Elämää kuoleman jälkeen -draamakomedia kuvastaa hyvin miten monella eri tavalla surua käsitellään
Nissen jääräpäinen tapa hoitaa vaimonsa hautajaiset onnistuu ajamaan muut surijat hulluuden partaalle.
Isä Nisse (Peik Stenberg) ja poika Stefan (Martin Paul) yrittävät järjestää hautajaisia.
Elämää kuoleman jälkeen (Livet efter döden) on kotimainen draamaelokuva vuodelta 2020.
Klaus Härö (Näkymätön Elina, Miekkailija) on varma inhimillisten draamojen ohjaaja, jonka työt välillä maistuvat varovaisilta. Uutuus on avaus omakohtaisuuteen käsitellen surutyötä äidin kuolemasta. Siinä on merkkejä räväköitymisestä.
Asiat tapahtuvat perhepiirissä ruotsinkielisellä maaseudulla, mutta kokemus on vavahduttavinta jokaisen eteen joskus tulevaa. Taitavasti poimittu Martin Paul on valokuvausopiskelija Stefan, joka pyrkii lapsuudenkodissa rauhoittamaan tilanteen isä Nissen (Peik Stenberg) huutaessa hautajaisjärjestelyistä. Nisse on melkeinpä irrationaalinen kovassa paikassaan.
Häröllä on lähes aina hyvin näkemyksellisiä ratkaisuja. Nyt erityistä on näyttelijätöiden kaksijakoisuus Stefanin rauhallisuudesta isän kipuiluun, jossa tulkinta on lähes tyrkyttävää. Surutyön nyanssien lisäksi Härölle on tällä kertaa tärkeää ikuistaa maaseudun suomenruotsalainen tavismiljöö, mikä toteutuu nautittavasti.
****
Elämää kuoleman jälkeen, su 5.9. klo 21.30, Teema & Fem