Miekkailu pitää Sirpan, 72, kunnossa – ”Olen mahtunut samaan miekkailuasuun jo monta kymmentä vuotta”
Sirpa Lundgren aloitti nuorena miekkailun päästäkseen matkustamaan. Hän löysi elinikäisen harrastuksen, joka auttaa pysymään kovassa kunnossa.
Sirpa Lundgren valmiina kisaamaan.
Touché tarkoittaa miekkailussa pistoa tai osumaa. Ranskankielisen termin juuret ulottuvat 1600-luvulle ja Aurinkokuningas Ludvig XIV:n hoviin. Tuolloin alkoi kehittyä nykymuotoinen miekkailu, jonka perinteet urheilulajina ulottuvat antiikin Kreikkaan asti.
Turkulainen Sirpa Lundgren, 72, innostui lajista nuorena.
”Hämeenlinnan miekkailuseuraa oli pyydetty Saksaan, mutta heiltä puuttui miekkailevia tyttöjä. Ajattelin, että herranjestas, tahdon mukaan. En muuta silloin 18-vuotiaana halunnutkaan kuin ulkomaille”, Sirpa Lundgren kertoo.
Miekkailua piti tietysti harjoitella ennen matkaa. Liikunnallinen Lundgren oppi nopeasti perusasiat. Tärkeintä oli miekan hallinta, mutta nopeista jaloista oli hyötyä.
Muutaman kuukauden treenin jälkeen Lundgren lähti Saksaan. Matkan varrelle osui yhdet kisat Ruotsissa.
”Miekkailin floretilla. Siinä parempi on yleensä se, joka ensin hyökkää. Taidot eivät olleet kummoiset, mutta hyökkäsin innokkaasti.”
Laji alkoi kiinnostaa, ja opettaja oli innostava. Lundgren valitsi lopulta opiskelupaikankin sen perusteella, että pääsi miekkailemaan.
Haaveammatti oli voimistelunopettaja, mutta opintoja varten Sirpan olisi pitänyt lähteä Jyväskylään. Maajoukkuetason miekkailijat olivat etupäässä Helsingissä.
”En minä Jyväskylään halunnut, vaan Helsinkiin, miekkailun kehtoon. Hakeuduin sinne opiskelemaan fysioterapeutiksi. Sain miekkailla ja opiskella.”
Pistotarkkuutta harjoitellaan heiluvaan tennispallon. © Vesa Tyni
Miekkailu-treeneihin kulkivat perheen lapsetkin
Sirpa Lundgrenin taidot alkoivat olla maajoukkuetasoa. Hän on urallaan ollut voittamassa useampaa joukkueiden Suomen mestaruutta. Ensimmäisiin MM-kisoihinsa hän osallistui 1970-luvun alussa.
”En ollut paras, mutta olin mukana, jos en muuten niin varamiehenä. Olen aina tykännyt olla mukana joukkuemiekkailussa, varamiehenäkin.”
Valmistuttuaan vuonna 1975 Lundgren muutti kihlattunsa perässä Turkuun. Oman miekkailun ohessa hän ryhtyi valmentajaksi. Perheen lapset kulkivat vauvasta asti mukana treeneissä.
Ei täysin vaaraton laji
Miekkailussa on kolme asetta: floretti, kalpa ja säilä. Ne eroavat toisistaan piston ja lyönnin, osuma-alueen, taisteluperiaatteen sekä aseiden mittojen ja painojen perusteella.
Kun Sirpa Lundgren aloitti, säilä oli lähinnä miesten laji. Sittemmin tilanne on muuttunut, mutta Lundgren ei koe säilää omaksi välineekseen. Hän käyttää florettia ja kalpaa.
Floretissa pitää osua tietylle kehon alueelle, kalvan kohdalla osumakohdaksi kelpaa mikä tahansa osa kehoa päästä varpaisiin. Floretti on kevyt ja jykevää paksuteräistä kalpaa pienempi miekka.
Osuma vastustajaan varmistuu, kun miekan kärjessä oleva jousitettu nuppi painuu alas. Nupista kulkee terää pitkin kahvaan ja siitä edelleen miekkailijan taakse sähköjohto, jonka kuljettama signaali sytyttää valon osuman merkiksi.
Joskus muinoin osuma varmistettiin siten, että miekan kärjessä oli pala hiiltä, joka osuessaan jätti jäljen valkoiseen miekkailuasuun.
Miekkailu ei ole täysin vaaraton laji. Lundgren menetti nuorena pienen palan etuhampaastaan, kun kalpan terä osui maskiin. Jopa kuolemantapauksia on sattunut, kun viallinen miekka on osunut suojaamattomaan kohtaan esimerkiksi kasvomaskin alle.
Nykyisin suojavarusteet ovat huomattavasti paremmat ja säännöt sellaiset, että onnettomuuksia ei juuri pääse sattumaan. Mustelmat ovat silti tavallisia.
Miekkailu on hyvää kuntoilua. © Vesa Tyni
Veteraanikisat keräävät jopa tuhat kisaajaa
Miekkailu on maailmalla suosittu laji. Veteraanikisoissa on parhaimmillaan tuhatkunta osallistujaa. Ensimmäisistä veteraanikisoistaan vuonna 2006 Lundgren sai joukkuehopeaa.
Suomessa naiset harrastavat lajia miehiä vähemmän. Lundgren miekkaileekin usein miehiä vastaan, koska naispuolisia vastustajia ei paljon ole, ei varsinkaan omassa ikäluokassa.
”Miehet pistävät vähän kovempaa, mutta näytän niille, että se ei ole voima, joka ratkaisee. Vaikka olisi kuinka harjoitellut jotain liikettä, pitää aina seurata, mitä vastustaja aikoo.”
Lundgrenin mielestä miekkailu on kuin taidetta.
”Ja jestas sentään miten kivaa on, kun saa osuman toiseen. On myös hienoa saada vastaansa taitava miekkailija, joka pistää kauniisti ja nopeasti.”
Ajoitus on Lundgrenin mukaan miekkailussa kaiken a ja o. Pitää malttaa, mutta tarvittaessa olla nopea. Pituudesta on etua, sillä pitkät ovat yleensä ulottuvia.
”Olen vähän hitaampi veteraani. Kun miekkailen nuorten poikien kanssa, he ovat nopeita ja pistävät suoraan sanottua minua ihan halvalla.”
”Miekkailu on hyvä kuntoilulaji”
Nykyään Lundgren treenaa jopa kolme kertaa viikossa. Miekkailun lisäksi hän harrastaa joogaa, pilatesta, tanssia, vesijumppaa ja kiinalaista terveysliikuntaa. Myös kuntosalilla hän käy säännöllisesti, koska miekkailussa tarvitaan sekä käsi- että jalkavoimia.
”Miekkailu on hyvä kuntoilulaji. Hiki tulee jo siitä, kun pukee miekkailuvarusteet päälle. Parin tunnin treenin jälkeen on ihan litimärkä. Kyllä siinä paino pysyy kurissa. Olen mahtunut samaan miekkailuasuun jo monta kymmentä vuotta.”
Sirpa Lundgren on huomannut, että miekkailu vaatii notkeutta. © Vesa Tyni
Tärkeä osa miekkailua on etiketti. Vastustajaa tulee kohdella kunnioittavasti. Miekkailu opettaa kuria ja itsehillintää. Kiroilla ei saa, eikä riehua. Ottelun päätteeksi miekkailijat kättelevät toisiaan.Matkustamaan Lundgren on päässyt juuri paljon kuin nuorena haaveili.
”Olen käynyt niin monessa maassa, että en edes muista kaikkia. Ihan vain miekkailun takia.”
Pelkkä varusteiden pukeminen nostaa joskus hien pintaan. © Vesa Tyni
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 11/2022.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti