Adhd hankaloittaa Terhin, 54, ihmissuhteita – ”On vaikea saada ystäviä, kun tuntuu, että olen kuin eri maailmasta”
Terhi Rantasen adhd meinasi jäädä tutkimatta, koska psykiatri ei uskonut, että adhd-potilas voisi väitellä biotekniikan tohtoriksi. Diagnoosin hän sai vasta 50-vuotiaana.
Terhi Rantasella on usein monta rautaa tulessa. Adhd-lääkkeet auttavat viemään askareita loppuun, mutta kaikkeen nekään eivät tepsi.Tytär hermostuu usein äitiinsä, joka myöhästelee ja unohtelee asioita.
Uninen ääni vastaa puhelimeen. Terhi Rantanen, 54, on valvonut koko yön uppoutuen hevosaiheiseen keskusteluun Facebookissa.
”Kun keskityn kiinnostavaan asiaan, ajantaju katoaa täysin. Tätä kutsutaan hyperfokusoitumiseksi.”
Terhi sai adhd-diagnoosin 50-vuotiaana. Sitä ennen elämä oli nykyistäkin kaoottisempaa. Pyykkikori jumittui eteiseen, postilaatikkoon putkahteli karhukirjeitä. Tylsät asiat jäivät puolitiehen tai kokonaan tekemättä.
Pelkät perusuasiat tuntuivat äärimmäisen raskailta, koska ne vaativat ponnistelua. Hän oli aina ja kaikesta myöhässä.
”Olen myöhästynyt lukemattomia kertoja junasta. Ajan hahmottaminen on vaikeaa. Harhaudun tekemään eri asioita, kuin mitä pitäisi.”
Lopulta hän oli niin väsynyt, että nukahti tuoliin kesken työpäivän.
”Pääni oikein retkahti rintaan”, hän muistelee.
Lue myös: ADHD oireilee vielä eläkeiässäkin – Harvalla aikuisella on diagnoosi
”En saa kiinni muiden ajatuksista”
Adhd (Attention-Deficit Hyperactivity Disorder) vaikeuttaa työntekoa ja asioiden hoitamista, sillä päässä pyörii usein sata asiaa yhtä aikaa.
Lapsilla häiriö oirehtii usein ylivilkkautena, mutta aikuisilla, kuten Terhilläkin, oireilu ilmenee tyypillisesti vaikeutena ohjata omaa toimintaa ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan – ellei sitten kyse ole niin kiinnostavasta aiheesta, kuten hevoset.
Näiden lisäksi päänvaivaa aiheuttavat muut ihmiset.
”Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi. On vaikea saada ystäviä, kun tuntuu, että olen kuin eri maailmasta. Adhd aiheuttaa sen, etten meinaa saada kiinni muiden ajatuksista. Sosiaaliset tilanteet kuormittavat ja väsyneenä adhd-oireet pahenevat.”
Terhi on huomannut, että kaikkein vaikein seurustelumuoto on small talk, tyhjän jauhaminen, tuntemattomien kanssa.
”Keskustelu onnistuu, jos on aihe, josta puhua”.
Terhi asuu kaksin teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Tytär hermostuu usein äitiinsä, joka myöhästelee ja unohtelee sovittuja asioita.
”Hän on aivan eri tyyppinen ihminen kuin minä”, Terhi sanoo.
Terhi Rantasen adhd jäi melkein diagnosoimatta, koska psykiatri ei uskonut että adhd-potilas voisi väitellä tohtoriksi © Tommi Tuomi
Adhd-aikuisen parisuhde-elämä on vaikeaa
Terhi on ollut avoliitossa kaksi kertaa, mutta parisuhde-elämä ei ole sujunut.
”Joko en ole tullut hyväksytyksi, tai en ole sopeutunut suhteeseen. Olen uppoutunut kiinnostavaan työhön ja kaivannut arkeen vaihtelua.”
Kiistaa parisuhteessa on myös aiheuttanut se, ettei Terhi jaksa keskittyä kumppaninsa kuunteluun. Hän saattaa unohtaa nopeasti, mitä toinen on sanonut ja tehnyt. Kumppani on loukkaantunut asioista, joille Terhi ei mahda mitään.
Seurauksena on ollut jatkuva syyllisyys.
”Tämä on todella rankkaa. Olen huomioinut puolisoa sitten muilla tavoin. Jos toinen on ollut väsynyt, olen tehnyt asioita hänen puolestaan.”
Terhistä tuli äiti nelikymppisenä. Äitiysloma oli ihanaa aikaa, kun tarvitsi keskittyä vain vauvaan.
”Se oli elämäni paras vuosi. Liikuin paljon luonnossa lapsi kantorepussa. Kun palasin työelämään, aloin taas kuormittua.”
Tohtorin paperit hämäsivät
Terhi Rantasen adhd meinasi jäädä tutkimatta, koska psykiatri ei uskonut, että adhd-potilas voisi väitellä biotekniikan tohtoriksi. Adhd-aikuisilla on keskivertoa matalampi koulutustaso.
Terhiä älykkyys ja kyky uppoutua tutkimukseen ovat tökkineet elämässä eteen päin. Jatkuva skarppaaminen työelämässä johti kuitenkin uupumiseen ja lopulta adhd-tutkimuksiin.
Diagnoosin myötä Terhi sai lääkityksen, joka auttaa keskittymään ja viemään askareita loppuun. Oireet ovat kuitenkin niin voimakkaita, ettei lääke vie niitä täysin pois. Toisten ymmärtämistä haittaa myös lievä kuulovamma.
Diagnoosi oli kuitenkin suuri huojennus.
”Hyväksyn vihdoin itseni. Samalla löysin kohtalotovereita.”
Terhin on yleensä vaikea mennä paikkoihin, joista hän ei tunne ketään. Kun hän osallistui ensi kertaa adhd-aikuisille suunnatulle viikonloppuleirille, hän solahti heti joukkoon.
”Jutteleminen oli helppoa. Kukaan ei ihmetellyt, että poukkoilin aiheissa ja että sanat katosivat. Sillekään ei naureskeltu, että olin kömpelö ja mustelmilla ja että keittoni läikkyi lattialle. Ei tarvinnut hävetä mitään.”
Toive kumppanista elää
Terhi Rantanen on opetellut olemaan tyytyväinen elämäänsä ilman kumppania. Hänellä on tytär, hyviä ystäviä ja läheiset välit lapsuudenperheeseensä. Paljon aihetta iloon siis.
Silti hän toivoo, että rinnalle löytyisi vielä joku.
Hän pohtii, että parisuhde ihmisen kanssa, jolla on myöskin adhd, voisi vähentää häiriön aikaansaamia riitoja. Toisaalta taas sekin voi olla aikamoista, jos saman katon alla asuisi kaksi samanlaista jumittajaa.
Lopulta hän ehkä kuitenkin kallistuisi vertaisensa puoleen.
”Todennäköisesti ihmisellä, jonka kanssa tulisin parhaiten toimeen, olisi myös adhd.”