Kuitu lisänä ehkäisee ja hoitaa ummetusta – Aiheuttavatko kuitulisät riippuvuutta?

Kuitu lisänä lisää ulosteen määrää, pehmentää sen koostumusta ja nopeuttaa ulosteen kulkua ruoansulatuskanavan läpi. Kutulisän käyttö ehkäisee ja hoitaa ummetusta sekä ärtyvän suolen oireyhtymää.

Kuitulisänä voidaan käyttää esimerkiksi vehnä-, ruis- ja kauraleseitä joko sellaisenaan esimerkiksi jogurtin, puurojen, smoothien tai leivontatuotteiden kanssa tai apteekista saatavia kuituvalmisteita, esimerkiksi psylliumia. Kuiduista psylliumkuidun eli ispagulansiemenkuoren hyödystä vatsavaivoihin on paras tutkimusnäyttö.

Lue myös: Kuitu tekee hyvää vatsallesi – Helli suolistosi hyviä bakteereja ja huolehdi riittävästä kuidun saannista

Kuitu lisänä tulee aloittaa pienellä annoksella

Psylliumkuitu sisältää runsaasti ravintokuituja ja kasvilimaa. Se pystyy imemään vettä jopa 40-kertaisesti omaan painoonsa nähden. Kun psylliumkuitu imee vettä, suolen sisältämä massa kasvaa ja sen viskositeetti vähenee. Tämä stimuloi suolenseinämää.

Turvonnut kasvilimamassa muodostaa voitelevan kerroksen, joka helpottaa suolensisällön läpikulkua. Psylliumin kanssa on tärkeä juoda riittävästi nestettä.

Kotilääkäri vastaa -palstalla vastaa Perttu Arkkila.

Kuitulisä tulee aloittaa pienellä annoksella. Annosta nostetaan vähitellen, eli ummetuspotilailla yhden–kolmen päivän kuluttua ja IBS-potilailla yhden–kahden viikon välein. Yleensä tarvitaan kahdesta viiteen annosmitallista päivässä.

Kuitulisää kannattaa kokeilla ainakin yhden–kahden kuukauden ajan. Ellei annoksen nostollakaan saada siinä ajassa suotuisaa vastetta ummetukseen tai IBS-oireisiin, tämän kuidun käyttöä ei kannata jatkaa. Jos säännöllinen kuidun käyttö on sen sijaan helpottanut oireita, sitä kannattaa jatkaa. Psyllium ei aiheuta pysyvää suolen toiminnan huononemista tai veltostumista.

Kannustan kysyjää edelleen käyttämään psylliumkuitua, jos siitä on ollut apua ummetukseen tai vatsavaivaan. Kuitulisä ei aiheuta riippuvuutta.

Lue myös: Voiko kuitulisää käyttää jatkuvasti? Näin vastaa erikoislääkäri Perttu Arkkila

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 4/21

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti