Elokuva-arvio: Elämää kuoleman ­jälkeen on Klaus Härön vavahduttava draamakomedia, joka on ohjaajan avausteos omakohtaisuuteen

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Elämää kuoleman jälkeen
Isä Nisse (Peik Stenberg) ja poika Stefan (Martin Paul) yrittävät järjestää hautajaisia. © Yle
Klaus Härö  on varma inhimillisten draamojen ohjaaja, jonka työt välillä maistuvat varovaisilta. Elämää kuoleman jälkeen on avaus omakohtaisuuteen käsitellen surutyötä äidin kuolemasta.

Klaus Härön draamakomediassa Elämää kuoleman jälkeen omaa merkkejä räväköitymisestä. Asiat tapahtuvat mitä pienimmässä ympyrässä perhepiirissä ruotsinkielisellä maaseudulla, mutta kokemus on vavahduttavinta jokaisen eteen joskus tulevaa.

Taitavasti poimittu Martin Paul on valokuvausopiskelija Stefan, joka pyrkii lapsuudenkodissa rauhoittamaan tilanteen isä Nissen (Peik Stenberg) huutaessa hautajaisjärjestelyistä.

Nisse on melkeinpä irrationaalinen kovassa paikassaan. Häröllä on lähes aina hyvin näkemyksellisiä ratkaisuja. Nyt erityistä on näyttelijätöiden kaksijakoisuus Stefanin rauhallisuudesta isän kipuiluun, jossa tulkinta on lähes tyrkyttävää.

Surutyön nyanssien lisäksi Härölle on tällä kertaa tärkeää ikuistaa maaseudun suomenruotsalainen tavismiljöö, mikä toteutuu nautittavasti.

****

Elämää kuoleman ­jälkeen, tiistai 29.11. klo 22.00, TV1

Lue myös: Työ on opettanut tekijäänsä – Elokuvaohjaaja Klaus Härö tunnustaa: ”Olen muuttunut aika syvällisilläkin tavoilla, usein peiliin katsomisen kautta”

Klaus Härö

Klaus Härö tunnustaa olevansa hyvin tunteellinen luonteeltaan: ”Itken elokuvissa, en omissani mutta muissa.” © Sini-Marja Niska

X