Säästöt kuluivat syöpähoitoihin – Petri Sarasteen eturauhassyöpä paljastui PSA-testissä: ”Ei taistella syöpää vaan aikaa vastaan”
Syöpädiagnoosi yllätti ulkomaankirjeenvaihtajan. Kun Petri Saraste sairastui eturauhassyöpään, hän haketui välittömästi Suomeen syöpähoitoihin.
Syöpään sairastuminen on saanut Petri Sarasteen pohtimaan elintapojaan. ”Silloin tällöin tulee puuskia, että nyt syön terveellisemmin ja liikun enemmän.”
Petri Sarasteen, 62, suvussa kukaan ei ollut sairastanut syöpää eikä Petrikään voinut kuvitella sairastuvansa siihen. Hän oli jo pukemassa takkia ja lähdössä rutiininomaisesta terveystarkastuksesta kotikaupungissaan Tallinnassa, kun kysyi ovella lääkäriltä lääkettä, joka helpottaisi yöllisiä vessareissuja. Lääkäri sanoi voivansa kirjoittaa reseptin, mutta ensin Petrin pitäisi käydä PSA-testissä.
Syöpädiagnoosi tuli kuin salamana kirkkaalta taivaalta.
PSA-testin tulos kymmenkertainen
”Jouduin käymään vessassa 3–4 kertaa yössä. PSA-testin tulos oli 36, kymmenkertainen normaalin ylärajaan verrattuna. Lääkäri sanoi, että syy korkeaan arvoon täytyy selvittää, mutta koronan takia Tallinnassa ei voida tehdä mitään moneen kuukauteen. Hän suositteli, että menisin heti Suomeen.
Lähdin Helsinkiin viimeisellä normaalisti kulkeneella lauttavuorolla 17. maaliskuuta 2020.
Seuraavana päivänä otettiin kokeita. Kun ylilääkäri kertoi, että sairastan eturauhassyöpää, en mennyt shokkiin tai ajatellut kuolemaa vaan kysyin, milloin hoidot voidaan aloittaa.
Halusin mahdollisimman tiiviin hoito-ohjelman.”
Syöpähoitohin kului noin 50 000 euroa
”Heti hoitojen alussa minulle tehtiin kustannusohjelma ja hinta-arvio. Se kyllä piti. Tiesin, että hoidot ovat kalliita, mutta hinta vähän yllätti. Kyllähän siinä yhden hienon Mersun hinta meni, mutta niin kuin ex-vaimo sanoi, parempi olla hengissä kuin Hollolan hautausmaan rikkain ruumis.
Maksut piti maksaa jokaisen hoitokerran jälkeen. Isoimmat laskut olivat muistaakseni 1 500–2 000 euroa. Kulut olivat isoja, kaikkineen noin 50 000 euroa. En ole asunut Suomessa 20 vuoteen enkä kuulu Kelan piirin eikä minulla ei ollut yksityistä vakuutusta.
Aluksi maksoin kortilla, mutta kun nostorajat ylittyivät, aloin maksaa pankkisiirrolla. Onneksi asuntolainat oli hoidettu, oli säästöjä eikä tarvinnut ottaa pankkilainaa. Toki nekin säästöt olisivat voineet mennä esimerkiksi vapaa-ajanasuntoon, mutta eipä sitä voi tässä vaiheessa surra.
Lääkäri sanoi, että nyt ei taistella syöpää vaan aikaa vastaan. Jos olisin jäänyt Tallinnaan odottamaan hoitoja, olisi ollut liian myöhäistä.”
Sädehoitoja parin kuukauden ajan
”Ensimmäisenä tutkittiin, ettei syöpä ollut levinnyt luustoon. Oksia oli jo, mutta olin onnekas eikä syöpä ollut levinnyt.
Kävin hoidoissa joka arkipäivä. Menin sinne aamulla syömättä ja vähällä juomalla.
Hoitoni oli pelkkää sädehoitoa ja kesti noin pari kuukautta. Oli pari isompaa kohtaa, joiden sädetyksen aikana minut piti nukuttaa ja jäin yöksi sairaalaan tarkkailuun. Kultahiput asennettiin paikoilleen vartissa mutta hoitopöydän asentaminen kesti pidempään.
Hoitojen aikana vastustuskyky heikkenee ja koronan takia välttelin ihmisiä. Kävelin Munkkivuoren metsissä maski päällä ja mietin, mitä kirjoittaisin elämäkertakirjaani. Laihduin monta kiloa ja olin aika heiveröisessä kunnossa. Vatsa oli kipeä eikä ruoka maistunut. Kävely oli vaikeaa.
Naiivisti ajattelin, että kun hoidot loppuvat, myös huono olo loppuu. Ei se ihan niin mennyt. Kävelyreitit piti suunnitella tarkkaan, jos tulee tarve vessaan.”
”Luotan, että syöpä on voitettu”
”Hoitojen päätyttyä palasin Tallinnaan, jossa käyn nyt kolmen kuukauden välein PSA-mittauksissa. Luku on ollut tosi alhainen, vuoden ajan jotain 0,2. Luotan, että syöpä on voitettu. Terveys on ihan ok enkä ravaa enää vessassa.
En enää tee niin paljon töitä kuin ennen, mutta en aio jäädä kokonaan eläkkeelle koskaan. Sairastuminen on vähän rauhoittanut ja laittanut arvoja uusiksi. Opin, kuinka tärkeää terveys on ja millaista on olla täysin avuttomana toisten varassa.
Olen aika fatalisti, kuolema tulee, kun tulee. Olen saanut elää värikkään elämän tähän asti.”
Petri Sarasteen elämäkerta Kirjeenvaihtaja (Into Kustannus) ilmestyi elokuussa.