään. Sen keskusta koostuu rykelmästä neuvostoaikaisia kerrostaloja, joiden masentava rappio on ristiriidassa hehkeän kesämaiseman kanssa. Eräässä ovensuussa seisoo huivipäinen babushka.

Aika on pysähtynyt.

Lesogorsk-järven rannalla sijaitsevaan Losevoon kannattaa tulla idyllisten hiekkarantojen vuoksi. Ne löytyvät, kun ajaa muutaman kilometrin kylän keskustasta.

Rannoilla on vain kourallinen ihmisiä. Toisella hiekkarannalla terhakka mäyräkoira vahtii uimareita. Vesi hellii hikistä ihoa ja väsyneitä reisiä. Tässä on hyvä levähtää.

Varjot pitenevät jo, kun saavumme takaisin raja-asemalle. Koppalakkinen rajavartija toivottaa meille ”huvaa matkaa”.

Suomen puolella odottavat säntilliset tienpientareet ja puunatut rakennukset, järjestys ja ojennus.

Kotilääkäri 7/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti