Verenpaine kohosi salakavalasti – Reija pelkäsi kokevansa äitinsä kohtalon: ”Alkuun kuolemanpelko kulki kintereilläni – elämä tasoittui oikean lääkityksen ansiosta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Reija kokkola pelästyi, kun huomasi verenpaineensa nousseen salakavalasti. ”alkuun kuolemanpelko kulki kintereilläni, mutta hiljalleen elämä tasoittui oikean lääkityksen ansiosta.”
Reija Kokkola pelästyi, kun huomasi verenpaineensa nousseen salakavalasti. ”Alkuun kuolemanpelko kulki kintereilläni, mutta hiljalleen elämä tasoittui oikean lääkityksen ansiosta.” © Pekka Nieminen / Otavamedia
Tuijotin epäuskoisena verenpainemittarin lukemia: 211/137. Äitini oli kuollut korkean verenpaineen aiheuttamaan verisuonen puhkeamiseen 58-vuotiaana. Olisin pian samanikäinen. Olisiko kohtaloni sama?

Loppuvuodesta 2018 elämässäni alkoi sekasortoinen aika. Tuli liian monta kuormittavaa muutosta elämässä tunnevaihteluineen. Verenpaine oli varmasti koholla, mutta kaiken keskellä en tajunnut, miten paljon elämäntilanne vaikutti terveyteeni.

Lokakuun 24. päivä iäkäs isäni kaatui ties monennenko kerran. Hän oli ollut jo pitkään ambulanssin vakioasiakas kaatuilun ja huonomuistisuuden takia.

Kun seuraavana aamuna sairaalasta soitettiin, tiesin jo soittajan asian. Kuolema oli tullut rauhallisesti yöllä isän nukkuessa.

Se on hyvä. Eihän isä olisi kestänyt enää koti-sairaala-koti -rumbaa.

Aloin sisareni kanssa hoitaa hautajaisjärjestelyjä ja muita kuolemaan liittyviä asioita.

Alkoi aikaa vievä soittelu viranomaisille, sähköpostien lähettäminen ja monenlainen selvitystyö.

Lisäksi piti tyhjentää paritaloasunto, oma lapsuudenkotini, jossa on asuttu lähes 50 vuotta. Hautajaiset, uurnan lasku, talon tyhjennys ja myynti. Pankkitilien uudelleenjärjestelyä.

Elämän palaset eivät olleet kohdallaan

Öisin mietin, miten kaikki selviää.

Ehdimmekö ja osaammeko hoitaa kaiken?

Väsytti, ja talon tyhjentäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Tähän kaaokseen tuli vielä nuoremman poikani yllättävä muutto Saksaan opiskelemaan, mieheni polvileikkaus, perheemme muutto ja kodin remontti.

Oli mielipahaa ja ihmisiin pettymistä. Ja pitihän minun työllistää itseni freelance-toimittajana.

Oli kova stressi kaikesta. Mikään elämäni palasista ei ollut kohdallaan.

Etenkin öisin nämä ajatukset muuttuivat vuoren korkuisiksi. Olin huonovointinen, enkä ehtinyt harrastaa liikuntaa lainkaan. Kroppa ei ollut ihan terässä.

En kuitenkaan huolestunut siitä, koska olin sentään lenkkeillyt vuosia lähes päivittäin. Olin varma, että peruskunto on hyvä.

Muistin kuitenkin edelliskesältä tilanteen, jossa tuttavapariskunnan luona illanistujaisissa mittasimme verenpaineitamme heidän mittarillaan.

Minun mittausvuorollani laite oli ilmoittanut kohonneista arvoista. No, ehkä ei ollut kovin järkevää testata paineita viinilasin ääressä, ajattelen.

Unohdan koko jutun.

Kunnes puolen vuoden kuluttua havahdun.

Reija kokkola ja kissa

Pekka Nieminen / Otavamedia

Alkuvuosi 2019 – Verenpaine yllättää

Olin jo kauan hikoillut aamuöisin. Olo oli ollut tuskainen. Uni oli katkennut tunneiksi, ajatukset kiertäneet kehää. Kaikki ahdisti.

Saatoin hikoilla ja palella vuorotellen myös keskellä päivää. Keskittyminen oli vaikeaa. Se oli kiusallista etenkin töissä.

Vaikka tätä oli kestänyt jo pitkään, ajattelin: ohimenevää. Mutta lopulta oli pakko varata aika lääkärille, koska olo oli todella hutera.

Verenpainemittauksen aikana lääkäri Janne Lepola jutteli rauhoittavasti ja näytti läppäriltä maisemakuvaa. Kolmannella yrityksellä hän totesi pilkettä silmissään, että taidan todellakin inhota lääkäreitä. Hän kääntää mittarilukemat minuun päin. Yläpaine on 211, alapaine 137. Siinä ainakin osasyy huonoon oloon, palelemiseen ja hikoiluun.

Pelästyn. Miten kauan tätä on jatkunut tietämättäni?

Rauhallisesti Lepola toteaa, että suonet taitavat olla hyvässä kunnossa, kun mitään ei ole poksahtanut. Vielä. Olen hengissä.

Sitten hän ehdottaa ambulanssikyytiä Porvoon sairaalaan. En voi, on juttujen deadlinet ja autokin torilla parkissa.

Lepola ei kuitenkaan päästä minua lähtemään ennen kuin sydänkäyrä on otettu ja paineet alkaneet laskea.

Saan vastaanotolla verenpainelääkettä, ja vointiani seurataan lääkäriasemalla kolme tuntia. Paineet laskevat hyvin. Sydänkäyrässä ei näy mitään epätavallista.

Saan ohjeen mennä seuraavana aamuna verikokeisiin.

Maaliskuu 2019 – verikokeet

Menen ohjeiden mukaan aamulla laboratorioon verikokeisiin. Samana aamuna otan verenpainelääkkeen. Lääkkeeni Lisinopril kuulemma estää angiotensiinin muodostumista. Angiotensiini supistaa valtimoita ja nostaa siten verenpainetta.

Lääkkeessäni on lisänä pieni määrä nesteenpoistolääkettä, joka tehostaa verenpainetta laskevaa vaikutusta. Se voi johtaa veren kaliumpitoisuuden lievään laskuun – tai kihtiin.

Lääke on samaa, jota sain jo ensiapuna lääkärikeskuksessa. Eli kolmas pilleri kehissä, ja paineet ovat jo siedettävällä tasolla.

Pulssi on kuitenkin edelleen korkea. Etenkin aamuisin sydän sykkii häiritsevää tahtia. Kun käännyn oikealle kyljelleni, se ei tunnu niin ikävästi.

Myöhemmin huomaan, että verenpaine on yleensä korkeampi aamulla kuin illalla, vaikka maallikko voisi luulla toisin.

Kun kerrankin nukun kohtuullisen hyvin, otan ovelana hitaasti verenpainemittarin yöpöydältä ja mittaan arvot. Koholla! Pohdin, että ehkä lääkkeen vaikutus on hälvennyt yön aikana, sillä otan sen aina aamulla.

Verinäyte otetaan. Tulosten valmistumista ja lääkärin soittoa odotellessa yritän olla mukana tyhjentämässä isäni asuntoa Helsingin Pakilassa. Kun lähden sinne autolla Loviisasta, tunnen oloni pitkästä aikaa hieman reippaammaksi, jopa toiveikkaaksi.

Kouristaa, pyörryttää, vatsa kramppaa

Matkalla juon ateriankorviketta, kuten minulla on tapana, jos en ehdi syödä. Malmin lentokentän kohdalla kouristukset alkavat. Vatsaa koskee niin, että pelkään ajavani kolarin. Perillä makaan sohvalla ja pitelen kouristelevaa vatsaani. Välillä yritän oksentaa.

Lopulta ystäväni soittaa Porvoon sairaalaan päivystykseen. Siellä minua kehotetaan ottamaan seuraavana päivänä yhteyttä omaan lääkäriini.

Reija Kokkola

Pekka Nieminen / Otavamedia

En keksi muuta keinoa kuin ottaa särkylääkettä, jota löytyy isäni kaapista. Ihme kyllä se auttaa kipuihin vähän. Sen jälkeen osallistun yhtiökokoukseen. Yritän olla näyttämättä kuvotusta, kun minulle tarjotaan laskiaispullaa ja kahvia. Juon lasin vettä. Juuri ja juuri jaksan istua sen 15 minuuttia, minkä kokous kestää.

Ehkä tämä menee ohi, pyörittelen mielessäni. Kun illalla käyn nukkumaan, huone tuntuu keinuvan, vaikka olen makuulla. Hikoilen, vatsa kramppaa. Minulla on myös päänsärkyä, mikä on äärimmäisen harvinaista. Yöllä oksennan, ja vielä uudestaan aamulla.

Verinäytteen tulokset

Seuraavana päivänä odotan koko päivän lääkärin soittoa. Jännittää, sillä edellisestä verenkuvasta on kulunut kymmenen vuotta, koska olen myös piikkikammoinen.
Voin edelleen hyvin huonosti, olo on etova.

Mitäköhän verinäyte kertoo? Onko verenpaine oire jostain paljon pahemmasta? Onko minulla syöpä tai muu vakava sisäelinsairaus? Kuolemanpelko hiipii kintereilläni, on hiipinyt koko viikon.

En pysty keskittymään mihinkään. Puhelin on koko ajan mukanani, ettei lääkärin soitto mene ohi. Hän soittaa klo 16. ”Janne moi. Ei ole syöpää.” Hän varmasti tietää, että sitä kaikki pelkäävät.

Kolesteroliarvot ja sokeri ovat lievästi koholla, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Kolesterolissa on paljon hyvää kolesterolia.

Lääkäri kysyy, tykkäänkö salmiakista ja lakritsista. En syö niitä lainkaan. Niiden syömistä en siis voi lopettaa. Ylipainoa ei ole, enkä tupakoi. Mutta suolaa käytän liikaa, sitä voisin rajoittaa.

Olen niin huojentunut tuloksista, että kerron vain vähätellen lääkkeen sivuoireista. Ne kuulemma menevät ohi. Lääkäri kehottaa minua jatkamaan lääkkeen ottamista ohjeiden mukaan samalla paineita mitaten.

Minä otan ja mittaan, mittaan ja otan. Pahoinvoinnin takia en pysty oikein syömään muuten kuin pakottamalla.

Taas kerran valvoessani aamuyöllä mieleeni palautuu eräs elävä muistikuva. Seison Helsingin Mannerheimintien Sokosta vastapäätä ja itken. Poikaystäväni, nykyinen mieheni, yrittää lohduttaa.

Olen juuri saanut kuulla, että äitini verenpaineet ovat vaarallisen koholla. Olen parikymppinen ja aloittanut opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa. Asun poikaystäväni kanssa opiskelija-asunnossa. Siksi huoli äidistä vähitellen unohtuu, enkä edes tiedä, hoidetaanko hänen sairauttaan

Äitini on tuolloin 55-vuotias, saman ikäinen kuin minä nyt.

Kolmen vuoden kuluttua hän on kuollut. Jokin verisuoni prakasi.

Onko oma verenpaineeni sittenkin perittyä?

Äidin kuoleman jälkeen Ylioppilaiden terveydenhuollossa minulta mitataan korkea verenpaine. Suru äidin kuolemasta vie voimat kuukausiksi.

Reija Kokkola

Pekka Nieminen / Otavamedia

Huhtikuu 2019 – verenpainelääkkeen sivuvaikutukset

Lopulta kerron lääkärille ensimmäisen verenpainelääkkeen sivuvaikutuksista.
Huhtikuussa saan uuden verenpainelääkkeen. Se on Losartaania, joka kuuluu angiotensiini II-salpaajiin.

Lääkärin mukaan se estää angiotensiinin kiinnittymistä reseptoriin ja estää siten angiotensiinin vaikutusta. Lääke kuuluu Lisinoprilin kanssa samaan ketjuun, mutta toimii sen loppupäässä. Sivuvaikutuksia pitäisi olla vähemmän.

Lääkäri kertoo, että molempia lääkkeitä otettaessa pitää seurata munuaisarvoa ja suolapitoisuuksia. Hän toteaa myös, että sivuvaikutukset ovat aina yksilöllisiä. Joskus pitää kokeilla eri ryhmän lääkkeitä, jotta oikea lääke tai lääkeyhdistelmä löytyy.

Vastaanotolle tullessani olen stressaantunut ja juoksen portaat ylös. Paineet siis koholla, mutta eivät huolestuttavasti. Otan luottavaisena uutta lääkettä. En lue listaa mahdollisista sivuoireista, etten alkaisi kuvitella niitä.

Uusi lääke toimii. Vatsakivut ja yököttävä olo häviävät vähitellen viikkojen aikana. Kylmä-kuuma -kohtaukset katoavat.

Mittaan edelleen paineita, ja lukemat pysyvät pääsääntöisesti alle 140/90. Jos ne ovat enemmän, yleensä tilanne tasaantuu muutamassa tunnissa.

Kesä 2019 – verenpaine laskuun metsässä

Löydän taas liikunnan ilon. Laukkaan metsälenkillä joka aamu. Metsähän laskee verenpaineita.

Teen ihmiskokeen. Kun huomaan paineiden nousseen, lähden puoleksi tunniksi sienestämään. Uskomatonta, mutta tultuani verenpaine on laskenut huomattavasti.

Mittaan paineet myös juotuani kahvia ja viiniä. Ei ainakaan välitöntä vaikutusta.
Alkuvuodesta laihduin huonovointisuuden takia, mutta nyt taas ruoka maistuu. Alan muutenkin kiinnittää huomiota vointiini. Otan lisäravinteita ja alan syödä aroniaa ja puolukoita.

Syksy 2019 – toinen verenpainelääke sopii

Syksyllä huomaan, että hiukset ovat ohentuneet todella paljon. Katson surkeana tummaa hiusmyttyä pesun jälkeen suihkun lattialla. Harjasta nyhdän ison tupon pitkiä hiuksia.

Alan vältellä harjaamista. Myös pesukerrat harvenevat ja pidän hiukset kiinni nutturalla.
Onkohan lääke syyllinen? Kampaajani ei suoraan syytä lääkettä. Hän kysyy, onko minulla ollut jokin iso elämänmuutos, kenties kova stressi vähintään puoli vuotta aiemmin. Hiukset nimittäin reagoivat viiveellä.

Kampaaja lohduttaa, että uusia hiuksia on tulossa jo lisää.

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että minulla oli luultavasti korkea verenpaine jo kauan ennen helmikuun loppua. En vain tiennyt sitä, koska verenpainetta ei tunne.

Opin, että verenpainetta kannattaisi aina joskus mitata, myös nuorten.

Nyt otan puolikkaan pillerin aamuisin ja unohdan koko jutun.

Taidan olla onnekas, kun jo toinen verenpainelääke tuntuu sopivan minulle.

Elämän palaset ovat jotenkuten kasassa, ja katse tulevaan.

Aamuöisin tosin hikoilen edelleen, mutta en enää pahasti.

Kuolemanpelko on väistynyt kintereiltä. Se kurkkii enää silloin tällöin nurkan takaa.

Verenpainemittari saa jatkossa olla vähemmällä käytöllä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 2/20.

Lue myös: Miten verenpainesairaus periytyy? Vaaralliset elämäntavat voivat siirtyä sukupolvelta toiselle – Suolan, alkoholin, tupakan ja ylipainon osuutta ei voi kaataa geenien niskaan

Lue myös: Tiedätkö, miksi verenpaine kannattaa aina mitata kahdesti peräkkäin?

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X