Mies jäi tossun alle - miten sieltä pääsee pois? Asiantuntija vastaa
Leena syyttää miestään kaikesta. Voiko riitelyn kaavaa muuttaa vielä vuosikymmenten jälkeen?
Ari saa aina syyt niskoilleen, vaikka hän ajattelee vaimon parasta.
Leenan ja Arin suhde ei ole oikein koskaan toiminut, sillä riidat jankkaavat aina samaa kaavaa. Leena ei juuri koskaan suostu myöntämään olleensa väärässä, vaan kaikki on Arin syytä.
Jokainen ikävä asia vain tapahtuu Leenalle ilman hänen omaa syytään. Leena on tyytymätön elämäänsä, jossa on tapahtunut hänen mielestään paljon ikäviä asioita.
Leenalla on tapana syyttää omistakin virheistään puolisoaan. Ari on vuosikymmenten aikana sopeutunut tähän eikä juuri valita.
Riidat toistuvat yleensä samanlaisina: Pariskunta on yhdessä ostoksilla. Leena on tyytymätön ostoskeskuksen takkivalikoimaan, mutta ostaa kuitenkin ulsterin.
Ari huomaa, ettei takki miellytä mutta antaa vaimonsa päättää. Leena on niin väsynyt sovittamiseen, ettei jaksa lähteä toisaalle jatkamaan ostoksia. Hän maksaa kalliin takin tyytymätön ilme kasvoillaan.
Seuraavana päivänä Leena laittaa takin päällensä, mutta huomaa saman tien, ettei se istu kunnolla.
”Miksi sinä et sanonut mitään?” hän kysyy Arilta syyttävään sävyyn.
Kaikki on taas Arin syytä, joka joutuu palauttamaan takin ja lähtemään seuraavana päivänä yhtä epäkiitolliselle ostoskierrokselle makutuomariksi.
Ari pyrkii olemaan ärsyttämättä vaimoaan liian usein. Joinakin päivinä hän onnistuukin tässä, mutta jokaiseen viikkoon mahtuu myös hetkiä, jolloin kaikki on Leenan mielestä pielessä Arin takia.
Miten Leena voisi nousta negatiivisen ajattelun suosta ja oppia ottamaan itse vastuun omista virheistään?
Leenan ja Arin yhteiselämä ei anna edellytyksiä kummankaan hyvinvoinnille, kasvulle tai kehitykselle. Ari yrittää toimia Leenan varjona, Leena on naimisissa oman varjonsa kanssa. Parin tilanne tuntuu surulliselta, sillä molemmat jäävät henkisesti yksin. Tilanne heijastanee kummankin kehityshistoriaan kuuluvia asioita. Siellä on voinut olla rakastavan kohtaamisen puuttumisen aiheuttamaa surua ja masennusta, jota pidetään poissa ”varjonyrkkeilyllä”. On tärkeää ymmärtää, että molemmat ovat sekä menneisyyden että nykyisyyden uhreja. Nykyisyydessä he jäävät molemmat kohtaamatta. Onko kyseessä kummankin pyrkimys pitää tietoisuudesta poissa omat vaille jäämisen, yksinäisyyden ja näkymättömyyden kokemukset? Usein käy niin, että toistamme myöhemmin elämässämme jotain varhaiseen kehitykseen liittynyttä vaille jäämistä tai kaltoin kohtelua. Kun ei voi luottaa maailmassa kehenkään, elämässä selviämiselle jää kaksi eri strategiaa. Joko olla vahva ja aina oikeassa tai sitten sopeutua ja olla näkymätön. Ihminen on mestarisopeutuja, ja Leena ja Ari ovat sopeutuneet rooleihinsa. Jos jompikumpi tai molemmat päästäisivät irti nykyisistä asemistaan, se toisi suhteeseen uudenlaisen dynamiikan ja pakottaisi toisenkin kohtaamaan itsessään niitä puolia, joita on joutunut asettamaan sivuun. Nykyisellään suhde kulkee kuin sähköjuna radallaan. Ulkopuolinen ihmettelee, miksi siinä ei tapahdu muutosta. Vastaus kuuluu, että juna voi mennä vain sinne, minne sen radat vievät. Ihmisen ”radat” ovat aivoissa vakiintuneet hermoyhteydet, eli koko se prosessi aivoissamme ja kehossamme, joka säätelee omia tunnetilojamme. Samat aivoyhteydet, jotka voisivat olla myös rakkauden ja läheisyyden ylläpitäjiä suhteessa, voivat tulla erilaisten riippuvuuksien kaappaamiksi. Muutos on mahdollinen. Mutta samoin kuin päihderiippuvuuksien hoidossa, motiivin muutokseen pitää lähteä itsestä. Ensimmäisenä täytyy havaita muutoksen tarve itsessä. Sitten pitää itse toimia tavalla, joka mahdollistaa muutoksen. Muutoksen tarpeen pohtimiseen ja muutoksen toteuttamiseen voi saada tukea keskustelemalla asioistaan ammattilaisen kanssa. Keijo Markova, pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto.Suhde kulkee kuin juna