Muistisairauden hoidossa puhaltavat uudet tuulet: voiko tulevaisuudessa Alzheimer-potilaan aivoja huuhdella tai löytyykö täsmäase sähköstä?
Tulevaisuudessa verikoe kenties paljastaa dementiariskin jo varhain ja sähkö parantaa muistia. Tutkimus luo toivoa, mutta läpimurtolääkettä odotellessa arjen valinnat ratkaisevat.
© iStock
Tuttuja oireita, Inkeri Suhonen ajatteli. Hän oli ehtinyt olla vuoden eläkkeellä, kun huomasi muutoksen miehessään Erkissä. Ennen tarkka puoliso oli ihmeen hajamielinen, unohteli avaimia.
Samanlaista muistamattomutta oli ollut potilailla, joita Suhonen oli kohdannut työssään kotihoidon iltapartiossa. Hän vei heti miehen muistitesteihin. Jatkotutkimuksissa pää kuvattiin. Diagnoosiksi tuli Alzheimerin tauti ja aivovamman jälkitila. Erkki oli vuosia aiemmin satuttanut päänsä kalassa, ja sen tiedettiin voivan aiheuttaa myöhemmin oireita.
Siitä asti Inkeri Suhonen, 74, on ollut nyt 80-vuotiaan monisairaan miehensä omaishoitaja.
”Hyvin olemme pärjänneet jo yli kymmenen vuotta”, hän sanoo.
Toki välillä on huonompia ja välillä parempia päiviä. Mielialan vaihtelut kuuluvat taudinkuvaan. Arkea leimaa ympärivuorokautinen vastuu.
Muistisairauden tunnistaminen tapahtuu usein myöhään
Dementiatasoista muistisairautta sairastaa Suomessa jo 200 000 ihmistä. Yhtä monen tiedonkäsittely on lievästi heikentynyt. Työikäisiä muistisairaita on eri arvioiden mukaan 7 000–10 000. Pitkäaikaishoidossa olevista vanhuksista jo valtaosa on muistisairaita.
Väestön ikääntyessä lääkärit ja tutkijat etsivät ratkaisuja kasvavaan ongelmaan. On kehitettävä parempaa diagnostiikkaa, löydettävä uusia lääkkeitä ja puututtava jo sairauden riskitekijöihin.
”Kaikki tämä on tarpeen, jotta voimme vastata haasteeseen”, sanoo muistisairauksien professori, HUSin osastonylilääkäri Anne Koivisto, joka on tutkinut muistisairauksia Helsingin ja Itä-Suomen yliopistossa.
Koiviston johtamassa ALSOVA-seurantatutkimuksessa on havaittu, että hoivan tarve ja kustannukset nousevat jo muistisairauden lievässä vaiheessa merkittävästi. Siksi riskit olisi tärkeää tunnistaa jo ennen kuin tauti etenee. Muistisairaus huomataan yleensä vasta, kun aivoihin on ehtinyt tulla pysyviä vaurioita.
Riski kasvaa iän myötä
Yleisin etenevä muistisairaus on Alzheimerin tauti. Siinä aivoihin muodostuu plakkeja, jotka vaurioittavat hermosoluja ja heikentävät tiedonkäsittelyä. Ensimmäiseksi kärsivät lähimuisti ja uuden oppiminen.
Perimän osuus Alzheimerissa on mutkikas, riskiin vaikuttavat kymmenet eri geenit.
Elintavoilla ja ympäristötekijöillä tiedetään olevan iso vaikutus. Lista on pitkä: tupakointi, ylipaino, diabetes, korkea verenpaine, aiemmat mielenterveysongelmat, stressi ja univaikeudet, eristäytyminen muista, mahdollisesti myös hoitamaton huono kuulo.
Tuoreiden suomalaistutkimusten mukaan osansa voi olla ilmansaasteillakin, jotka kulkeutuvat aivoihin nenän hajuepiteelin kautta.
Alzheimerin taudin todennäköisyys kasvaa iän myötä, mutta se voi alkaa viisikymppisenäkin – joskus harvoin jo kolmekymppisenä.
”Silloin on lähes aina kyse perinnöllisestä varhain alkavasta muodosta, josta yleensä tiedetään perheessä”, sanoo neurologian erikoislääkäri, Itä-Suomen yliopiston Aivotutkimusyksikön johtaja Eino Solje.
Iäkkäillä yleisiä ovat myös vaskulaariset eli aivoverenkiertosairauteen liittyvät muistisairaudet. Niiden riski kasvaa, kun ikääntyessä kehittyy kroonisia muutoksia ja varsinaiset aivoverenkiertohäiriöt yleistyvät.
Oireet riippuvat siitä, mitkä alueet aivoissa ovat vaurioituneet. Joskus kärsii puhe, joskus tasapaino tai hahmotuskyky. Vireystila ja mieliala voivat vaihdella ja persoona muuttua.
Muistioireiden syytä voidaan selvittää muun muassa aivojen magneettikuvauksessa, jossa saadaan tarkkoja kuvia ilman säteilyä. Magneettikuvista on mahdollista erottaa esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden tai Alzheimerin taudin aiheuttamia muutoksia aivoissa. © iStock
Muistisairaus vai psykoosi?
Työikäisillä tavallisimpia eteneviä muistisairauksia ovat otsa-ohimolohkorappeumat.
Otsalohkodementian oireet alkavat tyypillisesti jo 55–60 vuoden iässä ja pahenevat nopeasti. Tauti näkyy ensin käytöksessä ja persoonassa. Ihmisestä voi tulla holtiton, levoton tai apaattinen. Alkoholia voi äkkiä kulua enemmän tai pukeutuminen muuttua epäsiistiksi.
Esimerkiksi näyttelijänuransa terveysongelmien vuoksi lopettaneen Bruce Willisin, 68, sairaudeksi tarkentui taannoin juuri otsalohkodementia. Aiemmin epäilynä oli puhehäiriö afasia.
Muutoksia ei aina tajuta yhdistää muistisairauteen ennen kuin tauti on pitkällä ja elämä solmussa: sattuu kommelluksia arjessa, töissä takkuaa, ihmissuhteissa tulee riitoja. Monelle on ensin diagnosoitu mielialahäiriö tai skitsofrenia, sillä oireet voivat muistuttaa masennusta tai psykoosia. Toisaalta tauti tulkitaan joskus virheellisesti Alzheimerin taudiksi.
Diagnostiikka on haastavaa ja vaatii seurantaa. Sillä on merkitystä, koska osassa muistisairauksista hoito on erilaista. Otsalohkodementiassa Alzheimer-lääkkeet yleensä pahentavat tilannetta.
Sairautta vai arjen kuormaa?
Ajatus pätkii, keskittyminen on vaikeaa. Nimet eivät muistu mieleen – tai se, mitä oli tekemässä. Moni työikäinen kokee arjessa, että pää ei toimi niin kuin pitäisi.
Kasvava tietoisuus muistisairauksista voi saada epäilemään niitä silloinkin, kun kyse on jostain tavallisemmasta. Kiire, kuormitus ja multitaskaus voivat saada kenen tahansa aivot tilttiin.
Oireiden syy on tietysti aina hyvä selvittää. Viisikymppisen tiedonkäsittelyn vaikeuksissa on lopulta vain harvoin kyse muistisairaudesta, Solje rauhoittelee.
”Jotta ihmisellä voisi olla etenevä, rappeuttava muistisairaus, työkyvyn ja toimintakyvyn pitäisi jatkuvasti heikentyä. Sellaista muistisairautta ei edes määritelmällisesti ole, jossa arki ja työ sujuvat moitteetta.”
Työikäisellä muisti ei edes yleensä heti selkeästi kärsi. Ensin voivat tulla muut oireet: kömpelyys, vaikeus hahmottaa näkemäänsä, tunnistaa kasvoja, lukea tai löytää sanoja.
Mitään yksittäistä muistisairauden tunnistavaa koetta ei toistaiseksi ole, Solje sanoo. Diagnoosi vaatii yleensä monivaiheista selvittelyä: muistitestejä, oirearviota, magneettikuvausta, selkäydinnestenäytettä.
Pian voi kuitenkin olla toisin.
Soluviljelyä, sähköhoitoa ja aivopesua
Oireiden huolellista kartoittamista ja kliinistä arviointia tarvitaan jatkossakin, mutta tulevaisuudessa verikoe lähilaboratoriossa voi auttaa paljastamaan muistisairauden riskin jo varhain.
Suomessakin useissa yliopistoissa ja yliopistosairaaloissa on käynnissä tutkimuksia muistisairauksien tunnistamiseksi esimerkiksi veren ja aivoselkäydinnesteen merkkiaineista. Aivorappeuman mahdollisuutta on jo pystytty erottelemaan psykiatrisista sairauksista verinäytteen perusteella.
Tulevaisuudessa tautiriskejä pystyttäneen arvioimaan myös ulostenäytteestä, syljestä, kyynelnesteestä, nenästä tai silmistä.
”Uskon, että ehkä viiden tai kymmenen vuoden päästä näitä uusia innovatiivisia menetelmiä on jo kliinisessä käytössä. Toivottavasti nopeamminkin”, professori Anne Koivisto sanoo.
Yksi uusi tapa selvittää tautimekanismeja on kantasolututkimus.
Koivisto on mukana Kuopion yliopistollisen sairaalan ja Itä-Suomen yliopiston AIV-instituutin yhteistyötutkimuksessa, jossa kudosnäytteistä viljeltyjen hermosolujen avulla on pystytty tarkastelemaan, mitä sairaus tekee välittäjäainejärjestelmille tai hermoston solujen toiminnalle. Aiemmin vastaavaa on pystytty tekemään vasta potilaan jo kuoltua.
Eino Soljen tutkimusryhmä testaa parhaillaan myös kallonulkoista magneettistimulaatiota muistisairauksien erottamisessa. Samalla he selvittävät uutena hoitokeinona kallonulkoista vaihtovirtaa – siis sähköä.
Oulun yliopistossa professori Vesa Kiviniemen työryhmä puolestaan kehittää muistisairauksien hoitoon eräänlaista ”aivopesuria”.
Aivot puhdistuvat syvän unen aikana. Alzheimer-potilailla tätä huuhteluohjelmaa säätelevä sykintä poikkeaa normaalista, ja aivoihin kertyy kuona-aineita. Ouluun saadaan nyt tutkimuskäyttöön ultraäänilaite, jolla voidaan avata hetkellisesti aivoja suojaava veriaivoeste, ohjata lääkkeitä aivoihin ja tehostaa puhdistumista.
Monenlaisia muutoksia
Viisi vuotta miehensä diagnoosin jälkeen Inkeri Suhonen alkoi ihmetellä, miksei tämä käyttäytynyt kaikilta osin niin kuin Alzheimer-potilas. Sekavuutta ja mielialamuutoksia kyllä oli, mutta mies keskittyi täyttämään astianpesukoneen vaimoaankin paremmin ja tarkisti ostoslistat huolellisesti.
Kului toiset viisi vuotta ennen kuin mies pääsi uudestaan aivokuvaan. Uusi lääkäri oli sitä mieltä, ettei muistisairaus ollut Alzheimeria vaan seurausta aivoinfarktista. Kehittyneet laitteet paljastivat uusia tukoksia. Kolme Alzheimer-lääkettä lopetettiin. Nyt arkea helpottavat eniten pitkävaikutteiset mieliala- ja unilääkkeet.
Iäkkäiden, monisairaiden potilaiden sairauksien tunnistaminen ei aina ole läpihuutojuttu – joskin Anne Koiviston mukaan diagnostiikka on Suomessa hyvin kehittynyttä.
Vaikka Alzheimerin taudin ja vaskulaarisen muistisairauden syyt ovat erilaiset, oireet voivat olla osin hyvin samantyyppisiä. Lisäksi iäkkäillä oireet aiheuttaa usein Alzheimerin taudin ja aivoverenkiertosairauden yhdistelmä, Koivisto selittää.
”Mitä vanhempi ihminen on, sitä todennäköisemmin aivoihin kehittyy useamman tyyppisiä muutoksia.”
Joskus vasta seuranta vahvistaa diagnoosin. Voi käydä niinkin, että diagnoosi muuttuu. Jos oireisiin on tarjottu saatavilla oleva hoito ja potilas on sen sietänyt, siitä ei ole haittaakaan. Edellä mainituissa sekatyyppisissä tapauksissa Alzheimer-lääkkeet yleensä auttavat.
Saadaanko läpimurtolääke?
Jo vuosia muistisairauksien lääkehoitoon on lupailtu läpimurtoa. Maaliviiva on siirtynyt aina eteenpäin.
Mikään nykyisistä lääkkeistä ei pysäytä sairautta vaan lievittää oireita.
Tutkimus keskittyi pitkään amyloidivasta-ainehoitoihin, jotka pyrkivät vähentämään Alzheimerin taudissa aivoihin kertyvää beeta-amyloidikuormaa. Tämä linja on tuottanut paljon pettymyksiä. Eläinkokeissa lupaavilta vaikuttavat hoidot eivät ole ihmisillä toimineet.
Viimeksi toivoa on herättänyt muun muassa Yhdysvalloissa jo myyntiluvan saanut vasta-ainelääke adukanumabi, joka alustavasti näyttäisi onnistuvan hidastamaan taudinkulkua. Lääke on kallis, osa käyttäjistä saa siitä sivuvaikutuksia, ja se luultavasti sopii vain rajatulle joukolle. Muitakin vasta-ainelääkkeitä tutkitaan.
Takaiskut ovat saaneet tutkijat ympäri maailman hakemaan ratkaisuja muistakin suunnista. Amyloidin sijasta toiseen muistisairauksiin yhdistettyyn välittäjäaineeseen, tau-proteiiniin, tähtäävistä hoidoista on saatu lupaavia tuloksia. Sen kertyminen on yhteydessä tiedonkäsittelyn heikkenemiseen, joten se voi olla parempi kohde hoidoille, Koivisto arvioi. Mutta taas: voi viedä vuosia, ennen kuin tietoa on riittävästi ja hinta kohdillaan, jotta lääke pääsisi käyttöön.
Hiljattain alkaneessa tutkimuksessa, jossa Suomikin on mukana, kokeillaan ensi kertaa Alzheimerin hoitoon diabeteslääkettä yhdistettynä elintapaohjaukseen.
Ennustamisen vaikeus
Tutkijat laskevat toivonsa sen varaan, että käynnissä on nyt yhtä aikaa hyvin erilaisia lääketutkimuksia.
”En ihmettelisi, että jokin nyt tutkimuksen kohteena olevista molekyyleistä olisi viimein se läpimurto”, Solje sanoo.
Ja kun uudet lääkkeet sitten tulevat – meni siihen kaksi tai kymmenen vuotta – paine tautien tarkempaan tunnistamiseen on entistä suurempi. Lisäksi pitäisi osata arvioida, kenellä tauti käynnistyy ja miten se etenee.
Vaikka henkilöllä olisi tautiin johtava geenimutaatio, ei taudin alkamisikää voi ennustaa. Kun oireita alkaa ilmetä, taudin patologiset muutokset ovat kehittyneet jo pitkään. Toisaalta kuvantamislöydöksetkään eivät aina ole suoraan yhteydessä taudinkuvaan.
”Muutoshan on perimässä syntymästä asti, mutta ei sitä kannata vauvalla alkaa hoitaa. Toisaalta terveenkin aivoissa voi olla lievää surkastumaa ilman, että muistisairautta koskaan kehittyy.”
Ihmisen aivoissa on arvioiden mukaan lähes 100 miljardia hermosolua eli neuronia, jotka käsittelevät ja jakavat tietoa sähköisten hermoimpulssien avulla. Jos aivojen hermosoluissa tai -verkoissa on häiriöitä, ihminen voi saada eriasteisia muistioireita. © iStock
Elintapaohjaus tepsii
Paljon on nykytiedollakin tehtävissä. Koiviston mielestä muistisairauksiin tulisi suhtautua samoin kuin sydän- ja verisuonitauteihin eli hoitamalla jo riskitekijöitä. Keinotkin ovat tuttuja: liikunta, terveellinen ruoka, päihteiden välttäminen, riittävä yöuni.
”Se, mikä on sydämelle hyvä, on myös aivoille hyvä.”
Elintaparemontin vaikutuksista on vahvaa näyttöä. Suomalainen FINGER-tutkimus osoitti, että yksilöllistä ruokavalioneuvontaa, liikuntaa ja muistiharjoittelua sisältänyt tehostettu kuntouttava elintapaohjaus suojasi selvästi dementiariskissä olevien kognitiivisia kykyjä.
On monia arkisia asioita, joilla voi lisäksi olla iso merkitys. Kun esimerkiksi huonosti kuuleva saa kuulolaitteen, hän pystyy kommunikoimaan eikä vetäydy muiden seurasta. Yhdessäolo muiden kanssa on älyjumppaakin tehokkaampaa.
”Ei ole realismia, että voisimme pysäyttää ikääntymisen ja estää nämä sairaudet, mutta voimme viivästyttää oireiden ilmenemistä”, Koivisto korostaa. ”Jokainen vuosi, joka saadaan parempaa tiedonkäsittelyä ja toimintakykyä, lisää ihmisen elämänlaatua ja säästää resursseja. Sekin on hyvää hoitoa.”
Kaikilla ei ole voimavaroja tehdä muutoksia arjessaan, saati tukijoukkoja. Hoidon onnistumiseen tarvitaan ympäristön tukea ja vahvaa palvelujärjestelmää. Tukea tarvitsevat myös muistisairaan läheiset.
Muuttuva arki
Vuodenvaihteessa Suhosilla elettiin vaikeaa aikaa. Erkin tila heikkeni äkillisesti, hän oli sekava eikä muistanut edes puolisoaan.
Se nosti pintaan ison kysymyksen: onko aika hakea laitospaikkaa?
”Siirtymään pitää varautua ajoissa, jos en enää pärjääkään hänen kanssaan kotona”, Inkeri Suhonen sanoo.
Paperit on nyt laitettu varmuuden vuoksi eteenpäin, vaikka kevät on sujunut paremmin.
Erkki käy päivätoiminnassa kahdesti viikossa, ja Inkeri saa hengähdystauon. Kotipalvelun sairaanhoitaja käy kuukausittain, lääkäri tarvittaessa. Jos tarve tulee, on mahdollisuus viikon lomajaksoihin. Syksyllä niitä on tarkoitus järjestää säännöllisesti.
Läheiset ovat turvaverkkona, ja arjen apuna ja seurana on myös ”terapiakoira” Eko.
Vaatii tietysti sopeutumista, kun toisen perusluonne muuttuu yli 50 yhteisen vuoden jälkeen, Inkeri pohtii.
”Pitää ymmärtää, että ne ovat sairaudet, jotka muuttavat toista. Sama isäntä se kuitenkin on, joka on ollut kaikki nämä vuodet. Yhteiset muistot myös kantavat.”
Sähköhoidosta lupaavia tuloksia
Voiko jo rapistuvan muistin saada elpymään johtamalla aivoihin pienen määrän sähköä? Toimiessaan näin yksinkertainen hoito olisi mullistava.
Eino Soljen johtamassa Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan hankkeessa kokeillaan kallonulkoisen vaihtovirran käyttöä muistisairauksien hoidossa.
Koepotilaita on ollut vasta vähän, mutta lupaavia tuloksia on jo aiemmin saatu Brescian yliopistossa Italiassa. Tutkimuksessa, jossa myös Solje oli mukana, varhaisvaiheen Alzheimerin tautia sairastavien potilaiden aivoihin johdettiin pieniä määriä sähköä. Heidän muistiaan testattiin ennen ja jälkeen hoidon sanatesteillä ja muilla tehtävillä.
Jo tunnin kestävä sähköstimulaatio paransi potilaiden muistia huomattavasti, joskaan ei pysyvästi. Vielä ei tiedetä, miten pidempi hoitosarja tehoaisi ja olisiko siitä haittoja.
Soljen mukaan mekanismi on vielä epäselvä, mutta sähköhoito saattaa vaikuttaa joko aivokudosta puhdistavien mikroglia-solujen, aivojen sähköisen toiminnan tahdistumisen tai hermoyhteyksien muovautuvuuden kautta. Muistisairauksiin liittyy paitsi amyloidikertymiä, myös muutoksia aivojen sähköisessä rytmissä.